Ladataan...

Juoksuton viikko, täysin. Ei yhtään juoksutreeniä eikä juuri mitään muitakaan treenejä. Viikko on ollut muuten kiireinen, joten treenien puuttumista ei ole juuri edes huomannut. 

Maanantaina menin töiden jälkeen salille, crosstrainerissa sykkeet pysyivät kohtuullisella tasolla ja kyykyissäkin tavallisen korkealla tasolla. Salitreeni sujui aivan tavalliseen tapaan ja olo tuntui hyvältä. Hiukan jo huokaisin helpotuksesta, ehkäpä vain turhaan huolehdin näistä sykkeistä (1:21:26, avg 114 bpm).

Tiistaina tein pitkän päivän jälkeen aivan perus kotitreeniä, jonka aikana syke käyttäytyi aivan liian vauhdikkaasti (30:43, avg 117 bpm). Kotitreeniksi keskisykekin oli korkea, mutta erityisesti se, miten syke nousi ilman painoja tehtävissä kyykyissä helposti yli 130 lyönnin ja miten maksimisyke tavallisessa kotona tehtävässä lihaskuntotreenissä oli 142 lyöntiä, kertoo kyllä siitä ettei kaikki ole nyt aivan kohdillaan... Päätin jättää siis tämän viikon juoksut juoksematta, korvata osan kävelyllä ja rauhoittaa koko loppuviikon hengailuun. 

Keskiiikkona tein siis vain rauhallisen kävelylenkin (1:10:40, 7.55 km,  avg 117 bpm). Torstain otin levon ja pakkailun kannalta - loppuviikko menikin täysin ilman oikeaa treeniä. Kävelyä tuli toki tavallista enemmän Helsinkiä kierrellessä, mutta varsainaisesti treenimielessä en ottanut yhtään askelta, en ehtinyt edes suunnitellulle Töölönlahden kävelykierrokselle.

Perjantaina istahdimme esikoisen kanssa tilausbussiin yhdessä Ballet Kaukametsän porukan kansa ja lähdimme tanssikilpailuihin Helsinkiin. Matka alkoi kahdeksalta ja perillä Helsingissä olimme viiden aikoihin. Ilta meni Kamppia ja Forumia ihmetellessä ja Hotelli Helkaa ihastellessa.

Lauantaina oli tyttären kisapäivä, ehdin hieman shoppailla välissä ja palata kisapaikallle juuri sopivasti auttamaan asujen vaihdossa. Kisa oli tälle balettiryhmälle varsin menestyksekäs, soolotanssista tuli voitto, isommat tytöt sijoittuivat toiseksi ryhmässään ja nämä pienemmätkin saivat kunniakirjan hyvästä tanssimisestaan. 

Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun... Jo lauantaina oli pieniä tuntemuksia kurkussa, mutta ajattelin sen johtuvan ilmastoinnista, johon en ole tottunut. Näyttää siis kuitenkin siltä, että tauti yrittää kovasti päälle. Nyt olemme matkalla kotiin, näillä näkymin bussi on Kajaanissa kymmenen aikoihin - vauhdikas, tapahtumarikas ja oikein mukava viikonloppu esikoisen kanssa ”kahdestaan” reissussa. Emme olekaan ennen viettäneet tällä tavalla aikaa reissussa kahdestaan ilman muuta perhettä. Siitä tulikin mieleeni, että on tosi tärkeää muistaa huomioida lapsia myös tällä tavalla erikseen. Haluan ehdottomasti järjestää jatkossakin pieniä reissuja tai oman päivän jokaiselle lapselle yksin äidin tai isän kanssa <3.

Tällä viikolla olen ihmetellyt, miten Polarin mittariin tuntuu kertyvän aktiiisuutta huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin? En ole muuttanut viime aikoina mitään asetuksia kellosta, eikä sykkeiden nousukkaan voi vaikuttaa kellon laskemaan aktiivisuuteen, koska mittarissani ei ole rannemittausta eikä näin ollen sykeseurantaa muuten kuin treenatessa, sykevyön ollessa päällä. Oletteko te muut huomanneet aktiiisuuden kertymisessä muutoksia viime aikoina?

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

 

Ladataan...

Pari viikkoa sitten ihmettelin korkeita sykkeitä ja ajattelin flunssan olevan tulossa. Viime viikolla juoksin vauhtikestävyyttä, koska sykkeet eivät suostuneet pysymään peruskestävyystasolla. Tällä viikolla huomasin rennossa kotijumpassakin sykkeiden nousevan pienestä liikkeestä selvästi korkeammalle kuin tavallisesti, helposti parikymmentä lyöntiä korkeammalle.

Jos en käyttäisi sykemittaria, en olisi edes huomannut syketason nousua. Nykyisessä sykemittarissani ei ole 24/7 sykemittausta, joten tarkkaan en voi sanoa, miten syke käyttäytyy muuten kuin treenitilanteessa. Olo on ollut väsynyt, mutta se voi johtua myös kiireisestä ajanjaksosta töissä tai syksyn pimeydestä. 

Mietin tilannettani ja tuota syketason nousua. Ilmeisesti keho ilmoittelee ylivirittymisestä. Aloin tutustua ylikuntoon ja sen mahdollisuuteen. Toivon, että tässä vaiheessa on vielä hyvä mahdollisuus päästä pienellä levolla, mutta nyt täytyy olla erityisen tarkkana palautumisen kanssa. Ylikunnossa ihmisen psyykkisen ja fyysisen kuorman määrä on kasvanut kovemmaksi, kuin mistä elimistölle on mahdollisuutta palautua. Ylikunto tai ylirasitustila on mahdollinen kaikille liikuntaa harrastaville, mutta välttämättä ylirastustila ei johdu liiallisesta liikunnasta, vaan muun elämän ja liikunnan kokonaiskuormituksesta, joskus siis esimerkiksi työstressi voi laukaista ylirasitustilan. Ylikuntoa esiintyy kaikkien urheilulajien harrastajilla, mutta erityisen yleistä se on kestävyyslajeissa.

Yksi ylikunnon oireista on siis syketason nousu, joka minulla selvästi tällä hetkellä vaikuttaa olevan. Syketason nousu voi olla toki oire myös aivan jostakin muustakin. Muita ylikunnon oireita voivat olla: suorituskyvyn lasku (onhan ne vauhdit laskeneet...), voimattomuus, lihasarkuus, lisääntynyt hikoilu, kohonnut verenpaine, vapina, rytmihäiriöt, unihäiriöt, jatkuva väsymys ja ruokahalumuutokset. Tätä hengästyttävää listaa kirjoittaessani, toivon todellakin ettei tilani etene ylikunnoksi, siksi haluan ottaa nyt mahdollisimman rauhallisesti.

Olenkin ottanut tämän viikon erityisen rauhallisesti liikunnan osalta, en ole tehnyt yhtään juoksulenkkiä, vaikka mieli tekisi. Seuraavan viikon lauantaina olisi tiedossa ”hieman” kovempi rypistys, 12 tunnin sisärataultra Joensuussa, joten nyt on todella pakko ottaa hyvin hillitysti siihen asti. Suoraan sanottuna, en oikein uskalla lähteä testailemaan sykkeitäni juoksussa, jos treenaamisella tässä vaiheessa tuhoan koko ultrayrityksen.

Istun nyt bussissa matkalla Helsinkiin, kimppamatkalla tyttären tanssikilpailuun. Olen haaveillut lenkkeilystä Töölönlahdella ja ehkä jopa juoksutreffeistä jonkun paikallisen juoksututtavuuden kanssa, mutta tässä tilanteessa rauhallinen pieni kävely Töölönlahden ympäri on paras vaihtoehto. Joka tapauksessa on aivan huippua päästä todella pitkästä aikaa pääkaupungin humuun, saatan pistäytyä vaikkapa 4Runnerssissa, ihan vain katselemassa ;)

- Maijaliisa
 
 Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Ei se edellisen viikon flunssainen olo ole muuttunutkaan flunssaksi, turhaan siis odottelin ja pelkäsin. Tämä viikko on ollut aikamoista lusmuilua teeenien osalta viikolla, mutta tiukkaa settiä töiden suhteen. Jotenkin treenien ja työn tasapaino ja kuorimutus pitäisi saada haltuun ja olla itselleen armollinen. Jospa tämä tasapaino alkaisi vähitellen löytyä ja näitä lusmuiluviikkojakin ilmestyisi kalenteriin silloin tällöin. Tämä on siis ollut tunnelma - nyt kun katson viikkoa taaksepäin, huomaankin, että onhan noita treenejä tullut sittenkin aivan kohtuullisesti.

Maanantaina menin kiireisen työpäivän jälkeen suoraan salille (1:32:38, avg 115 bpm). Tein toisen uuden ohjelman mukaisen treenin ja seuraavana päivänä huomasin, että kyllä minulla täytyy sittenkin olla pakarat, koska varsinkin toinen pakara oli ottanut treenissä itseensä. 

Tiistaina pidin lepopäivän mutta keskiviikkona oli jo pakko päästä juoksemaan ja avamaan jumittuneita lihaksia kevyellä peruskuntolenkillä (1:28:41, 10.92 km, avg 134 bpm). Edelleen tuntuu, että sykkeet nousee aivan pienestä hölkästä heti liian korkeaksi, joten tämänkin lenkin kombinaatio oli juoksukävelyä.

Torstaina vuorossa oli suunnitellusti vauhtikestävyyslenkki, tasavauhtinen neljä kilometriä (kokonaisuudessaan 41:48, 6.53 km, avg 151 bpm). Olen antanut viisaampien opastaa itseäni niin, että periaatteessa pääosa treenistä tulisi olla peruskestävyys alueella, sillä oikeasti peruskestävyysalueella eli pk1:llä (minulla juoksussa  100 -130 bpm,  mutta näillä sykkeillä en juurikaan pysty juosta, koska jo kävellessä sykkeet huitelee tällä alueella kevyesti). Vauhtikestävyydeessä puolestaan olisi tärkeää päästä oikeasti vauhtialueelle eli sinne vk2-alueelle (minulla juoksussa 157 - 167 bpm). Tuo välialue; Pk2 - vk1, on usein se mukavuusalueen treeni, jonka kilometrejä toisinaan kutsutaan raflaavasti roskakilometreiksi - syy on se, että alueella tehtävä treeni rasittaa elimistöä jo selvästi, mutta ei varsinaisesti kehitä peruskestävyyttä ja rasittaa niin paljon, että elimistö ei jaksa antaa parastaan sitten noissa kovemmissa vauhtikestävyystreeneissä. Tämän neljän kilometrin tasavauhtinen puolestaan meni varsin maaliin vauhtikestävyyden treeninä sykkeiden osalta, kuten kuvasta huomaatte, vauhtialueet puolestaan eivät ole oikein kohdillaan...

Perjantain lenkillä sykkeet eivät taas millään pysyneet riittävän alhaalla ja menohaluja olisi ollut vaikka muille jakaa. On aivan hurjan rasittavaa yrittää suitsia itseään koko ajan (1:15:04, 9.57 km, avg 137 bpm). Lauantaina vietimme yhteistä aikaa siivoamalla koko talon. Harvoin päivän päätteeksi aktiivisuusmittari piipittää sadan prosentin aktiivisuutta ilman mitään liikuntasuoritusta, mutta tänään kävi niin. Lähes viiden tunnin siivoaminen imurin kanssa riehumisineen ja saunan puunaamisineen teki todellakin tehtävänsä. Illalla kävimme koko perheellä viemässä kolme kynttilää muualle haudatuille rakkaille <3.

Sunnuntai-iltana lähdin muka kevyelle peruskuntolenkille... sykkeet ei vain yksinkertaisesti suostuneet pysymään pk-alueella, joten päätin sitten juosta pidemmän vauhtilenkin :) Ei siitä kokonaisuudessaan niin kovin vauhdikas tullut alun löntystelyn vuoksi ja keskisykekin jäi himpun alle vk2-alueen, joten kertakaikkisen roskakilometrejä, mutta tulipahan juostua (1:48:11, 16.07 km, avg 152 bpm).

Lokakuu on takana ja marraskuu alkanut. Edelleen hämmästelemme erittäin leutoa säätä. Kokonaisuudessaan lokakuulle tuli liikuntaa 39 tuntia ja neljä minuuttia, juoksua kertyi mukavat 190 kilometriä. Lokakuun treenit ovat menneet pääasiassa peruskestävyyden puolelle, edelleen silti toiseksi alimmaista palkkia (pk2) tulisi saada pienemmäksi ja painotusta siirtää vielä matalasykkeisimmille treeneille. Jospa tämä saattaisin haltuun Joensuun kisan jälkeen, kun alan tosissani panostamaan peruskestävyyteen ja lihaskuntoharjoitteluun. Juoksu taitaa siinä vaiheessa jäädä vähemmälle. 

Kuinka sinun lokakuu meni? Joko pk-kausi on kovasti menossa, vai vieläkö kisoja on tiedossa? Miten muilta onnistuu tuo pk1-alueen treenaaminen? Minulle se on todella haastavaa, tiedän että tarvitsen sitä kehittyäkseni, mutta silti se vain tuntuu vaativan liikaa hidastelua... olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin täällä ja edelleen toisten samojen asioiden äärellä :) 

Mahtavaa marraskuuta toivotellen, 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Kajaanin seudulla on todella mukavia päiväretkipaikkoja, olemme käyneet koko perheellä makkaranpaistossa lähilaavuilla, mutta myös tutustumassa alueen luontoon ja polkuihin (postaus Arppen muistometsästä täällä). Mies on käynyt lasten kanssa aikaisemmin jo pariin kertaan retkeilemässä Kouta-Vuores retkipoluilla, jotka sijaitsevat Koutaniemellä Oulujärven itäpuolella. Retkipolkuja pitää yllä paikallinen Kautaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys. 

Reiteillä on kolme lähtöpistettä; Lautavaara Koutalahden sataman tienhaarassa, Koutaniemellä Sonkajärven puolella Louhoksen tien päässä ja Akkovaaran länsipuolella Vuoreslahdessa sijaitseva Pikkulahti (Kajaanista n. 15-20 km, jonne me parkkeerasimme automme ja lähdimme poluille. Tämä lähtöpaikka on myös lähimpänä Akkovaaraa, kallioluolia ja pirunpeltoa.

Olipa muuten todella mukava lähteä kulkemaan polkua, kun lapset saivat neuvoa reittiä ja esitellä maisemia <3. Nuotiopaikalle oli valitsemastamme lähtöpisteestä polkua pitkin noin puoli kilometriä. Mies jäi sytyttelemään nuotiota ja lapset lähtivät esittelemään minulle polkureittiä, jonka varrella oli Jättiläisenluola, pirunpelto ja pikkuluolat. Himpun verran äitiä hirvitti lasten ronski kiipeily kalliolla ja muutaman kerran oli jo aivan pakkokin sanoa ettei aivan mistä tahansa voi isoilla kivillä ja kalliolla kiipeillä, vaikka kuinka olisin halunnut antaa lasten toteuttaa itseään... Esikoinen totesi useaan otteeseen, että näissä luolissa voisi olla yötä, koko perhe ei tosin olisi näihin luoliin yhdessä sopinut, hyvä jos yksi ihminen.

Makkaran paiston ja eväiden syönnin jälkeen lähdimme polkuseikkailulle uudestaan koko perheellä. Huomasin, sitten toisella kiipeilykierroksella, miten mies osasi antaa lapsille selvästi enemmän vapauksia kiipeilyssä, mutta samalla myös ohjeita ja opastusta siihen, miten turvallinen kiipeily onnistuu.

Akkovaaran polut ovat todellakin erinomainen kohde päiväretkelle koko perheen voimin. Kallioluolat, louhikot ja metsä ovat oikea seikkailujen maasto. Akkovaaran alueesta käytetään usein nimitystä myyttinen Akkovaara, joka on ollut aikoinaan alueella asuneiden lappalaisten (nimitys tarkoittaa syrjässä asuvaa peuranpyytäjää) riittipaikka, seutuun liittyykin runsaasti myyttistä tarinaperinnettä. Koko paikka on saanut myös nimensä, alunperin A’hkkuvoara, saamen kielestä (Informaatio nuotiopaikalla olleesta infotaulusta). 

Kalliolta lähdimme porukalla samoilemaan metsän ja poluttomien maastojen kautta kohti uutta reittiä ja Akkovaaran lakea. Jos ja kun metsässä liikkuminen vahvistaa aikuisen tasapainoa, erityisesti lasten tasapaino kehittyy metsässä liikkuessa. Reitiltä poikkeaminen ja oman tiensä etsiminen on metsässä oikein kivaa, mutta on myös erityisen mukavaa, että reitit on merkitty hyvin. Nämä polut oli todella merkitty loistavasti värimerkein joko puihin tai puisiin reittimerkkeihin, reitiltä eksymisen tahattomasti ei taida näillä merkinnöillä onnistua millään :)

 

Lasten kanssa retkeily on aivan huippua! Olemme suunnitelleet jo tuleviakin retkiä. Emme varmastikaan lähde talven aikana pidemmille retkille, mutta sitten keväällä/kesällä suunnitelmissa on käydä Kajaanista noin tunnin ajomatkan päässä olevassa Tiilikkajärven kansallispuistossa. Myös Hossan kansallispuisto on ollut retkisuunnitelmissa. Näihin molempiin voisi tehdä yönyli retken.

Kuinka usein te retkeilette perheen kanssa? 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

Ladataan...

Lähes koko perhe on ollut flunssassa tällä viikolla. Olen odotellut flunssan tulevan koko voimallaan, mutta vielä en ole saanut tautia päälleni. Toisaalta olisi hyvä sairastaa flunssa alta pois ennen Joensuu Night Runia (17.-18.11.), mutta eihän mikään takaa sitä ettenkö voisi olla tuolloinkin flunssassa, vaikka sen nyt sairastaisin. Flunssan odottelu taitaa siis olla turhaa, tulee jos on tullakseen :). 

Maanantaina menin salille, josta sain uuden saliohjelman, joka oli suunniteltu toiveideni mukaisesti. Silti olin yllättynyt, että ohjelmassa oli niin paljon kyykkyjä, tämän päivän ohjelmassa tavallinen kyykky tangolla, askelkyykky tangolla ja bulgarialainen kyykky tangolla. Ohjelman jälkeen jalat olivat totaalisen hyytelöä ja tuntui, kuin en olisi koskaan kyykkyä tehnytkään... Ohjelmassa oli myös mukavaa vaihtelua yläkropan treeniin (1:20:16, avg 118 bpm).

Tiistaina roudailin illan lapsia harrastuksiin ja olin seuraamassa pojan judotreenejä. Ihailen suuresti tyyppejä, jotka selviävät tuollaisen lauman kanssa ja saavat ne toisinaan jopa tekemään, mitä pitäisi :). Keskiviikkona lähdin innoissani kevyehkölle lenkille, muutaman kilometrin juostuani tajusin etten ollut laittanut sykevyötä. Melkein käännyin takaisin kotiin, mutta sitten tajusin, miten vapauttavaa on juosta ilman sykeseurantaa ja jatkoin lenkkiäni. Matkalla törmäsin juoksukaveriin ja jatkoimme lenkkiä hetken yhdessä. Siinä innokkaasti jutellessa syke varmasti nousi, mutta sepä ei haitannut, kun mittari ei vahtinut (1:14:46, 10.28 km).

Torstaina oli lepoa liikunnasta. Perjantaiaamuna vein tytön eskariin ja lähdin pitkälle aamupäivälenkille. Koko lenkki olikin sitten yhtä jarruttelua, syke tuntui nousevan jo pelkästä juoksun ajattelusta taivaisiin ja lenkki oli yhtä himmailua, juoksua ja vähän väliä kävelyä (3:05:06, 23.24 km, avg 140 bpm). Sykkeiden nopea nouseminen ja selvästi korkeampi syke juoksussa, vaikutti kertovan, että flunssa olisi tuloillaan, mutta muita oireita ei kuitenkaan ole vielä ilmaantunut. Perjantai-iltana oli polkujuoksuseuran, Hillers Trail Running Clubin, verttotonni-kisa, jonne pyöräilin koto ja kävin juoksemassa muutaman kerran Vimpelinvaaraa ylös ja alas (27:49, 2.79 km, avg 139 bpm). Kisaan en varsinaisesti osallistunut, mutta hurrasin kyllä kovasti kaikille hurjille tamppaajille! 

Lauantaina kävimme koko perheellä Kouta-Vuores alueen retkipoluilla Akkovaarassa makkaranpaistossa sekä luola- ja polkuseikkailulla (tästä retkestä teen oman postauksensa). Retken jälkeen kävin vielä kevyellä lenkillä ennen saunaa (56:26, 7.03 km, avg 133 bpm). Oli muuten harvinaisen mukava ja raikas ulkoilupäivä yhdessä perheen kanssa. 

Sunnuntaina kävin tekemässä vielä ”maraton spesiaalin”, jossa juostaan ensin 50 minuuttia peruskestävyysalueella (6.52 km, avg 134 bpm), sitten 20 minuuttia vk2 alueella (3.77 km, avg 163 bpm) ja vielä 10 minuuttia maksimialueella (1.97 km, avg 171 bpm). Kokonaisuudessaan treenistä tuli varsin tehokas (1:25:28, 12.88 km, avg 146 bpm).

Tälle viikolle juoksua kertyi 56.3 kilometriä ja liikuntatunteja yhteensä 10 tuntia ja 30 minuuttia. Seuraava viikko alkaakin olla jo valmistavaa Joensuu Night Runia varten. Vielä en aivan itsekään tiedä, miten se vaikuttaa treeneihin, kilometrejä tulee joka tapauksessa hieman vähemmän kuin kahtena edellisenä viikkona. Valmistelut 12 tunnin juoksua varten ovat edelleen yhtä levällään kuin eno veneessä :D, eniten ihmettelen edelleenkin tankkausta kisan aikana... Ainakin Bassettsin viinikumeja, vihreitä kuulia, suolapähkinöitä ja hiilihapotonta colaa - onhan sekin jo alku.

Oikein ihanaa tulevaa juoksuviikkoa, 

-Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Tämä viikko on ollut Kajaanissa syyslomaviikko. Alkuviikosta olimme edelleen Muoniossa ja keskiviikkona ajelimme Oulun kautta takaisin Kajaaniin. Miten kovasti sielu lepääkään noissa tunturimaisemissa. Välillä sitä unohtaa, miten juurtunut on tuonne Luoteis-Lappiin, mutta kun sinne palaa, tajuaa aina tulevansa kotiin <3. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa ja nauttia Lapin luonnosta. Iso syy siihen on tietysti juoksuharrastukseni, joka on antanut aivan uuden tavan nauttia näistä hillittömän hienoista Lapin maisemista.

Maanantaina kävin polkulenkillä (1:32:39, 10.24 km, avg 126 bpm) vaaramaastossa Ylimuoniossa ja tsuumailin kännykän kameraa upeisiin tunturimaisemiin. Metsässä törmäsin metsuriin, joka huuteli perääni nimellä. Oli hieman hämmentävää, että siellä keskellä metsää minut tunnistettiin heti juoksutamineissakin :). 

Tiistaina kävimme Jerisjärven rannalla mökkeilemässä ja nauttimassa sekä järvimaisemasta että ihanasta seurasta. Pelasimme pitkästä aika Skipboa ja esikoinen päätti heti, että nämä kortit on ostettava kotiinkin. Itse olin peliä pelannut viimeksi varmaan viisitoista vuotta sitten. Siihen nähden, aivan kohtuullisesti pelin logiikka oli hallussa.

Keskiviikon autossa istumisen jälkeen oli ihana päästä hieman nauttimaan ulkoilmasta lenkkeilen (1:10:23, 8.68 km, avg 130 bpm). Torstai päivä menikin sitten pitkälti pihaa haravoidessa. Lyhyen loman aikana myös orapihlaja-aita oli pitkälti luopunut lehdistään ja pihalla todella riitti haravoimista. Haravoimiseen ja pihan siivoamiseen meni hieman reilu kolme tuntia ja keskisyke tuolta ajalta pyöri satasen pinnassa, peruskestävyystreeniä siis, sitä aivan oikeaa ja aitoa peruskestävyyttä.

Perjantaina tein viikon vauhtikestävyysharjoituksen (kokonaisuudessaan 41:36, 6.61 km, avg 146 bpm). Alkulämmittelyn ja loppuverryttelyn väliin vedin neljän kilometrin vauhtitreenin, jonka aikana pyrin pitämään sykkeet vk2-alueella. 77 % ajasta syke olikin juuri toivotulla alueella, keskisykkeen ollessa 161 bpm (vk2 alueen sykkeeni on 157-167 bpm). Kun suurin osa juoksutreeneistä on etäisesti juoksua muistuttavaa jolkottelua tai jopa kävelyä, koska sykkeet pitää saada pysymään peruskestävyysalueella, vauhtitreenit ovat suurta herkkua ja nautintoa! 

Lauantaina oli vuorossa viikon pitkis (2:36:02, 21.1 km, avg 131 bpm).  Mies oli töissä, joten alkulenkistä jätin lapset katsomaan kotiin elokuvaa ja elokuvan jälkeen kävin hakemassa lapset puistoon, kun jatkoin lenkkeilyä. Jotenkin romanttisessa ja idealistisessa mielessäni ajattelin, miten mukavaa on yhdessä nauttia ulkoilusta... Noh, lasten leikki ei puistossa oikein sujunut, olisi tarvittu erotuomaria kiistoissa ja keinuttajaa verkkokeinussa... Se siitä riemullisesta ulkoilusta siis. Lopulta lapset pyöräilivät porukalla, minun juostessa vieressä, muutaman kilometrin, vein sitten lapset kotiin jatkamaan kinastelua ja  kävin vielä pienen hetken revittelemässä loppuvetoja ja purkamassa höyryjä :D. Iltasella tein vielä lyhyen  coretreenin (10:03, avg 113 bpm).

Sunnuntaina tein kevyehkön lenkin, vähän niinkuin eilisen lenkin rasituksen päälle rypästreenimäisenä (1:40:42, 13.37 km, avg 132 bpm). Kummallista oli se, ettei eilisen lenkki tuntunut oikeastaan yhtään missään tänä päivänä eikä tämänkään päivän lenkki tuntunut rasittavalta. Ehkä keho alkaa vähitellen ottaa vastaan paremmin rasitusta, toivottavasti näin.

Tällä viikolla olen saanut juostua pitkästä aikaa aivan kunnolliset kilometrit, juoksua tai juoksun kaltaista etenemistä on tullut 60.1 kilometriä ja kokonaisuudessaan aikaa liikkumiseen ja treenaamiseen olen käyttänyt 11 tuntia ja 19 minuuttia. Oikein mukava ja rentouttava lomaviikko siis takana. Osalla taitaa ensi viikko olla lomaa, oikein ihanaa lomaviikkoa siis tielle! 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Olen ilmoittautunut vajaan viiden viikon päästä juostavaan Joensuu Night Runiin, joka juostaan 325,336 metrin mondoradalla Joensuu Areenalla. Kilpailu alkaa lauantaina 17.11.2018 illalla kello 20 ja päättyy sunnuntaina klo 08. Juoksua siis 12 tuntia sisäradalla... Tässä vaiheessa jo nekin, jotka ovat edes hieman ymmärtäneet hurahtamistani polkujuoksuun ja maratonia pidempiin matkoihin pudistelevat päätään epätoivoinen ilme kasvoillaan. Kun kerron riemuissani, että vaihtelua juoksuun tuo kolmen tunnin vaihtuva juoksusuunta, hämmentynyt naurunpurskahdus on taattu. 

No miten ihmeessä sitten itse innostuin ilmoittautumaan kisaan? Voitteko kuvitella, löysin viime vuonna Facen ihmeellisestä maailmasta linkin kyseisen kisan live-seurantaan, ja tuijottelin aivan haltioituneena kamerakuvaa ohi juoksevista kisaajista. Siinä kisaa seuratessani ajattelin, että tuonne minä haluan! Näin jälkeen päin kuulostaa aika mielenkiintoiselta päättelyketjulta polkujuoksijalle, mutta niin siinä vain kävi.

Alan vähitellen tajuta, että en ole ollenkaan valmis tuohon rypistykseen, että en ole ottanut ultrajuoksusta selvää ollenkaan riittävästi enkä ole harjoitellut riittävästi. Nyt on enää mahdoton muuttaa menneisyyttä ja treenejä, mutta tietoa pystyn vielä omaksumaan jonkin verran. Niinpä parin päivän aikana google on laulanut ja löysin pdf-muotoisen Ultrjuoksijan harjoittelu -oppaan. Sitä alan tutkailla tiiviisti. Olen lueskellut aikaisemmin myös legendaarisen Aku Kopakkalan Juokse henkesi edestä -kirjaa, mutta nyt taitaa olla liian myöhäistä alkaa sitä tavailla. Tosin otan sen sitten seuraavaksi lukuun. Olisiko sinulla joku ultrajuoksuopas, jota voisit suositella ultrajuoksu-aloittelijalle? 

Ja olenhan minä toki muutaman ultran poluilla juossut ja Ultrajuoksijan harjoittelu -oppaassa todettiin, että sadan kilometrin ultralle riittää maratonharjoittelu... Maratontreenejä olen tehnyt ja tuo sadan kilometrin ylitys 12 tunnilla taitaa olla aika utopistinen tavoite näin ensikertalaiselle sisäratajuksijalle. Joten pienet mahdollisuudet minulla on tuosta koitoksesta selvitä. En tosin ole koskaan treenannut yöllä, miksi siis valitsin yöjuoksun... ei mitään käryä :)

Isoin kysymysmerkki tulee olemaan kisan aikainen hiilihydraattien nauttiminen... Olen kohtuullisen huono syömään ja juomaan kisan aikana, mutta näin pitkän kisan aikana hiilihydraatteja pitäisi nauttia jatkuvasti niin, että hiilihydraattivarastot eivät pääsisi kokonaan tyhjenemään. Kos hiilarit loppuvat kesken kisan, niiden tankkaaminen tyhjästä edes hieman täydemmäksi on kuulemani mukaan varsin hankalaa, lähes mahdotonta kisan aikana. Millä olen sitten ajatellut  pitää hiilarit kohdillaan? Säännöllisellä juomisella ja syömisellä (vähintään puolen tunnin välein). Mutta mitä tuo juominen ja syöminen tulee olemaan on vielä hieman auki... hih...

Juoksu/kävelysuhde on myös pidemmillä ultrilla mietittävä tarkkaan. Jo heti alusta alkaen juoksun lomaan täytyy ujuttaa kävelyosuuksia ja matkan aikana nämä kävelyosuudet todennäköisesti kasvavat. Olen itse ajatellut lähteväni kisaan setillä 13 minuuttia juoksua ja 2 minuuttia kävelyä, mutta suhde on vielä tarkkaan mietittävä.

Nyt heitänkin pallon sinulle, osaatko auttaa? Kerro ihmeessä paras vinkkisi ultralle, se mikä auttoi sinua, silloin kun oli se pahin vaihe. Oliko kipu/kylmäsuihkeesta oikeasti apua? Mikä juoksu kävelysuhde toimi sinulle? Mikä hiilari pysyi parhaiten sisällä? Maistuiko kahvi? Laimennettu Cokis - vai pelkästään hiilihapoton versio? 

Ja kerro vielä se, mitä en osaa edes kysyä - auta naista ultralle. Olisiko sinulla avainta tähän ultra-lukkoon? :)

- Maijaliisa 

P.s. Seesteiset kuvat tasapainottakoon tätä epätoivoista tarinointia. 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Elämä tapahtuu. Päivät hyppii eteenpäin, yhtäkkiä on taas viikonloppu tai oikeastaan siis viikonloppuhan meni ja sunnuntai kääntyy jo yöhön, seuraavaan viikon - Mihin ihmeeseen se aika vain hupenee? 

Saavuimme perjantai iltana Ylimuonioon syyslomalle. Matka Kajaanista Rovaniemen kautta Muonioon oli pitkä, niinkuin aina, mutta pysähtyminen Rovaniemellä ja ihanien sukulaisten tapaaminen katkaisi matkan mukavasti.

Tiistaina oli ilmoittautuminen NUTS Karhunkierrokselle ja istuin monen monen muun tavalla koneen ääressä sormi näppäimellä kello 18 avautuvan ilmoittautumisen kunniaksi. Päätin tällä kertaa ilmoittautua 34 kilometrin kisaan. Oman pään sisällä käyn edelleenkin taistelua siitä, kannattaisiko matkaa kuitenkin pidentää. Jotenkin muka ”luonnolliselta siirtymältä” tuntuisi tämän syksyn 57 kilometrin polku-ultran (Vuokatti Trail Challenge) jälkeen siirtyä keväällä vielä pidemmille matkoille ja pienesti ajatus Karhunkierroksen 86 kilometrin taivaltamisesta on pyörinyt ajoittain mielessä. Mutta, mutta... olen kestävyysjuoksun harrastajana varsin noviisi (olen juossut aktiivisesti vasta reilu neljä vuotta) ja edellisen vuoden Karhunkierroksen 53 kilometrin juoksinpolvesta kärsineenä yritän olla jotenkin järkeävä ja pitäytyä alkukaudesta tuossa lyhyemmässä matkassa. 

Uskoisin jopa selviytyväni tuosta pidemmästäkin matkasta, mutta pelkään todella, että siitä palautuminen saattaisi sitten kestää hyvinkin koko kesän. En halua myökään alkukaudesta riskeerata itseäni selvästi korkeamalla loukkaantumisvaaralla, koska ”päätavoitteeni” tulee ensi vuonnakin olemaan NUTS Pallas-Ylläs, jollakin matkalla. Arvon oikein todella haluanko lähteä juoksemaan 55 kilometriä Hetasta Pallakselle (mieheni totesi juuri kokemuksen kautta, että noin päin kisa onkin yllättäen rankempi, koska matkalle osuu selvästi pidempiä ylämäkiä kuin toisin päin juostuna) vai uskaltaisinko jopa lähteä yrittämään 105 kilometrin matkaa Pallakselta Ylläkselle... Se jää vielä pohdintaan. 

Miltäpä tämä pohdinta sinusta kuulostaa? 

Syyslomaviikko alkoi meillä siis jo perjantaina ja lomaa jatkamme koko ensi viikon. Maanantaina menin töiden jälkeen salille (1:00:03, avg 120 bpm) ja siellä laitoin uuden saliohjelman tulille. On mielenkiintoista nähdä minkälaisen ohjelman tyyppi minulle väsää kuvauksella - polku-ultria harrastavalle, keskivartalo- ja kehonpainotreeniä arvostavalle, yläkropan ”massaa” kaipaavalle... ;)

Tiistaina hilpasin ilmoittautumisen jälkeen peruskuntolenkin (1:10:36, 8.57 km, avg 129 bpm) ja keskiviikkona tein kotona kevyen keskivartalo ja yläkroppatreenin (31:20, avg 101 bpm). Torstaina työreissun jälkeen hain kuopuksen baletista ja säntäsimme suoraan Salomonin polkujuoksutapahtumaan. Siellä sain testata Salomonin kenkiä ja Suunnon uutta lippulaivaa Suunto9:ä. Juoksuopiston Mikko piti oikein mukavan tekniikkatreenin ja testikengät pitivät pystyssä loistavasti heijastinpolulla, vaikka lisätaakkana oli tytär reppuselkäkannossa melkein koko lenkin ajan (59:18, 2.52, avg 132 bpm). Suunto antoi keskisykkeeksi kaksi pykälää korkeamman rannemittauksella kuin Polar sykevyömittauksella, joten ainakaan tämän lyhyen testin aikana en voi moittia rannesykemittauksen epätarkkuutta. Muuta en näin lyhyellä käytöllä osaa laitteesta sanoa.

Perjantaina siis matkustimme ja Lauantaina pääsin nauttimaan Lapin metsästä (1:30:08, 9.59 km, avg 126 bpm), kuvat puhukoon puolestaan <3.

Sunnuntaina veimme lasten kanssa miehen Hettaan, josta hän juoksi hiekkatien loputtua tunturimaastossa Pallakselle, jonne me tulimme häntä vastaan makkaranpaistoon kodalle. Itse kävin siinä välissä vielä valokuvauslenkillä (1:20:13, 10.07 km, avg 132 bpm) upeissa usvaisissa maisemissa.

Hetta, Ounasjärvi

Kokonaisuudessaan tähän viikon kertyi kilometrejä vaivaiset 32.1 ja aikaa liikkumiseen käytin seitsemisen tuntia. Hämmentävän vähän, vaikka tuntuu, että olen ollut liikenteessä koko ajan... Ensi viikko lomaillaan, katsotaan saanko siihen viikkoon kerättyä kunnon kilometrit :)

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Kävelyviikko, savoilla ja ilman, muutamilla juoksuaskelilla ja ilman :). Tällä viikolla työ tai oikeammin elämä on tuntunut haittaavan harrastusta. Lasten kuskaaminen harrastuksiin, miehen muutaman päivän työreissu, siinäpä taas tämän viikon speksit ja sillä on menty mihin on revetty. Yllättäen tällä viikolla sauvakävelyn lomassa päähäni pälkähti myös idea juosta Cooperin testi sunnuntaina, joten samalla ajattelin laittaa Juoksuhaaste 2018:n pakettiin. Pienellä twistillä sain siis tällä viikolla koko haasteen suoritettua.  

Maanantaina menin suoraan töiden jälkeen salille (ja olin tietysti unohtanut sykevyön kotiin). Uuteen peruskuntokauden viikko-ohjelmaan kuuluu kaksi salipäivää ja toinen niistä toteutuu näin maanantaisin suoraan töiden jälkeen (1:05:04). Tällä viikolla noista salikerroista jäi toinen heti kuitenkin toteutumatta miehen työmatkan vuoksi.

Tiistai oli todella kiireinen päivä eikä aikaa treenaamiseen kertakaikkisesti ollut. Keskiviikkona eräs ihana juoksuystävä, joka opiskelee hierojaksi, tuli hieromaan hierontapöytänsä kanssa meille kotiin. Sain kahden tunnin perusteellisen ja aivan loistavan jalkahieronnan oman kodin "rauhassa"... Myös lapset saivat ’kokovartalohieronnan’ ammattilaisen käsittelyssä, voi sitä riemun määrää :D.

Torstaina kävin poluilla nauttimassa ihanasta kirpeästä syksyisestä illasta kävelyjuoksulla (1:13:11, 8.09 km, avg 126 bpm). Tässä tämä pieni twist Juoksuhaasteen keräilyyn - mukana ei ollut ketään kenen kanssa jutella tunnin reissulla, mutta sykkeet oli kyllä sitä luokkaa, että olisin pystynyt puhumaan puuskuttamatta. Toisaalta, sykkeet nousee heti juostessa sen verran korkealle, että puhuminen puuskuttamatta taitaa olla juostessa täysi mahdottomuus, joten tällä kuntotasolla mennään sitten kävelyjuoksuyhdistelmällä (*15). 

Perjantaina oli vuorossa pitkis, jonka toteutin puhtaasti sauvakävelylenkkinä (3:05:14, 18.13 km, avg 125 bpm). Vein nuorimmaisen eskariin ja lähdin siitä saman tien sauvakävellen kohti Vimpeliä ja Kieronmäkeä. Matkaa taitoin pääasiassa metsäautotiellä. Siinä sauvaillessa ja elämää ihmetellessä, alkoi taivaalta tippua aluksi aivan huomaamatta lumihiutaleita ja kun pääsin kotiin, piha oli jo täysin lumen peitossa. Ensilumi saapui siis Kajaaniin, mutta pysyvää lunta siitä ei vielä tullut.

Launtaina kävin lyhyen jaloittelulenkin edellisen päivän sauvakävelyn jumeja sulattaakseni (1:02:09, 7.0 km, avg 128 bpm). Sauvakävely selvästi rasittaa eri lihaksia kuin hidas hipsuttelujuoksu ja tämä pidempi sauvalävely otti yllättävän paljon alaselkään ja yläpakaraan ;D.

Olen vuoden aikana käynyt usein  kiertelemässä ainakin osaa Renforsin lenkistä, joka on yksi vakiolenkeistäni Kajaanissa. Olen ottanut kuvat Kajaaninjoen varrelta kohti Jauhokallioita jokaisena vuodenaikana ja nyt sain kokoelman täyteen. Kuvat on otettu lenkillä tammikuussa, huhtikuussa, elokuussa ja syyskuussa (*40).

Sunnuntaina päätin sitten vähän extempore saattaa vihdoin tämän Juoksuhaasteen loppuun ja vetää viikon viimeisen treenin, joka oli suunniteltu vetoharjoitukseksi, Cooperin testinä (*16). Suuntasin kahden nuoremman kanssa Vimpelin urheilukentälle, jonne on kotoa reilun kahden kilometrin matka. Lämmittelin testiin hipsuttelemalla lasten kanssa tuon matkan (he pyöräilivät) Vimpeliin ja vielä kentällä juosten hieman kovempia pyrähdyksiä. Testissä ensimmäinen kierros meni hieman liian lujaa, mutta sitten vauhti tasaantui ja juoksin 12 minuttia keskivauhdilla 4.20 min/km, jolloin testin kokonaismatkaksi tuli 2760 metriä, keskisykkeellä 183 bpm. Vedin siis tuon 12 minuuttia varsin täysillä, maksimisykkeeni on ilmeisesti noin 186 luokkaa, joten eipä siinä jäänyt juurikaan jossittelujen varaan :). Ja vaikka tuo muutama kymmenen metriä jäi hieman kaivelemaan, totesin loppujen lopuksi, että tämä saa kelvata, olihan tulos reilusti erinomainen N40-sarjassa!

Kokonaisuudessaan viikkoon mahtui kuitenkin aivan mukavasti liikuntaa, juoksua ja kävelyä tuli yhteensä 40.1 kilometriä ja aikaa likkuntaan käytin tällä viikolla 7 tuntia ja 22 minuuttia.

Taulukosta voit katsoa oman ikäluokkasi Cooperin testin tulosten mukaisen "kuntoluokituksen" - Miltä kuulostaa, lähdetkö testaamaan?

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhamaan puuskuttamatta. 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. ja 16. Juokse Cooperin testi. 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

Pages