Zero waste – miten hoidan ihoani ja hiuksiani?

Vaihdoin vuosia sitten kaikki kosmetiikkatuotteeni luonnonkosmetiikkaan ja samalla karsin käytöstäni ylimääräisiä ”turhia” tuotteita. Lopetin esimerkiksi kasvoveden ja kuorinta-aineiden käytön noin viisi vuotta sitten, koska en huomannut niillä olevan minkäänlaista vaikutusta tai tarkoitusta mun ihon kannalta.

Kun viime keväänä törmäsin zero waste -ideologiaan, päätin alkaa yksinkertaistamaan mun kauneudenhoitorituaaleja entisestään. Samalla aloin kyseenalaistamaan muovin kulutusta ja aloin pohtimaan, voisinko korvata muoviin pakatut tuotteet joillakin muilla vaihtoehdoilla.

zero waste kosmetiikka

Kuvassa oikealla puolella näkyy lähtötilanteeni yli puoli vuotta sitten, kun päätin lähteä viemään tätä prosessia eteenpäin. Vasemmanpuoleisesta kuvasta taas voi nähdä tämänhetkiset kosmetiikkatuotteeni. Kuten kuvasta voi päätellä, käytän (epäilyttävän) vähän ylipäätään mitään voiteita ja tököttejä. 😀 Tämä johtuu pitkälti siitä, etten käytä esimeriksi hiuksiin minkäänlaisia muotoilutuotteita, koska en omista fööniä, kiharrinta, tai suoristusrautaa. Lisäksi olen todella laiska puunailemaan ihoa ja hiuksia, ja käytän aikani mieluumin johonkin muuhun kuin tököteillä läträämiseen. Uskon, että ihminen pärjää loppupeleissä vähällä kosmetiikkamäärällä, mistä kiittää lopulta niin oma terveys, kukkaro kuin ympäristökin.

Tässä vielä käyttämäni tuotteet tarkemmin listattuna:

  1. Manteliöljy – kasvot
    Yksi tuote hoitaa kolmea eri tehtävää. Käytän manteliöljyä kasvojen puhdistukseen, silmämeikin poistamiseen ja kasvojen kosteusvoiteena. Aiemmin käytin manteli-jojobaöljyn sekoitusta, josta voi lukea tarkemmin täältä.
  2. Palahoitoaine (Famo, takku)
    Olen ollut Takkuun tyytyväinen, mutta toisaalta, olen laiminlyönyt hoitoaineen käytön jo aivan liian pitkään, joten mikä tahansa hoitoaine olisi tuonut helpotusta tähän korpputukkaan. Minulla on kaiken lisäksi vielä luonnonkiharat, jotka tuntuvat kaipaavan normaaleja hiuksia enemmän kosteutusta.
  3. Palashampoo (Flow’n kehäkukka)
    Palashampooseen siirtyessä hiuksiin saattaa ilmestyä mähmäisyyttä, mutta omalla kohdallani niin ei käynyt. Alussa kuitenkin laitoin shampoota liian vähän hiuksiin ja tajusin vasta myöhemmin, että palaa täytyy kunnolla hieroa hiuksiin vaahdon syntymiseksi.
  4. Marseille-saippua – suihkusaippua & sheivaus
    Marseille-saippua on todella rasvapitoista, joten se toimii hyvin myös sheivauksessa. Perinteisiä sheivausvaahtoja en ole käyttänyt vuosiin. Marseille-saippuan monikäyttöisyydestä olen kirjoittanut aiemmin oman postauksen. 
  5. Safety razor -sheiveri
    Käyttökokemuksiani voi lukea tarkemmin tästä postauksesta. Myös mieheni innostui käyttämään teräshöylää. Safety razor -höylähän on alunperin tarkoitettu juuri miehille, mutta yhtä hyvin sitä voi käyttää myös naiset. Suosittelen erittäin lämpimästi.
  6. Kestovanulaput
    Viime syksynä virkkaamani kestovanulaput ovat käytössä edelleen ja ne ovat toimineet varsin näppärästi. Virkkausohje ja tarkempaa käyttökokemusta voi lukea tästä.
  7. DIY dödö
    Perunajauhosta, soodasta ja kookosöljystä tekemäni dödö toimi noin kuukauden ajan täysin moitteetta, mutta sitten kainaloideni iho alkoi ärsyyntymään ja punoittamaan päivittäisestä käytöstä. Todennäköisesti ärsytys johtuu soodasta. Tällä hetkellä käytän dödöä vain pari kertaa viikossa, minkä iho on kestänyt hyvin. Kunhan saan jostakin sheavoita käsiini, ajattelin kokeilla Varpain jaloin -blogista löytyvän deodorantin ohjetta, jossa ei ole käytetty ruokasoodaa.

Näin minimalistinen määrä voi näyttää ulkopuolisen silmään utopistiselta, mutta tämä muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä, vaan kokonaisuudessaan viimeisen viiden vuoden aikana. 🙂

Lopuksi täytyy myös todeta, että täysin ”zero wastea” eivät ole nämäkään tuotteet. Esimerkiksi palashampoo on ostettu pahvipakkauksessa ja Marseille-saippua oli muovikääreessä. Zero waste -ideologiassa pääpainona on kuitenkin tuottaa mahdollisimman vähän jätettä, erityisesti muovia. Täysin roskatta eläminen vaatiikin sitten jo ihan erilaista panostusta.

P.S. Blogi herää nyt talviunilta, BOOM!

– Iisa

Kauneus Hiukset Iho Vastuullisuus

Kestävä paistinpannu loppuelämäksi

Meitä rupesi miehekkeen kanssa ärsyttämään teflon-pannut, koska ne menevät aina niin nopeasti käyttökelvottomaan kuntoon. Lopulta kaikki ruoka tarttuu pohjaan kiinni ja pinnoite alkaa irtoamaan. Yksi teflon-pannu kestää käytössämme noin vuoden, jonka jälkeen on ostettava aina uusi pannu, mikä ei ole minun mielestä järkevää niin ekologiselta, taloudelliselta kuin hermojenkaan kannalta. 😀

Kun entinen tefloni tuli tiensä päähän pohdimme, mikä voisi olla kestävämpi ja pitkäikäisempi vaihtoehto. Päädyimme hiiliteräspannuun.

ekologinen-paistinpannu.jpgLueskelin hiiliteräspannuista käyttökokemuksia ja niitä kehuttiin monistakin eri syistä: ne kestävät hyvin huollettuina kymmeniä vuosia, paranevat käytön myötä ja lämpenevät nopeasti. Lisäksi hiiliteräspannuissa ei ole kemikaaleja sisältävää pinnoitetta, kuten teflon-pannuissa. 

Googlettelimme varteenotettavia vaihtoehtoja ja päädyimme de Buyerin maalaispannuun (60 €), jonka pohjan halkaisija on 28 cm eli juuri meidän lieden levyn kokoinen. Maalaispannussa on normaalia pannua korkeammat reunat, joten niissä on helpompi tehdä wokkiruokia ja pihvejä paistaessa rasva ei roisku yli. Minä tiesin veljeni omistavan kyseisen pannun, jota muistan hänen kehuneen ja käyttävän edelleen vuodesta toiseen.

Tässä listattuna meidän käyttökokemuksiamme:

1. Ennen käyttöönottoa on tehtävä rasvapoltto, jossa pannun pohja ”poltetaan” mahdollisimman mustaksi. Tämä luo pannun pintaan luonnollisen, tarttumattoman pinnan. Kuulemma mitä tummemmaksi pannu muuttuu, sen parempi. Teimme rasvapolton vain kaksi kertaa (koska laiskuus), vaikka sitä suositellaan tehtäväksi vähintään kolme-neljä kertaa. Ajattelimme, että tarttumattomuus paranee kyllä varsinaisen käytön ja ruoan paistamisen myötä. Teimme rasvapolton Paista.fi ohjeilla. 
2. Pannu painaa 2,5 kiloa eli kokkaamisen aikana tulee tehtyä samalla habatreeni. #gains
3. Puhdistukseen tulee käyttää vain kuumaa vettä, eikä tiskiainetta. Pannu täytyy myös kuivata puhdistuksen jälkeen, jotta pannu ei ala ruostumaan.
4. Pannua tulee huoltaa voitelemalla pintaan silloin tällöin (rypsi)öljyä.

debuyer-kokemuksia.png

Kaiken kaikkiaan olemme olleet varsin tyytyväisiä, vaikka tämä on ollut käytössämme vasta kolmisen viikkoa. Kananmunat meinaavat jäädä vielä kiinni, mutta tarttumattomuus paranee ajan myötä. Paistolämpötila on tärkeää pitää normaalia alempana. Parasta pannussa on se, ettei sen kuumentumista tarvitse odottaa, kuten tefloneissa.

Toivottavasti tästä tulee pitkäaikainen kaveri keittiöön. 🙂

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Suosittelen Vastuullisuus