Tag: lapsen kehityksestä

Sitten syntymäpäiviensä pieni kikkarapäämme on oppinut mm. seuraavaa: – Kiipeäminen on parasta ikinä! Jässikkä ei edelleenkään kävele itse, mutta kiipeää kyllä apinana joka paikkaan. Yrittää kivuta pinnasänkyyn ja syöttötuoliin, konttaa itse mieluiten rappuset yläkertaan (äiti seuraa tietysti askeleen perässä). Yhtenä päivänä käänsin silmäni pojasta valehtematta alle 10 sekunniksi, ja sinä aikana se marakatti oli kivunnut […]

Paatuneimmat Eddie-fanit ovat saattaneet kenties huomata, etten ole kirjoittanut lapsukaisesta 13-kuukautiskatsausta. Meinasin lopettaa kehityskertomukset ensimmäisiin synttäreihin – ennen kuin tajusin, että nythän ne kehitysharppaukset vasta alkavat. Jeskamandeera, miten paljon jässikkä on oppinut sitten synttäreidensä! Eli ei malta lopettaa. Mutta jospa tästä lähtien yrittäisin kirjata kullannuppumme huiman kehityksen vaikka parin kuukauden välein? Kohtahan poju täyttää jo […]

Yksi sana: vaipanvaihto. Miten hemmetissä sen tuhat kertaa toistetusta maailman arkisimmasta asiasta on voinut tulla kamppailulaji?? Olkoon vaipassa minkälainen pommi tahansa, jässikkä ei vain enää suostu sen vaihtamiseen. Kääntyy vatsalleen, konttaa karkuun, kiemurtelee, sätkii ja potkii, heittäytyy lankuksi, kiljuu kuin olisin viemässä siltä munuaista. Ei auta huomion kiinnittäminen muualle leluin, lauluin tai naamanvääntelyin, ei housuvaipat, […]

Syntymäpäivien huiskeessa Eddien yksivuotiskehitysraportti on jäänyt ylös kirjaamatta; tulkoon se siis tässä, pari viikkoa myöhässä. Yksivuotias, uhuu! Joistain kehitysaskelista en ole enää satavarma, tapahtuivatko ne ihan syntymäpäivään mennessä, mutta eipä se nokonuukaa ole. Kahdentoista kuukauden kypsässä iässä Eddie… …konttaa! Vihdoinkin jätkä on päättänyt lähteä liikkeelle myös muuten kuin mahallaan ryömien. Tosin vieläkin, jos pitää päästä […]

Eddien kaksitoistakuukautiskehityskertomus (mikä upea yhdyssana!) odottaa vieläkin kirjoittamistaan, mutta en malta olla mainitsematta erikseen, miten kuluneen viikon aikana liki-taaperomme on keksinyt uuden tavan protestoida – pörisemällä. Edsterhän ei ole koskaan ollut kova kitisijä tai itkijä, mutta nyt kun hän on alkanut osoittaa omaa tahtoa, protestipörinä on tullut kuvioihin. Otsa kurtistuu, silmät menevät sikkuralle, huulet tötterölle […]

Pari viikkoa meillä on nyt harrastettu tätä: (Anteeksi kuva karvaisista reisistäni. Lupaan, että tuon nähtyäni menin heti sheivaamaan.) Vielä kun se oppisi laskeutumaan tuosta itse alaskin… [Huokaus.] *** Our little monkey has learnt to climb stairs and pull himself up to standing. Yay. How long until he learns to come down safely?

Viime sunnuntaina oli Britanniassa isänpäivä. Oli minulla suunnitelmia sen viettämiseksi, mutta sitten Mies lähti työmatkalle Aasiaan kolmeksi päiväksi ja sitten tuli kavereita Suomesta kylään, ja kylmä kesä -masis iski ja Eddien synttäreitäkin pitäisi järjestää… joten varsin vaatimattomasti tuli juhlittua. Aamiaisen sai isi sentään sänkyyn, ja kortin Eddieltä (eikä edes itsetehdyn – suorittajamutsia riepoo. No, ensi […]

Kuukausi aikaa ensimmäisiin oikeisiin synttäreihin! Mutsi yrittää epätoivoisesti hallita keulivaa mopoa, koska ”ihan simppelit bileet järjestetään, eihän tuonikäinen vielä niistä kuitenkaan mitään ymmärrä tai muista”. Just joo. Yksitoistakuinen Eddie… …liikkuu vieläkin kyynärpäätaktiikalla. Ei se taida oppia konttaamaan ikinä, ei. Vauhdikkaasti kyllä eteenpäin pääsee maha maassakin; hassunnäköistä vain, kun jässikkä on ikäisekseen tosi pitkä ja näyttää […]

May the 4th be with you… Pieni Luke Skywalkerimme on tänään täyttänyt kymmenen kuukautta. Hurjaa! Kuluneen kuukauden aikana heppunen on oppinut mm. seuraavia taitoja: Ääntely on entistä määrätietoisempaa. Äänteet on selvästi puheennuottia tavoittelevia mutta eivät vielä ihan englantia tahi suomeakaan: ”pfää”, ähhkrhää”, ”fröäh”. Muutaman kerran suusta on tullut äännähdys, jonka joku äkkinäisempi olisi voinut tulkita […]

Eddie muutti viime yönä nukkumaan omaan huoneeseen. Voi kyynel! Ekat päikkärit evö omassa huoneessa. (Tuo ruma vierassänky lähtee kohta, siksi sitä ei ole kaunistettu.) Itkuhälytin turvanaan vanhemmat könysivät oudon tilavaan makuuhuoneeseensa yöpuulle puolenyön paikkeilla. Isi ryhtyi saman tien kuorsaamaan tarmokkaasti, kun ei tarvinnut pitää huolta lapsen heräämisestä kattoatärisyttävään korinaan (älkää kysykö, miten, mutta minä olen […]