Kuplintaa

Aamukahvia sohvalla vielä unisena juodessani kuulostelen oloani. Huomaan pienen kuplinnan, jopa aavistuksen innostuksesta, inspiraatiostakin. Tänään tekee mieli seurata ajatusten poukkoilua polulta toiselle, antaa sanojen kuljettaa.

Aamukävelyllä lähimetsässä tuo inspiroitunut olo voimistuu. Mielessäni risteilee ajatuksia kaikesta siitä luovasta, mitä voisin tehdä.

Käydä läpi vaatekaappia ja miettiä omaa tyyliä.

Tehdä käsitöitä. Ja suursiivous.

Kuvata kodin kauneimmat kohdat, ehkä vähän järjestellä siinä samalla, uppoutua sisustukseen.

Upottaa sormet multaan, siirtää tuoksuherneen taimet ruukkuihin, suunnitella kesän yrttitarha parvekkeelle.

Kirjoittaa tyylistä, haaveilusta, moninaisista itsen puolista, liikunnasta tai ehkä luontosuhteesta.

 Ja sitten ajatuksia kaikesta siitä, mikä on juuri nyt kohdallaan, mistä tämäkin into nyt kumpuaa.

Palanneesta halusta liikkua.

Siitä, että tylsät kurssit on vihdoin tehty ja meneillään olevat ovat aidosti kiinnostavia.

Mahdollisuudesta olla aamu yksin kotona pitkästä aikaa.

Paistavasta auringosta, lämpenevistä päivistä ja heräilevästä luonnosta – keväästä!

Tai ehkä sittenkin alkavista menkoista eilisen kiukkupäivän jälkeen.

Otan kaiken tuon kuplinnan avosylin vastaan, hyppään sen pyörteisiin ja nautin vauhdista. Sillä tiedän, että pian pitää painaa jarrua, ennen kuin iloinen innostus kiihtyy liiaksi levottomuudeksi.

Tänään en pukeudu jokapäiväisiin verkkareihin, vaan liehuviin helmoihin ja lempineuleeseeni.

———————————————————————————————————————————–

Blogia voi nyt seurata myös Bloglovinissa!

Edellinen teksti: Tarpeellista haahuilua