Tag: Syvällistä

Uusi vuosi, vanha minä

Uusi vuosi, vanha minä

Huomenna ollaan jo ensivuodessa. Instagram on täyttynyt loppuvan vuoden kertauksista ja uudelle vuodelle asetetuista tavoitteista. Omassa somekuplassani on näkynyt ilahduttavasti jopa enemmän ”uusi vuosi, uusi minä” -ajattelua kritisoivia kuin kannattavia postauksia. Ehkä kulttuuri on alkanut vähitellen oikeasti muuttua? Ehkä lempeydelle ja armollisuudelle on jo hieman enemmän tilaa kilpailun ja jatkuvan itsensä kehittämisen joukossa? Samalla sitä […]

Kesäni ei kuulu olla yhtään mitään

Kesäni ei kuulu olla yhtään mitään

Kesä on hujahtanut taas vauhdilla, loikannut yhtäkkiä puoleen väliin. Pientareilla kesäkukat ovat alkaneet antaa tilaa heinille, kesäkuu vaihtunut heinäkuuksi. Blogi ja Instargram on hiljentynyt, jäänyt muun elämän jalkoihin, vaikka samalla takaraivossa huhuilee toive säännöllisemmästä kirjoittamisesta. Ehkä jo pian tälle toiveelle on enemmän tilaa. Kesä on ollut ihana ja samalla täynnä ristiriitaisia tunteita. Muutaman päivän varoitusajalla […]

Keskeneräisyydestä

Keskeneräisyydestä

Tällä viikolla havahduin siihen, miten helppoa yhtäkkiä on ollut rauhoittaa ajatukset heti aamusta automaattisen tehtävälistakarusellin sijaan. Metsähaahuiluilla olen ollut oikeasti läsnä, nauttinut kaikilla aisteilla. Ehkä harjoitus on alkanut vihdoin tuottaa tulosta? Välillä olen kyseenalaistanut, miksi haluan pyrkiä rauhoittumaan nimenomaan aamulla, eikö se sopisi paremmin vaikkapa iltaan? Mutta juuri aamuisin se tuntuu tärkeimmältä – koko päivä […]

Tarpeellista haahuilua

Tarpeellista haahuilua

Minulla on tapana käydä aamukävelyillä lähimetsässä, edes lyhyillä happihyppelyillä ennen päivän töihin tarttumista. Usein nuo kävelyt kuitenkin venyvät, ellei ole mitään sovittuja aikatauluja. Uppoudun ajatuksiini, kietoudun sumun kiehtovaan hämärään tai ihailen auringonnousun luomia läikkiä puiden latvoissa, jotka hiljalleen vaihtavat paikkaa. Tänään samaisella metsäkävelyllä mietin, miten aamut ovat itselleni usein se energisin aika päivästä. Silloin ajatus […]

Miksi tehdä väkisin, jos ei oikeasti ole ihan pakko?

Miksi tehdä väkisin, jos ei oikeasti ole ihan pakko?

Istuskelen iltapäiväkahvilla nojatuolissani, läppäri sylissäni. Tuuli viheltää rakenteissa, kolisee kattopelleissä. Ensi yönä taitaa taas tarvita korvatulppia, ellei tuuli laannu iltaa kohti. Aamupäiväkävelyllä puuskiin olisi voinut melkein nojata. Pilvet liikkuvat hurjaa vauhtia paljastaen välillä auringon, se lämmittää jo suloisesti osuessaan poskelle. Tänään paistaa aurinko, eilen satoi lunta. Tällä viikolla olen taas keskittynyt hidastamaan. Pyrkinyt kuuntelemaan itseäni […]

Ihanteista, itsevarmuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta

Ihanteista, itsevarmuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta

Istuskelen nojatuolissani ja tuijottelen vieressäni palavan kynttilän liekkiä. Avonaisesta ikkunasta kantautuu märkään lumeen tipahtelevien pisaroiden ropina, suussa maistuu lempikahvini. Mietin, että voisin kirjoitella toisen osan viime vuoden retkistä kertovista postauksista. Ei mene enää kovin pitkään, että metsässä tarkenee taas yöpyä, ja pääsee kirjoittelemaan uusia retkijuttuja. Vaikka toisaalta soisin hiihtokelienkin vielä hetken jatkuvan. Katseeni kiinnittyy syksyllä […]

Tavallista arkea ja tavallisia tunteita

Tavallista arkea ja tavallisia tunteita

Juuri nyt arjessa tapahtuu samaan aikaan paljon ja kuitenkaan ei juuri mitään erityistä. Päivät kuluvat opiskellessa ja työnhakulomakkeita täytellessä, illat kotisohvalla kutimen tai telkkarin ääressä. Jossain näiden lomassa näen kavereita, harrastan liikuntaa ja haahuilen lähimetsissä. Toisaalta siis juuri sitä, mitä vuoden vaihteessa toivoin: Rauhallista, tavallista arkea. Toisaalta havahduin tällä viikolla siihen, että tarkoitus tekemisteni taustalla […]

Itseni sylissä

Itseni sylissä

Haahuilen lähimetsässä ja ihmettelen suurta lumimäärää. Kuljen hitaasti, jatkuvasti pysähdellen, napsin kuvia milloin mistäkin mielenkiintoisesta neulasesta. Hengittelen ja ihailen. Vähitellen vaivun taas omaan kuplaani, siihen pehmoiseen ja turvalliseen sopukkaan mielessäni. Siihen, jossa koen olevani yhteydessä itseeni, aidoimmillani, omimmillani. Olen täysillä läsnä. Nautin. Ajatukseni kulkee kirkkaasti, mutta samaan aikaan mieli on tyhjä. Rinnassa tuntuu lämpimältä ja […]