Tag: Luonto

Aamukahvia sohvalla vielä unisena juodessani kuulostelen oloani. Huomaan pienen kuplinnan, jopa aavistuksen innostuksesta, inspiraatiostakin. Tänään tekee mieli seurata ajatusten poukkoilua polulta toiselle, antaa sanojen kuljettaa. Aamukävelyllä lähimetsässä tuo inspiroitunut olo voimistuu. Mielessäni risteilee ajatuksia kaikesta siitä luovasta, mitä voisin tehdä. Käydä läpi vaatekaappia ja miettiä omaa tyyliä. Tehdä käsitöitä. Ja suursiivous. Kuvata kodin kauneimmat kohdat, […]

Minulla on tapana käydä aamukävelyillä lähimetsässä, edes lyhyillä happihyppelyillä ennen päivän töihin tarttumista. Usein nuo kävelyt kuitenkin venyvät, ellei ole mitään sovittuja aikatauluja. Uppoudun ajatuksiini, kietoudun sumun kiehtovaan hämärään tai ihailen auringonnousun luomia läikkiä puiden latvoissa, jotka hiljalleen vaihtavat paikkaa. Tänään samaisella metsäkävelyllä mietin, miten aamut ovat itselleni usein se energisin aika päivästä. Silloin ajatus […]

Kevät on saapunut, aurinko lämmittää ja linnut visertävät jo melkein kuin kesällä. Metsäpolut ovat paljastuneet lumen alta, ne varjoisimmatkin. Puhelimen galleriaa selaillessani hämmästyinkin siitä lumen määrästä, mikä täällä Turussa pari kuukautta sitten oli. Samalla muistin, miten paljon talvesta nautinkaan. Ja sen, millaisia monenlaisia polkuja olen saanut jo tänä vuonna tallailla, millaisia retkiä kokea. Sukelsin hetkeksi […]

Opiskeluarki on vienyt mennessään ja viikot kuluvat hurjaa vauhtia, mutta vihdoin sain aikaiseksi kirjoitella toisen osan viimevuoden retkistä. Molemmat olivat yhden yön mittaisia pieniä irtiottoja arjesta, jotka on helppo toteuttaa ilman suuria valmisteluja. Näitä aion tehdä tänä vuonna lisää, heti kun vain makuupussillani tarkenee ulkona yöpyä! Retket suuntasivat Turun lähimpiin kansallispuistoihin, Kurjenrahkaan ja Teijolle. Kurjenrahkan […]

Olen pienestä asti nauttinut metsässä vaeltelusta, ja lapsena yksi useimmiten kuultuja huikkauksia vanhemmilleni oli, että ”mä meen mettään”. Metsä on ollut niin leikkipaikka, kuin myös eräänlainen henkinen turvapaikka. Olenkin miettinyt jo vuosia, että haluaisin päästä yön yli -retkelle, sillä olen ollut varma, että se voisi olla oma juttuni. Minulta on kuitenkin puuttunut varusteet sekä seura […]

Haahuilen lähimetsässä ja ihmettelen suurta lumimäärää. Kuljen hitaasti, jatkuvasti pysähdellen, napsin kuvia milloin mistäkin mielenkiintoisesta neulasesta. Hengittelen ja ihailen. Vähitellen vaivun taas omaan kuplaani, siihen pehmoiseen ja turvalliseen sopukkaan mielessäni. Siihen, jossa koen olevani yhteydessä itseeni, aidoimmillani, omimmillani. Olen täysillä läsnä. Nautin. Ajatukseni kulkee kirkkaasti, mutta samaan aikaan mieli on tyhjä. Rinnassa tuntuu lämpimältä ja […]

Hörpin aamukahvia vanhempieni mökillä. Seuraan, miten hämärä muuttuu vaaleammaksi vähä vähältä. Pian hento punerrus värjää ensin pilvet horisontissa, sitten lumen peittämät, tuulessa huojuvat latvat. Istun vain ja ihailen. Tunnen, miten sydämeni nauttii, miten voimavarani lisääntyvät kohisten. Valtava onni täyttää rinnan. Tässä on kaikki, ihan kaikki, tässä hetkessä, tässä aamussa. Odottamatta, etsimättä, mieleni täyttyy syvästä kiitollisuudesta. […]

Kaunista, ajattelen. Tuijottelen mäntyjen latvoja, ne näyttävät harmaata taivasta vasten lähes mustilta. Kun hieman pinnistän, pystyn melkein unohtamaan liikenteen huminan, kuvittelemaan itseni keskelle erämaata. Se ei ole enää yhtä helppoa kuin kesällä ja syksyllä, silloin puiden lehdet loivat seinän metsän ja tien väliin. Pitkä, lähes ristiselkään ulottuva tukkani on auki, mikä on harvinaista metsäkävelyillä. Usein […]

Istun aamukahvilla ruokapöydän ääressä. Keskitän katseeni kynttilöihin ikkunalla, tarkkailen pilvien liikkeitä niiden takana, rihmamaisia tiivistymiä hennosti sinertävää taivasta vasten. Ne vaihtavat väriä tummasta siniharmaasta vaaleaan liilaan. Aurinko antaa vihjeen itsestään horisontin takaa, pian se kirkastaa läheisen metsikön latvat. Nautin hiljaisuudesta, annan ajatusten vaeltaa. Niitä tulee ja menee, en saa yhdestäkään kunnolla kiinni. Mutta ei aina […]

Viimepäivät ovat olleet ihanan lämpöisiä ja rentoja. Eilen kuitenkin satoi vettä, tuuli piiskasi sen kiinni ikkunaan. Tuijottelin hetken keittiön ikkunaan jääneitä pisaravanoja ja tajusin, että tästähän se on ehkä saanut innoituksensa, Iittalan Kastehelmi -sarja. Nappasinpa kuvankin, kastehelmistä ikkunassa. Sadepäivän tunnelma on usein hieman melankolinen, mutta rauhoittava. On ihanaa vain istua sohvalla villapaita päällä ja teekuppi […]