Kalenteroinnin voima
Itävallasta paluusta on jo melkein kolme viikkoa, ja pahin pettymys alkaa olla selätetty. Olen yrittänyt muistaa, että nyt on enemmän kuin ok olla tekemättä mitään järkevää, jos siltä tuntuu. Varsinkin kun olen niin onnellisessa asemassa, että ei ole pakko. Tai siis ”järkevää”, sillä kaiken tämän myllerryksen keskellähän oikeasti järkevää on levätä ja kuunnella itseään. Antaa myös pettymyksen tulla, jos se on tullakseen. Edelleen toisinaan iskee harmitus vaihdon keskeytymisestä, mutta samalla ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan. Siihen että mitäs tänä keväänä nyt sitten voi tehdä. Vähitellen alan jo kaivata rytmiä ja rutiineja päiviin, tekee mieli saada jotakin aikaiseksi. Ja se jotakin tarkoittaa minun kohdallani lähinnä opiskelua.
Motivaatio opiskeluun alkaa palata. Tulevat deadlinet ja tehtävät ovat alkaneet kiinnostaa, ja samalla myös kalenterin täyttäminen. Vanha kalenterini oli kuitenkin täynnä peruuntuneita vaihtosuunnitelmia, joiden näkemisestä tuli lähinnä paha mieli, joten päätinkin tilata uuden kalenterin. Samalla mietin, miten suuri merkitys kalenterin täyttämiselle minulle oikeastaan onkaan. Opinnoissani suurin osa on itsenäistä työskentelyä, aikataulujen laatimisesta lähtien. Kukaan ei anna valmista lukujärjestystä, jonka mukaan lukea kirjatentteihin tai katsoa luentotallenteita. Ison osan tenttiajankohdistakin saa valita täysin itse.
Ilman kalenteria tuntuu, että en saa oikein mitään aikaiseksi. Kalenteri tuo arkeeni järjestystä ja ryhtiä, ja se on minulle keskeinen elämänhallinnan väline. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kalenteri auttaa priorisoimaan, käyttämään rajallisen tuntimäärän niihin asioihin, joihin sen oikeasti haluaa käyttää. Kalenteria täyttäessä joutuu suunnittelemaan ja pohtimaan, mikä on milloinkin tärkeää, ja varaamaan myös aikaa niille tärkeille jutuille. Ja kun suunnittelee ja priorisoi, samalla myös perustelee itselleen sen, miksi juuri tämä asia täytyy tehdä juuri tänään, mikä taas motivoi tekemään.
Kun suunnitelmat ovat nätisti kalenterissa, niistä on vaikeampi luistaa. Kuten eräs ystäväni kerran totesi, tulee kalenteri täyteen rumia suttuja, jos tehtäviä vain lykkää ja siirtää seuraaville päiville. Siisti kalenteri voi siis jo itsessään motivoida toimimaan suunnitelman mukaan. Lisäksi, jos jo edellisenä päivänä tietää seuraavan päivän tärkeimmät hommat, asennoituu niihin heti aamusta eri tavoin. Aikaa ei mene niin paljoa haahuiluun, kun on selvät sävelet, mitä aikoo tehdä ja miksi. Ja tuleehan siitä hyvä olo, kun tehtäviä saa merkitä tehdyiksi. Näkee konkreettisesti, että hei, tämän sain tänään aikaan!
Olennaista on rehellisesti hahmottaa, kuinka monta asiaa yhteen päivään voi suunnitella. Kalenterin käyttäminen voi kääntyä myös itseään vastaan, jos päivät täytetään minuuttiaikataululla aamusta iltaan, eikä aikaa levolle ja palautumiselle jää. Silloin suunnitelma ei todennäköisesti pidä, tai vie ainakin kaiken energian ja tappaa motivaation. Tässä on ollut ainakin itselläni opettelemista, ja toisinaan aikataulut lipsahtavat liian tiukoiksi edelleen. Kaipaan ja tarvitsen päivittäin myös hetkiä haahuilua varten. Kalenteroinnin voima piileekin siinä, että niiden tylsien ja pakollisten juttujen lisäksi kalenterin avulla tulee priorisoitua myös itselle tärkeitä ja nautinnollisia juttuja. Kun kalenteriin varaa aikaa puhelulle ystävän kanssa tai pitkälle metsälenkille, nekin tulee todennäköisemmin tehtyä.
Kalenterin avulla näkee, mihin aikaansa oikeasti päivittäin käyttää. Jos se on viikosta toiseen jotain ihan muuta kuin alun perin kalenterissa luki, pyrin miettimään, että miksi suunnitellut tehtävät jäävät tekemättä. Kalenteriin kirjattujen suunnitelmien toteutumisesta näkee, jos on liian monta rautaa tulessa kerralla, tai toisaalta tilaa ja tarvetta jollekin uudelle. Onko aikatauluni kenties voimavaroihini nähden liian vaativa? Tai kiinnostaisiko minua sitten kuitenkin jokin ihan muu vapaa-ajan aktiviteetti kuin salilla käyminen? Hetkelliset rypistyksen ja notkahdukset kuuluvat tietysti elämään, mutta pitkään jatkuessaan ne vaikuttavat merkittävästi hyvinvointiini, oli kyseessä sitten stressi ja kiire tai täysi lomailu.
Päinvastoin kuin voisi kuvitella, kalenterista onkin vähitellen muodostunut minulle väline välttää jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Voimavaroihin rehellisesti suhteutettujen päivittäisten tehtävälistojen tekeminen auttaa keskittymään olennaiseen jatkuvan joka puolelle venymisen ja suorittamisen sijaan. Tällöin myös tekemisestä itsestään voi tulla voimavara. Keskeistä on myös joustavuus – toisinaan suunnitelmat muuttuvat, ja sekin on täysin ok. Sitten suunnitellaan uudelleen. Sopivan väljässä kalenterissa on tilaa myös muutoksille ja spontaaniudelle.
Kalenteroinnin merkitys itselleni ja hyvinvoinnilleni on siis suuri. Pelkän ajankäytön suunnittelun lisäksi se on myös omien arvojen, voimavarojen ja mielenkiinnonkohteiden tarkastelua ja toteuttamista.