Ajatuspolkuja

Pohdin nimeä blogilleni vasta sillä hetkellä, kun olin luomassa sivua Lilyyn. Sen kummemmin suunnittelematta mieleeni juolahti ajatuspolkuja, jonka hetken tuumailun jälkeen päätin tyhjään tekstikenttään kirjoittaa. Nyt olen maistellut nimeä muutaman päivän, miettinyt mitä se oikeastaan minulle edes tarkoittaa. Äkkiseltään keksitty hassu sanapari, sitähän se alkujaan oli.

Ajatukset, pohdinnat, se oli koko blogin perustamisen pointti. Jakaa sekä ennen kaikkea kirjoittaa ja sanoittaa ajatuksia ja pohdiskeluja erilaisista asioista, jotka mielenkiintoni saavat heräämään. Usein parhaat pohdinnat ja oivallukset lähtevät jostain ihan pienestä asiasta, sattumalta heräävästä ajatuksesta. Sitten ajatus lähtee kulkemaan mielessä omia polkujaan, yhdistyy ja risteää muiden reitille osuvien ajatusten kanssa. Välillä se poikkeaa tutulta polulta, loikkaa eteen kaatuneiden puunrunkojen yli, kompuroi ensin mutta yrittää sitten uudelleen. Se katsoo samaa polunkohtaa uudesta näkökulmasta, kiipeää kallion laelle nähdäkseen pidemmälle ja enemmän kerralla, kyykistyy tutkimaan pieniä yksityiskohtia. Pääsee lopulta perille, on ehkä kasvanut matkalla uudeksi oivallukseksi.

Siinäpä kielikuva ajatuspoluille, jotka ovat oikeastaan kaikkien kirjoitusteni ja pohdintojeni taustalla. Lisäksi polku itsessään ja ehkä selkeämmin sen synonyymi tie ovat perinteisiä symboleita elämälle, sille matkalle, jota täällä kuljetaan.

Edellä kuvatun abstraktimman merkityksen lisäksi sanapari ajatuspolkuja sopii kuvaamaan myös minulle tärkeitä, ihan konkreettisiakin asioita. Ajattelu ja ajatukset, ihan parasta. Polut taas yhdistyvät mielessäni automaattisesti metsäpolkuihin, niihin kapeisiin puiden välissä mutkitteleviin neulaspeitteisiin reitteihin. Luonto ja metsät ylipäätään ovatkin minulle tärkeitä. Luonnossa liikkuessa mieli rauhoittuu ja asiat asettuvat oikeisiin mittakaavoihinsa.

Lapsena ja nuorena lähimetsä ja sen polut olivat leikkipaikka, mutta myös paikka, jonne lähteä silloin, kun kaipasi omaa rauhaa ja tilaa. Kolmilapsisessa perheessä niitä sai nimittäin toisinaan etsimällä etsiä. Myöskään murrosiän tuomat epävarmuudet eivät ulottuneet metsään, siellä olin turvassa muiden mielipiteiltä, jotka silloin tuntuivat niin kovin tärkeiltä. Edelleen poluilla on rauha ajatella, olla ihan vain minä.

Tarkemmin ajateltuna ihan hyvä nimivalinta siis.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *