Ihanteista, itsevarmuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta

Istuskelen nojatuolissani ja tuijottelen vieressäni palavan kynttilän liekkiä. Avonaisesta ikkunasta kantautuu märkään lumeen tipahtelevien pisaroiden ropina, suussa maistuu lempikahvini. Mietin, että voisin kirjoitella toisen osan viime vuoden retkistä kertovista postauksista. Ei mene enää kovin pitkään, että metsässä tarkenee taas yöpyä, ja pääsee kirjoittelemaan uusia retkijuttuja. Vaikka toisaalta soisin hiihtokelienkin vielä hetken jatkuvan.

Katseeni kiinnittyy syksyllä solmimaani makrameeseen seinällä, sitten Ikean pimennysverhojen tumman roosaan sävyyn. Siinä vieressä viherkasvilaumani uusin tulokas iloitsee lisääntyvästä valosta puskemalla uusia lehtiä.

Tähän hetkeen, näihin ajatuksiin, sisältyy monta asiaa, joista todella nautin. Asioita, jotka ovat aidosti osa minua ja arkeani, monet jo yläasteelta tai lukioajoista asti. Samalla ne ovat asioita, jotka tuntuvat olevan kovin trendikkäitä tällä hetkellä.

Viherkasvit, makrameet ja retkeily. Rauhalliset ja maanläheiset sävyt, hiihtäminen ja käsityöt. Näiden lisäksi tykkään muun muassa käydä kuntosalilla, joogatunneilla (sitten kun niille taas pääsee) ja avantouimassa. Herätä aikaisin aamulla, jotta saisin tunnin tai kaksi omaa aikaa ennen päivän töihin tarttumista. Pohtia ja opiskella psykologiaa, hyvinvointia ja yhteiskuntaa.

Niinpä, kuulostan samalta kuin joka toinen sosiaalisen median vaikuttaja. Olenkin viimeisten kuukausien aikana havahtunut siihen, että yhtäkkiä koen sopivani monellakin tapaa siihen median toisintamaan ihanneihmisen kuvastoon. Joku voisi kai pitää minua jopa trendikkäänä. Se tuntuu melko hassulta, sillä en koe juoksevani muotivillitysten perässä, vaan olen ennemmin se, joka omaksuu uudet trendit viimeisten joukossa, jos silloinkaan.

Samalla huomaan, että tällä hetkellä tuntuu helpommalta kuin ikinä aiemmin olla aito oma itseni. Tykätä juuri niistä asioista, joista tykkään, tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Tämä tuskin on mikään loppuelämän pysyvä olotila, ja siihen on vaikuttanut hyvin moninaiset tekijät. Erilaiset kokemukset ja tuntemani ihmiset, kotitaustani ja opiskelualani, asuinpaikkani ja lukemani kirjat. Ikäkin on varmasti tehnyt tehtävänsä itsevarmuuden kasvuun.

Kuitenkin uskon, että ei ole täysin sattumaa, että juuri silloin, kun voin vahvasti samaistua mediassa esiin nousevaan elämäntapaan ja harrastuksiin, koen myös helpoksi olla juuri sellainen kuin olen, jopa tuoda itseäni ja kiinnostuksenkohteitani esiin.

Toki vaikutus ei ole vain yksisuuntainen – aivan varmasti myös se mediassa näkemäni kuvasto on vuosien varrella muokannut sitä, mistä nyt koen pitäväni. Mutta kaikesta siellä kiertävästä olen vuosien varrella ottanut mukaani ne asiat, jotka aidosti ovat minua puhutelleet, eivät ne muuten olisi kulkeneet mukanani vuosia. Ja aika moni noista jutuista on nyt pinnalla, yhtä aikaa. Tai sitten olen löytänyt oman, itseni kaltaisen kuplan.

Onhan se helpompi kokea itseni hyväksytyksi osana yhteiskuntaa ja omaa sosiaalista piiriäni, kun näen itseni peilejä siellä täällä. Ja tuntuuhan se hyvältä, tietysti. Samalla se on valtava etuoikeus, että ei joudu omana itsenään ollessaan jatkuvasti kohtaamaan ihmettelyä tai pelkäämään kelpaamattomuuttaan, koska ei sovi joukkoon. Huomaan eron, jo näinkin pienissä asioissa, yksittäisissä kiinnostuksenkohteissa. Kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.

Tämä saa miettimään, että entäs sitten vähemmistöihin kuuluvien kokemukset?

———————————————————————————————————————————–

Edellinen teksti: Tavallista arkea ja tavallisia tunteita