On epäreilua väittää, että menestys olisi vain itsestä kiinni

Jokainen on oman onnensa seppä ja ahkeruus palkitaan aina? Ei kyllä ole ja ei palkita, sanon minä.

Usein kuulee sankaritarinoita siitä, miten joku on jo nuorena onnistunut perustamaan menestyvän startupin, kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa kymmenen ällää tai suorittanut 200 opintopistettä vuodessa hyvin arvosanoin. Kerrotaan, miten vaikeuksia on ollut ja tahdonvoimaa on tarvittu, mutta lopulta ahkeruus ja päättäväisyys on palkittu.

Jalustalle nostetaan yksilö, se miten juuri tämä erityislahjakkuus on menestynyt ahkeroimalla ja omien kykyjensä vuoksi. Ja samalla unohdetaan mainita kaikki ne muut asiat, jotka ovat osaltaan auttaneet saavutuksessa. Tuskin tarkoituksella tai tahallaan, niiden merkitystä ei vain ehkä aina tiedosteta.

Kari Hotakaisen sanoin: ”Menestystarinassa on aina päähenkilön lisäksi monia sivuhenkilöitä, jotka putoavat historian lehdiltä kuin leivänmuruset.”. Ja sivuhenkilöiden lisäksi on (tai niiden kautta saavutetaan) monia muitakin yksilöstä itsestään riippumattomia tekijöitä.

Pääomia on muitakin kuin taloudellinen pääoma

Sosiologiassa puhutaan pääomista ja niiden kasautumisesta. Käsite pääoma yhdistetään helposti vain taloudelliseen pääomaan, mutta on olemassa myös muita pääoman lajeja. Taloudellinen pääoma eroaa muista pääoman lajeista siten, että se vähenee, kun sitä käyttää. Sen sijaan muut pääoman muodot eivät varsinaisesti kulu käytön myötä. Perinteisesti muiksi pääoman lajeiksi lasketaan seuraavat:

Inhimillinen pääoma: Tiedot, taidot sekä kognitiiviset kyvyt, joita on esimerkiksi tiedonkäsittely- ja oppimistaidot. Mm. koulutuksella pyritään siis kerryttämään inhimillistä pääomaa.

Kulttuurinen pääoma: Kulttuuriksi miellettyjen asioiden, kuten tietynlaisen musiikin tai kuvataiteen arvostus, mutta myös kulttuurisidonnaista tietoutta esimerkiksi siitä, miten missäkin tilanteessa tulee toimia tai millaisia merkityksiä erilaisiin asioihin tai esineisiin liitetään. Kulttuurista pääomaa ovat myös erilaiset ajattelutavat, arvot ja asenteet. Kulttuurinen pääoma periytyy sukupolvelta toiselle, ja sen tietoinen opettelu voi olla vaikeaa, joskaan ei mahdotonta. Esimerkiksi asenteet koulutusta kohtaan, elämäntavat tai kulutustottumukset ovat kulttuurista pääomaa, ja ne opitaan jo lapsuudessa.

Sosiaalinen pääoma: Yksinkertaisimmillaan sosiaalista pääomaa ovat kaikki yksilön ihmissuhteet. Ihmissuhteiden kautta määrittyy sosiaalinen status eli se, miten vaikutusvaltaisena tai arvostettuna muut ihmiset yksilöä pitävät. Sosiaaliseksi pääomaksi katsotaan myös erilaiset normit ja roolit, kuten ammattiasema tai vastavuoroisuus ja luottamus.

Aivan viime aikoina on tutkittu myös ulkonäköä pääomana.

Pääomat kasautuvat

Pääomat ovat ikään kuin resursseja, jotka jakautuvat yhteiskunnassa eriarvoisesti. Ne periytyvät sukupolvelta toiselle, mutta pääomia voi myös kerryttää opiskelun tai työnteon kautta. Lisäksi eri pääomalajeja voi vaihtaa toisikseen. Esimerkiksi tuntemalla oikean henkilön voi saada alennusta jostakin tuotteesta, jolloin sosiaalisen pääoman avulla saavuttaa taloudellista hyötyä. Tai vastaavasti rahalla voi ostaa erilaisia kirjoja ja koulutuksia, jolloin taloudellista pääomaa vaihtaa inhimilliseen pääomaan. Asiantuntijatyössä inhimillistä pääomaa taas vaihdetaan palkkaan eli taloudelliseen pääomaan.

Vaihdannaisuuden myötä pääomat kasautuvat, mikä puolestaan aiheuttaa yhteiskunnan eriarvoistavia rakenteita. Pääomien määrä vaikuttaa yksilön sosioekonomiseen asemaan, ja siten myös mahdollisuuksiin saavuttaa erilaisia asioita.

Jos esimerkiksi menestyksenä pidetään hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, on akateemiseen, varakkaaseen perheeseen syntyneellä ihan erilaiset lähtökohdat kuin pienipalkkaisen duunariperheen lapsella. Ensimmäiseksi mainitulla on todennäköisesti jo syntyessään pääsy kaikkiin edellä mainittuihin pääoman muotoihin:

• Vanhempien varakkuus mahdollistaa erilaiset valmennuskurssit ja harrastukset – taloudellista pääomaa vaihdetaan inhimilliseen pääomaan.
• Koulutetut vanhemmat osaavat auttaa lasta läksyissä tai myöhemmin yliopisto-opinnoissa, ja opiskeltavat asiat ovat ehkä osana arkea muutenkin – vanhempien (eli sosiaalisen pääoman) avulla saavutetaan inhimillistä pääomaa.
• Akateemisen perheen lapsi oppii heti alusta alkaen, miten akateemisissa piireissä kuuluu käyttäytyä ja millaisia asioita siellä pidetään tärkeinä, jolloin hänen on helpompi liittyä osaksi niitä – kulttuurista pääomaa vaihdetaan sosiaaliseen pääomaan.
• Vanhempien sosiaalisista suhteista tulee myös lapsen sosiaalisia suhteita, jolloin esimerkiksi halutun työpaikan saaminen voi onnistua asiantuntijavanhempien statuksen ja työkavereiden kautta helpommin – sosiaalista pääomaa vaihdetaan taloudelliseen pääomaan.

Duunariperheen lapsi taas joutuu tekemään kovasti työtä kerryttääkseen edes jotakin pääoman lajeista, jolla voisi saavuttaa jotakin toista pääoman lajia. Ja siksi on epäreilua väittää, että menestys olisi vain yksilöstä itsestään kiinni.

Jokainen on osa yhteiskuntaa ja sen rakenteita. Rakenteet myös vaikuttavat jokaiseen, halusi sitä tai ei. Kun löytää itsensä vertailemasta omia saavutuksiaan muiden saavutuksiin, voi seuraavalla kerralla yrittää muistaa vertailla myös lähtökohtia.

Loppuun vielä muutama huomio:

1. Sosiologia perustuu todennäköisyyksiin. On todennäköisempää, että varakkaaseen, akateemiseen perheeseen syntyneestä tulee itsestäänkin varakas ja kouluttautunut, kuin että ei tule. Silti on täysin mahdollista, että oma elämä kulkee täysin erilaisia polkuja kuin vanhempien elämä, mm. omista haluista, persoonasta ja sattumasta riippuen.
2. Tarkoituksena ei ole arvottaa tietynlaista kulttuuria, tietoutta tai tapaa elää paremmaksi kuin joku toinen. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että sosioekonominen asema on yhteydessä mm. terveyteen ja elinikään. Raha tuo onnellisuutta, tiettyyn pisteeseen asti.
3. Menestys ja hyvä elämä tarkoittaa jokaiselle eri asioita. Koettu onnellisuus ei käsittääkseni suoraan riipu yhteiskunnallisesta asemasta.

ps. Paina toki sydäntä jos tykkäsit!

Lähteet:

Bourdieu, P. (1986/2011). The forms of capital. Teoksessa I. Szeman & T. Kaposy (toim.), Cultural Theory: An Anthology (s. 81-93). Wiley-Blackwell.
Erola J. & Räsänen P. (toim.) (2014). Johdatus sosiologian perusteisiin. Gaudeamus Helsinki University Press.