Luettua kolmella sanalla: Muumilaakson marraskuu
Luen mielelläni erilaisia kirjoja, ja olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva pitää jonkinlaista lukupäiväkirjaa. Sellaista, johon edes lyhyesti kirjaisin mitä olen lukenut, ja millaisia ajatuksia tai tunnelmia kirja herätti. Joten miksipä en tekisi sitä blogiin, nyt kun minulla sellainen on! Jäisi jälki luetuista kirjoista, ja ehkä joku voisi saada täältä kirjavinkkejäkin.
Tarkoituksena on pitää homma kevyenä – en lähde tekemään kovin syvällisiä analyysejä, jos siltä ei tunnu. Toki en niitäkään sulje pois, jos jokin kirja herättää ajatuksia laajemminkin. Ajattelin kuitenkin tehdä tämän itselleni helpoksi, ja päätin, että mietin lukemilleni kirjoille kolme niitä mielestäni parhaiten kuvaavaa adjektiivia lyhyin perusteluin – siis luettua kolmella sanalla.
Luen mielelläni kaunokirjallisia romaaneja, elämäkertoja ja tietokirjoja. Välillä jumitun lukemaan hyvin samankaltaisia teoksia, joten ehkä tämän myötä tulee automaattisesti myös hieman monipuolistettua omaa lukupalettia.
Sitten ensimmäiseen lukemaani kirjaan, eli kuten otsikkokin kertoo, kyseessä on Tove Janssonin Muumilaakson Marraskuu. Kaipasin loppusyksystä rauhoittavaa luettavaa iltoihin, ja muistin tämän teoksen. Muumit ovat ihania luettavaksi ennen nukkumaan menoa, juuri sellaisia lapsuudesta tuttuja oikeita iltasatuja.
Lohdullinen
Kirja on kuin lämmittävät villasukat. Tulee turvallinen olo – sielläkin on harmaata ja myrskyää, mutta kaikista pidetään huolta. Muumien välitön ajatusmaailma muistuttaa, että kun perusjutut ovat kunnossa, on kaikki lopulta aika hyvin.
Hyväksyvä
Kaikilla hahmoilla on omat vajavaisuutensa ja omituiset oikkunsa, mutta he kaikki ovat yhtä hyväksyttyjä. Kukin voi parhaiten keskittymällä asioihin, jotka itsestä tuntuvat tärkeiltä ja olemalla omia itsejään, sen sijaan, että he yrittäisivät olla jotain muuta tai miellyttää liikaa toisiaan.
Lempeä
Jansson käsittelee hahmojen mielenterveyden haasteita hyvin hienovaraisesti, ikään kuin ulkoapäin havainnoituna, sen kummemmin niitä analysoimatta ja arvostelematta. Välillä hahmot turhautuvat toistensa pakkomielteisiin, mutta myös tuuppivat toisiaan lempeästi eteenpäin.
———————————————————————————————————————————–
Edellinen teksti: Uteliaisuutta boksien ulkopuolella