Miksi kyseenalaistaa omia ajatus- ja käytösmallejaan?

Sain viime viikolla luettua loppuun ja tentittyä psykologian aineopintojen kurssin kognitiivisista prosesseista. Kyseisestä kurssista mieleen jäi etenkin implisiittisen, tiedostamattoman muistin toiminta, ja jäin pohtimaan sen vaikutuksia laajemminkin.

Tiedostamattomat muistot ovat sellaisia, joiden oppimista emme muista tai pysty selittämään, tai sellaisia, jotka nousevat mieleen esimerkiksi jossakin asiayhteydessä ilman muiston ”hakemista” muistista.

Eksplisiittistä eli tiedostettua muistia taas on esimerkiksi se, jos olemme tenttiä varten opetelleet tietyt asiat, ja sitten tentissä muistelemme tietoisesti oikeat vastaukset kysymyksiin. Eksplisiittisen muistin avulla muistamme myös esimerkiksi tietojen lähteet tai sen, onko jokin asia totta ja millä perusteilla.

Tutkimusten mukaan eksplisiittiset, tietoiset muistikuvat unohdetaan kuitenkin nopeammin kuin implisiittiset, tiedostamattomat muistot. Tämä saattaa johtaa muistojen vääristymiin, koska tiedostamaton muisto asian tuttuudesta säilyy muistissa vielä kauan sen jälkeen, kun eksplisiittinen muisto asian lähteestä on jo unohtunut.

Luennoilla puhuttiin tuttuusvaikutuksesta – jokin asia tuntuu itselle todemmalta tai oikeammalta, jos se on kohdattu jo aiemmin, siitä huolimatta vaikka ensimmäisen kohtaamisen yhteydessä olisi kerrottu, että kyseinen asia ei ole totta. Muistikuva tiedon lähteestä ja siis myös sen ”totuudellisuudesta” on unohtunut, mutta itse asia on silti edelleen tallessa olevan tiedostamattoman muistikuvan kautta tuttu, jolloin siihen uskotaan helpommin.

Tykkään tästä kuvasta, ehkä koska olen nähnyt aika paljon vastaavia asetteluja somessa.

Tämä on minusta todella mielenkiintoista, mutta myös hurjaa. Esimerkiksi implisiittisen, tiedostamattoman muistin käytöstä mainittiin luennolla mm. mainonta. Jos olet nähnyt tietyn tuotteen moneen kertaan mainoksissa ilman että varsinaisesti muistat kyseisiä mainoksia, on todennäköisempää, että valitset juuri mainostetun merkin tuotteen kaupan valikoimasta. Se ehkä vain tuntuu jotenkin paremmalta kuin ne muut. Silti, vaikka näennäennäisesti tietäisikin mainostamisen idean ja sen että mainoksissa näkyvät tuotteet eivät aina todellisuudessa ole parempia. Myönnän, on toiminut ainakin minuun, tiedostamattani.

Jos jo mainonnalla voidaan vaikuttaa noin paljon ajatuksiimme ”paremmista” valinnoista, herää väistämättä kysymys, että mites sitten kaikki muu sosiaalisen ympäristön syöttämä ja toisintama kuvasto oikeanlaisista ja hyväksytyistä tavoista ajatella, käyttäytyä ja suhtautua erilaisiin asioihin?  Nämä kaikki kun ovat sosiaalisesti opittuja. Harvemmin kuitenkaan tiedostamme tätä oppimista, saatika muistamme näiden ajatusten alkuperää. Ne vain ”tuntuvat oikeilta”, samalla lailla kuin se paljon mainostettu tuote kaupan hyllyllä.

Helposti sitä itsekin ajattelee, että minä nyt vain satun pitämään tästä, minä nyt vain satun ajattelemaan tästä asiasta näin. Koska en muista enää lähdettä, sitä mistä tai keneltä olen kyseiset ajatukset itselleni napannut, ja vähitellen toistojen myötä ehkä alan pitää niitä ominani sen enempää kyseenalaistamatta. Etenkin lapsuuden kokemuksilla on iso merkitys, sillä lapsena emme vielä osaa ja pysty pohtimaan asioita itse. Lapsi kokee ja sanoittaa maailmaa sekä itseään huoltajan ajatusten ja kerronnan kautta.

Esimerkiksi seurattavien somekanavien, läheisten, tai vaikka koulussa tai työpaikalla arvostettujen henkilöiden vaikutus ajatuksiimme on siis valtava. Samalla lailla kuin omaksumme haitallisia ajatusmalleja, omaksumme toki myös hyviä. Siksi ei ole ihan yhdentekevää, millaisia sometilejä esimerkiksi päivittäin seuraa tai kenen kanssa aikaansa viettää.

Haluan korostaa, että ei ole tyhmyyttä jos alkaa uskoa johonkin, jota jatkuvasti eteen syötetään, vaikka ulkopuolelta katsottuna se hullulta vaikuttaisikin. Niin meidän aivot ja mieli vaan toimii, ihan jokaisella. Jokainen tietoisesti kohtaamamme asia jättänee jäljen, senkin jälkeen kun tietoinen muisto on pyyhkiytynyt pois.

Sen sijaan tämän tiedostaminen voi saada kohtaamaan omia ajatuksia ja valintoja, ehkä uteliaasti tutkimaan mistä mikäkin käsitys on tullut. Miksi on mielestäni oivallinen kysymys tähän. Miksi valitsen näin? Miksi olen tätä mieltä? Miksi pidän tätä ajatusta oikeampana kuin tätä toista? Mistä olen tämän käsityksen poiminut? Onko tämä yleinen tapa suvussani? Toimittiinko lapsuudenperheessäni aina näin? Onko tämä ajatus osa laajempaa, yhteiskunnallista käsitystä siitä, millainen on hyväksytty ihminen?

Joidenkin ajatusmallien lähde voi löytyä helpostikin, joidenkin toisten voi vaatia vuosien itsetutkiskelun. Kuitenkin vasta silloin, kun omia käsityksiään uskaltaa kyseenalaistaa sen sijaan, että ajattelisi, että minä nyt vain olen tällainen, voi oikeasti alkaa valita sen, mitä mieltä itse ihan aidosti ja oikeasti jostakin asiasta on. Silloin voi tehdä omat valintansa, eikä vain toisintaa jonkun toisen valintoja ja mielipiteitä. Ei mikään helppo ja kevyt juttu, vaan voi viedä aika syviinkin vesiin. Ja silti se mielipide voi muuttua vielä moneen kertaan, sen mukaan millaisia asioita elämänsä varrella kohtaa.

Tätä pohdintaa voisi jatkaa loputtomiin, monista erilaisista näkökulmista. Tämä kietoutuu, yhteiskunnan rakenteisiin, normeihin, eriarvoisuuteen, talouteen, politiikkaan, työelämään. Trendeihin, ulkonäköön, terveyteen, periytyvyyteen. Kasvamiseen ja kehittymiseen, oppimiseen, uravalintoihin. Ja niin edelleen.

Herääkö tästä ajatuksia? Kuulisin mielelläni! Ainakin itse taisin saada aika monta aihetta pohdittavaksi lisää.

Lähteet:

Mika Koiviston luento ”Implisiittinen muisti” Turun yliopiston kurssilla ”Kognitiiviset prosessit”, kevät 2020

Eysenck, Michael W. (2012). Fundamentals of Cognition. 2nd ed. Hove, East Sussex, England. Psychology Press.