Uuteen kotiin

Tässä kodissa olen…

…ihaillut monia auringonlaskuja. / …suuttunut, pettynyt ja potenut huonoa omaa tuntoa. / …innostunut opinnoistani. / …stressannut ja ollut väsynyt. / …löytänyt aavistuksen siitä, mihin suuntaan haluan opintojeni kanssa lähteä, ja saanut rohkeutta uskoa tuohon aavistukseen. / …leiponut mutakakun kymmeneltä illalla, koska teki mieli eikä kaapissa ollut suklaata. / …haastanut itseäni. / …tuntenut epävarmuutta. / …hankkinut ensimmäiset viherkasvini ja onnistunut pitämään osan niistä elossa. / …oppinut olemaan myös heikko, ymmärtänyt että aina ei tarvitse pärjätä. / …löytänyt ja kadottanut tasapainon vuorotellen. / …saanut uusia upeita ystävyyssuhteita ja syventänyt vanhoja. / …rakastunut ja rakastanut. / …ollut onnellinen.

Tähän nykyiseen asuntooni, omaan viihtyisään yksiööni minulla on erityinen tunneside. Täällä olen itsenäistynyt, löytänyt oman paikkani uudessa kaupungissa. Aloittanut puhtaalta pöydältä, uskaltanut mennä omia kiinnostuksen kohteitani kohti, vaihtaa suuntaa. Hypännyt mukaan asioihin, joihin en olisi uskonut ryhtyväni vielä tänne muuttaessani. Alkanut elää oikeasti omannäköisä elämää, päästänyt irti monista lapsuuden ja nuoruuden päähänpinttymistä. Ehkä vähän aikuistunutkin.

On kuitenkin tullut aika siirtyä taas eteenpäin, aloittaa uusi elämänvaihe. Tuntuu haikealta luopua tästä kodista, mutta silti juuri oikealta.

Koti merkitsee paljon, kodin täytyy tuntua kodilta. Joihinkin paikkoihin kotiutuu helposti, joihinkin ajan kanssa, joihinkin ei koskaan.  Olen ollut onnekas, kun koti on ollut minulle poikkeuksetta turvallinen paikka, kotona ei ole tarvinnut ikinä pelätä, muuta kuin oman mieleni tuottamia mörköjä.

Ihmiset tekevät kodin, niinhän sitä sanotaan. Ja ainakin omalla kohdallani tuo on pitänyt paikkansa. Lapsuudenkotini on minulle edelleen koti, siksi että siellä on perheeni. Turku alkoi tuntua kodilta vasta silloin, kun löysin täältä kavereita, myöhemmin hyviä ystäviä. Väliaikainen kotiutuminen Itävaltaankin sujui yllättävän nopeasti varmasti siksi, että sain sieltä heti kavereita. Nyt edessä olisi taas muutto, ei kovin kauas, mutta uuteen asuntoon kuitenkin.

Olen varma, että myös uusi asunto tuntuu kodilta, jos ei heti niin melko pian. Siksi, että se on viihtyisä, siellä on tilaa olla oma itsensä, luonto on lähellä. Ja ennen kaikkea siksi kenen kanssa sen tulen jakamaan.

ps. Paina toki sydäntä jos tykkäsit!