Opiskeluarki on vienyt mennessään ja viikot kuluvat hurjaa vauhtia, mutta vihdoin sain aikaiseksi kirjoitella toisen osan viimevuoden retkistä. Molemmat olivat yhden yön mittaisia pieniä irtiottoja arjesta, jotka on helppo toteuttaa ilman suuria valmisteluja. Näitä aion tehdä tänä vuonna lisää, heti kun vain makuupussillani tarkenee ulkona yöpyä! Retket suuntasivat Turun lähimpiin kansallispuistoihin, Kurjenrahkaan ja Teijolle.

Kurjenrahkan kansallispuisto

Tämä heinäkuun loppupuolella toteutettu retki oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa, jonka olen tehnyt yksin. Yksin lähteminen jännitti, ja harkitsinkin sitä pitkin kesää useampaan otteeseen ennen lopullista päätöstä. Ja onneksi lähdin! Reissu sujui nimittäin paremmin kuin hyvin, eikä yksinäisyyskään vaivannut kauniista maisemista nauttiessa. Kurjenrahkan kansallispuisto oli itselleni jo entuudestaan päiväretkiltä tuttu, mikä toi turvallisuuden tunnetta ja helpotti yksin lähtemistä. Tämä reissu myös madalsi kynnystä lähteä uudelleenkin itsekseni – eipähän tarvitse aina olla kinuamassa kavereita tai poikaystävää mukaan!

Lähdin liikkeelle Kurjenpesän parkkipaikalta iltapäivällä. Kuljin rauhassa Savojärveä kiertävää reittiä pitkin ensin Rantapihalle, ja siitä jatkoin Pukkipalon parkkipaikan kautta Lakjärven laavulle. Retkeni ajoittui keskelle viikkoa, joten sain kulkea koko matkan melkein yksin. Varsinkin viikonloppuisin Kurjenrahkassa riittää reilusti kävijöitä ympäri vuoden.

Hieman ennen Lakjärvelle vievää pistoa kiipesin myös Paltanvuoren kallioille. Istuin siellä hetken ihailemassa ilta-aurinkoa. Muistan edelleen tuulen huminan alhaalla puissa, voimakkuudella, jota harvemmin varsinkaan kaupungissa kuulee. Se oli rauhoittava ja vaikuttava kokemus yhdistettynä itsensä voittamisen tunteeseen siitä, että olin uskaltanut jännityksestä huolimatta lähteä yksin.

Lakjärven laavupaikalla oli muutama muukin seurue telttoineen, mikä toi turvan tuntua. Olisi varmasti ollut hyvin erilainen kokemus yöpyä keskellä metsää oikeasti ihan yksin. Satuinpa vielä samalle laavulle parin kaveruksen kanssa, jotka paistoivat nuotiolla lettuja, ja heiltä liikeni minullekin yksi! Ilta pienen suojärven rannassa oli kaunis – taivas värjäytyi violetiksi samalla, kun kuu loisti pilvien välistä ja heijastui veden pintaan. Sääli, että puhelimeni veteli tuolloin viimeisiään, joten kuvien laatu jäi heikoksi.

Yövyin riippumatossani jälleen hieman sadetta peläten, mutta pysyin kuivana. Onneksi tuleville retkille on nyt se sadekatoskin hankittuna! Seuraavana päivänä aamukahvin ja -puuron keittelyn jälkeen suuntasin Pukkipalon kierrokselle, ja siitä Savojärven toista reunaa takaisin autolle. Paluumatkan aikana tummat sadepilvet alkoivat kerääntyä järven ylle, mutta rankkasade alkoi vasta takaisin kohti Turkua ajellessani.

Matkaa koko reissulle kertyi n. 19km täynnä melko leppoisaa luonnon rauhasta nautiskelua. Tänä keväänä aikomuksena olisi kiertää ainakin 30km:n pituinen Vajosuon vaellus ja tutustua Kuhankuonon retkeilyreitistöön myös Kurjenrahkan kansallispuiston ulkopuolella.

 Sahajärven kierros – Teijon kansallispuisto

Teijon kansallispuisto oli itselleni täysin uusi tuttavuus, vaikka se on yksi suosituimpia Etelä-Suomen retkikohteita. Tälle retkelle sain houkuteltua poikaystävänkin mukaan, mikä taisi olla luovutusvoitto koko kesän jatkuneesta jankuttamisesta. Oli kuulemma ihan kivaa, ainakin kun oli niin hyvä sää. Toivoa siis on toisellekin yhteiselle reissulle!

Kiersimme noin kymmenen kilometrin mittaisen Sahajärven kierroksen, jonka puolivälissä sijaitsevassa saaressa yövyimme. Kyseessä oli syyskuun viimeinen, yllättävän lämmin viikonloppu. Olimme reissussa sunnuntain ja maanantain välisen yön, joten mahduimme telttoinemme saarelle hyvin. Kesäaikaan ja viikonloppuisin tuo saari taitaa olla todella suosittu leiripaikka, mitä en kyllä ihmettele yhtään! Saimme todistaa kauniin auringonlaskun järven ylle ja keittelimme trangialla kaakaota ja pussipastaa kuun hennossa valossa. Myös aamukahvimaisemat auringon noustessa olivat kohdallaan!

Tämä lyhyehkö retki oli toimiva matalan kynnyksen reissu, jollaisen voisi tehdä uudelleenkin. Leiripaikka saaressa, jonne kuljetaan saaren molemmin puolin sijaitsevilla vetolosseilla, toi retkeen oman hauskan lisänsä. Kyseinen  kierros soveltuisi hyvin myös päiväretkeksi. Teijon kansallispuiston järvimaisemia tahdon kokea lisää!

———————————————————————————————————————————–

Lue myös: Retkeilyvuosi 2020 osa 1/2

Edellinen teksti: Ihanteista, itsevarmuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta

Follow my blog with Bloglovin