Pohdintoja vaihdosta
Alun perin ajatuksenani oli perustaa vaihtoblogi, kirjailla ylös kokemuksia tulevan kevään ajalta itselleni muistiin ja samalla kavereille jaettavaksi. Kirjoitan myös päiväkirjaa, mutta ajattelin, että blogissa vaihtoon liittyviä asioita tulisi kuitenkin pohdittua hieman eri tavalla, perehdyttyä johonkin yhteen asiaan kerrallaan puhtaan tajunnanvirran sijaan. Hetken harkinnan jälkeen loin blogilleni sivun Bloggeriin, jonne ehdin lopulta kirjoittamaan yhden varsinaisen postauksen Itävallassa ollessani (jota en muuten edes jakanut silloin kuin ihan muutamalle kaverilleni). Kyseisen tekstin olen kirjoittanut maaliskuun alussa, silloin kun korona oli vielä kaukainen ajatus. En vielä tuolloin osannut arvatakaan, että virus tulisi keskeyttämään vaihtoni, vaikka se olikin jo aivan nurkan takana. Ajattelinkin jakaa silloiset pohdintani nyt myös tänne.
to 5. maaliskuuta 2020
Latailemaan akkuja Seefeldiin
Istun junassa, aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja horisontissa kohoaa Alpit. Ei hullumpi torstaiaamupäivä! Suuntana on Seefeld in Tirol, käsittääkseni Itävallan paras murtomaahiihtokohde, on siellä ainakin muutamat Olympialaiset ja MM-kisat järjestetty. Odotankin innolla että pääsen Alppimaisemiin vetelemään murtsikkaa! Kavereilla oli omat menonsa tulevalle viikonlopulle, joten hetken harkinnan jälkeen päätin lähteä itsekseni hiihtämään loppuviikoksi.
Viihdyn todella hyvin pitkiäkin aikoja yksin, ja tarvitsen melko paljon aikaa ihan vain omien ajatusteni kanssa. Akkuni latautuvat aina parhaiten silloin, kun pääsen olemaan itsekseni ja pohtimaan milloin mitäkin. Tyypillinen introvertti siis. Kuitenkin vielä hotellia varatessakin mietin, että iskeeköhän kamala koti-ikävä kun olen muutaman päivän yksin, jolloin kaikenlaisille tunteille on enemmän tilaa nousta pintaan. Totesin kuitenkin, että Alpit oli yksi isoimmista syistä lähteä juuri Itävaltaan, joten tilaisuus täytyy käyttää hyväksi!
Nyt lähdön koittaessa olen todella tyytyväinen, että pienestä pelosta huolimatta päätin lähteä omalle minilomalle. Olen kotiutunut jo hyvin Linziin, ja olo alkaa olla kaiken kaikkiaan rauhallisempi kuin parin ensimmäisen viikon aikana. Vähitellen pystyy jäsentämään mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut. Viimeiset kolme viikkoa, samalla siis vaihtoni ensimmäiset kolme viikkoa, ovat olleet melkoista pyöritystä. Samalla kun erilaiset tapahtumat, reissut ja uudet maisemat uusien kavereiden seurassa on ollut todella kivaa, on jatkuva sosiaalisuus ja uuden omaksuminen ollut myös aika väsyttävää. Tuleva viikonloppu onkin kaivattu mahdollisuus latailla rauhassa akkuja ennen seuraavia viikonloppuja, jotka ovat täynnä reissuja isolla porukalla. Joita niitäkin toki odotan innolla!
Koen tarvitsevani keskimääräistä enemmän aikaa yksin. Jo näiden muutaman viikon aikana olen moneen kertaan kieltäytynyt lähtemästä museoon, bileisiin tai milloin minnekin minne muut ovat lähteneet, koska en vain ole jaksanut. Silti menoja ja tekemistä on riittänyt, ja moneen olen lähtenyt myös mukaan, vaikken olisi aina välttämättä jaksanutkaan.
Mielestäni onkin ihan ok olla sanomatta kaikkeen kyllä, myös vaihdossa uusien kokemusten ja loputtomien mahdollisuuksien keskellä! Toki mahdollisimman moneen kannattaa lähteä mukaan, mutta myös omia rajojaan kannattaa kuunnella. Helposti lähtee muiden mukana vähän kaikkeen, ja jos ei lähde, tulee ehkä olo että jää jostain todella hauskasta ja tärkeästä paitsi. Lisäksi etenkin vaihtoon lähtemisessä mentaliteetti on usein se, että nyt tehdään ja koetaan mahdollisimman paljon kun täällä kerran ollaan. Jatkuvasta sosiaalisuudesta helposti väsyvälle, myös siis minulle itselleni, saattaa kuitenkin olla vaikeaa löytää tasapaino uusien kokemusten ja oman jaksamisen välillä.
Itselleni on ollut tähän mennessä yllättävänkin helppoa sanoa ei ja ottaa aikaa itselleni jos siltä on tuntunut. Yksi iso tekijä on varmaankin täältä löytynyt tiivis kaveriporukka, jonka ansiosta en pelkää jääväni ulkopuolelle vaikka en jokaisiin bileisiin lähtisikään. Toisaalta olen ollut nuorempana taipuvainen miellyttämään muita omien kiinnostuksenkohteideni kustannuksella. Olenkin tietoisesti harjoitellut kuuntelemaan itseäni ja tekemään valintani sen mukaan mitä itse oikeasti haluan. Tähän kiinnitän myös edelleen aktiivisesti huomiota, etenkin taas täällä kaiken uuden keskellä. Lisäksi lähdin vaihtoon sillä ajatuksella, että tuleva kevät on nyt ennen kaikkea aikaa minulle itselleni työ- ja kandistressien jälkeen. Teen täällä pääasiassa niitä juttuja, joista nautin ja saan hyvän olon. Tiedän mikä on minulle tärkeää ja mikä taas ei, jolloin on helppoa sanoa ei niille ei-niin-tärkeille menoille jos voimavarat on vähissä.
Tämän viikonlopun hiihtoreissu onkin juuri sitä mistä tiedän todella nauttivani, ja samalla saan energiaa olla taas sosiaalinen kun palaan Linziin!
