Tag: Mieli

Olen pienestä asti nauttinut metsässä vaeltelusta, ja lapsena yksi useimmiten kuultuja huikkauksia vanhemmilleni oli, että ”mä meen mettään”. Metsä on ollut niin leikkipaikka, kuin myös eräänlainen henkinen turvapaikka. Olenkin miettinyt jo vuosia, että haluaisin päästä yön yli -retkelle, sillä olen ollut varma, että se voisi olla oma juttuni. Minulta on kuitenkin puuttunut varusteet sekä seura […]

Haahuilen lähimetsässä ja ihmettelen suurta lumimäärää. Kuljen hitaasti, jatkuvasti pysähdellen, napsin kuvia milloin mistäkin mielenkiintoisesta neulasesta. Hengittelen ja ihailen. Vähitellen vaivun taas omaan kuplaani, siihen pehmoiseen ja turvalliseen sopukkaan mielessäni. Siihen, jossa koen olevani yhteydessä itseeni, aidoimmillani, omimmillani. Olen täysillä läsnä. Nautin. Ajatukseni kulkee kirkkaasti, mutta samaan aikaan mieli on tyhjä. Rinnassa tuntuu lämpimältä ja […]

Monien muiden tavoin vuodenvaihde saa minutkin pohtimaan mennyttä vuotta. Kuluneen vuoden teemana on selkeästi ollut muutokset, melko isotkin sellaiset, positiiviset ja vaikeammin sulateltavat. Olen vähän huono sietämään epävarmuutta, ja jos jotain, niin sitä tämä vuosi on opettanut. Ja toisaalta sen, että aina ei tarvitsekaan sietää – joskus parasta, mitä itselleen voi tehdä, on antaa itsensä […]

Viime aikoina olen koettanut tallettaa mieleeni tarkasti kaiken, mikä on saanut mielenkiintoni heräämään.  Olen pyrkinyt hiljentämään analysoinnin siitä, mitä mikäkin tarkoittaa, ja sen sijaan seurannut herkästi inspiraatiota milloin minkäkin asian luo. Kaikkea ei voi saada kerralla, sen tiedostan, ja toimeen tarttumisen sijaan olen antanut ideoiden lähinnä herättää huomioni, hautua mielessäni, ja lopulta jättää jäljen kenties […]

Istun aamukahvilla ruokapöydän ääressä. Keskitän katseeni kynttilöihin ikkunalla, tarkkailen pilvien liikkeitä niiden takana, rihmamaisia tiivistymiä hennosti sinertävää taivasta vasten. Ne vaihtavat väriä tummasta siniharmaasta vaaleaan liilaan. Aurinko antaa vihjeen itsestään horisontin takaa, pian se kirkastaa läheisen metsikön latvat. Nautin hiljaisuudesta, annan ajatusten vaeltaa. Niitä tulee ja menee, en saa yhdestäkään kunnolla kiinni. Mutta ei aina […]

Viime viikkoina olen pysähtynyt. Tietoisesti keskittynyt itseeni, rauhoittumiseen, kiireettömyyteen. Pyrkinyt kuulemaan oman ääneni (itse luotujen) tavoitteiden, paineiden ja vaatimusten alta. Pysähtynyt tavallisuudessa, en jossain tietyssä, erityisessä paikassa tai erityisenä ajanjaksona. Olen pyrkinyt olemaan tekemättä, vaikka tehtävää olisi, olemaan pohtimatta, vaikka pohdittavaa olisi. Olen pysähtynyt samalla tavalla, kuin aina uupumuksen rajoilla ollessani, en vain ole tajunnut […]

Aamuhämärä on vähitellen vaihtunut harmaaksi valoksi, sellaiseksi, joka suodattuu pilvimassan läpi. Ulkona katot ovat peittyneet valkoiseksi, räntää se kai oikeasti on, märkää loskaa, joka sulaa pian pois. Mutta mielikuvissani se on ensilumi, joka tuo valoa pimenevään syksyyn, antaa lupauksen hiihtämään pääsystä, pakkaspäivistä. Jep, olen talvi-ihminen. Tai myös talvi-ihminen, jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Surullista, […]

Käännän langan silmukalle, taitan toisen yli, vedän pään lenkin läpi, kiristän. Solmu, sitten toinen. Ajatus karkaa huomisen suunnitelmiin, teen väärin, ajatus palaa käsiini, puran, teen uudelleen. Kuvio alkaa hahmottua, sitten toinen, kolmas. Jään koukkuun, haluan tehdä vielä yhden, ja vielä, ei nyt tähän kohtaan voi lopettaa. Vatsa kurnii, on iltapalan aika. En muistanut tehdä kirjastopäivän […]

Viime aikoina olen huomannut itsessäni voimakkaan tarpeen rauhoittumiselle. Kaipaan hitaampaa tahtia arkeen, hiljaisuutta kotiin, rauhaa ajatuksiini ja kokemuksiini. Välillä on vaikeaa hyväksyä, miten näennäisesti pienestä sitä toisinaan kuormittuu. Arkeni täyttyy hyvin tavallisista asioista: Opiskelusta yliopistolla, välissä lounas ystävän kanssa, sitten kotiin ja ehkä lenkille tai jumppaan. Ruuanlaittoa, kirjojen lukemista, pyykinpesua. Samaan aikaan huomasin, miten kasvojeni […]