Tavallista arkea ja tavallisia tunteita

Juuri nyt arjessa tapahtuu samaan aikaan paljon ja kuitenkaan ei juuri mitään erityistä. Päivät kuluvat opiskellessa ja työnhakulomakkeita täytellessä, illat kotisohvalla kutimen tai telkkarin ääressä. Jossain näiden lomassa näen kavereita, harrastan liikuntaa ja haahuilen lähimetsissä. Toisaalta siis juuri sitä, mitä vuoden vaihteessa toivoin: Rauhallista, tavallista arkea.

Toisaalta havahduin tällä viikolla siihen, että tarkoitus tekemisteni taustalla oli hämärtynyt. Tein kaikenlaista, mutta olo tuntui vähän tyhjältä. Täydempi arki sisältää paljon ajatustyötä, mikä on vähentänyt myös itseni äärelle pysähtymistä, sisäisen ääneni kuulemista. Vapaa-ajalla haluan vain olla ajattelematta mitään, aivoni kaipaavat lepoa.

Jokapäiväinen omien tekemisten vatvominen kävisikin toki raskaaksi, mutta kaipaan silti säännöllisin väliajoin pientä palaveria itseni kanssa. Hetken, jolloin korvat höröllä kuulostelen, että missä mennään, olenko pääosin tyytyväinen vai onko kenties jotakin, mitä en ole arjen keskellä huomannut.

Mitään sen kummempaa tuo pieni epämääräinen tyhjä olokaan ei kaivannut, kuin sen huomioimista, suoraan silmiin katsomista. Lopulta ymmärsin istua alas ja ottaa kynän käteen, antaa paperille piirtyvien kirjaimien kertoa, mitä tyhjyyden takana oikeasti oli.

Tunnistin muun muassa vanhan tuttuni riittämättömyyden, jonkin ajatuksen siitä, että pitäisi saada enemmän aikaan, olla vähän parempi, vaikka todellisuudessa tahti on juuri sopiva. Myös kesätyönhakurumba aiheuttaa välillä turhautumista, ja minulle ei-niin-kiinnostavalla kurssilla kuullut opiskelukavereiden viisaat ajatukset taas alemmuuskompleksia. Kaipasin siis muistutusta siitä, että arvoni tai onnistumiseni ei ole kiinni yksittäisestä kurssista tai kesätyöpaikasta, johon on satoja muitakin hyviä hakijoita.

Sen sijaan muistin taas, mikä minulle on aidosti merkityksellistä.  Ja se tavallinen, tasainen arki, tuntuu jälleen juuri sopivalta.

Omat tunteensa kannattaakin kai kohdata, myös ne pienet ja epämääräiset, sillä useimmiten niillä on jotakin tärkeää kerrottavanaan.

———————————————————————————————————————————–

Edellinen teksti: Retkeilyvuosi 2020 osa 1/2