Tag: #Otava

Liekö lisääntyvän valon määrä syynä, mutta Suden hetki on tullut taas tutuksi ja unikirjoina on kulunut ainakin tusina ”kioskikirjallisuutta” (ei halventava merkitys, yleismerkitys itselleni kevyelle romatiikkakirjallisuudelle). Kuukauteen on mahtunut kuitenkin myös kirjoja, jotka olen nautiskellut päiväsaikaan, keskittymisen kanssa ja niistäpä mainitsen tässä omat suosikkini. Frida Skybäck: Musta lintu Luen Svedudekkareita tosi paljon ja oman lukemisen […]

Toukokuun alku on taas suonut iloa, stressinpoistoa ja autuutta paljastamalla pihamaan ja avaamalla puutarhaliikkeet, joten kirjaosastolla olen siirtynyt tiukasti äänikirjoihin. Napit korvissa on kivaa möyriä mullassa ja useammanlaista opusta on siinä puuhastellessa korviin ja aivoihin soljunut. Toukokuun kirja lukupiirissämme oli genreltään tietokirja ja valitsimme luettavaksi Anders Hansenin Aivobluesin. Varsin omahyväinen Hansen on kirjoittanut kirjan, joka […]

Lukublokki otti ja iski kuin kirveellä (onneksi hamarapuolella sentään) ja keskeneräisiä kirjoja on pilvinpimein. Muutaman ehdin saada loppuun asti ennen pahinta lukkoa ja niistä kolme nostan esille tässä: R.M.Rosenbergin Hakoisten Anna (Tammi) on Viisikko-lukupiirimme toukokuun kirja, jossa varsin perinpohjaisella ja monisanaisella, maalailevalla tyylillä hypätään 1700-luvulle  Anna Magdalena Lilliebrunnin silmin. Annan ehdittyä 34 vuoden ”kypsään ikään” […]

Huhtikuu on kuukausista julmin, totesi T.S.Elliot 1922  runoelmassaan the Waste Land ja aikamoisen julma ja koetteleva oli huhtikuu armottomana vuonna kakstuhattakaksikymmentäkaksikin. Mutta oli elo millaista hyvänsä, niin sekaan mahtuu aina hetkiä, joissa olemista keventää, nostaa, hämmentää ja kaikinpuolin herättelee erilaisia tunteita kirjallisuus. Tässäpä mieleenjääneitä & loppuunluettuja huhtikuulta: Eppu Nuotion Leinikkimekko (Gummerus) esittelee Raakel Oksan, puusepän […]

Maaliskuu oli heikko lukukuukausi, taisin lukea pelkästään kevyttä yläpilveä, koska arki oli vähän rankemman oloista ja kaipasin aivoille lepoa murheista ja mustista ajatuksista. Mutta ihanaa, että on olemassa kirjallisuuden lajeja joka fiilikseen! Sain kyllä huomata mielialani vaikuttavan  kitkeröittävästi lukukokemuksiini…en mitenkään jaksa uskoa, että kaikissa valitsemissani kirjoissa olisi oikeasti niin paljon ärsyttävää ja kritisoitavaa kuin mitä […]

Kaikenlaista huolta ja hermoilua, väsymyksestä ja yleisestä kiukuttelusta puhumattakaan,  oli helmikuuni pullollaan, joten  pakenin itselleni ominaiseen tapaan arkea kirjojen pariin. Helmikuussa ei olisi tullut  mieleenkään lukea mitään maailmankirjallisuuden merkkiteoksia, enkä oikein halunnut lukea murhista, rikoksistakaan, joten mitäpä jäi jäljelle? Aku Ankat ja kevyt hömppätirallaa. Tosin olen kyllä oikeastaan sitä mieltä, että ehkä on aivan väärin […]

”He istuvat pyöreässä pöydässä aivan keskellä ravintolaa. Audrey istuu kasvot ovea kohti, professori Condrad on hänen oikealla ja Robert vasemmalla puolellaan. Robertin toisella puolella istuu Tobias, ja Jessica taas on Tobiaksen vasemmalla puolella, ja Tobiaksen ja ja Jessican välissä on minun tyhjä tuolini” Sabrina saapuu perinteiselle syntymäpäiväillalliselle parhaan ystävänsä Jessican kanssa, mutta  kohtaakin  yllättävän pöytäseurueen […]

Taisin instan puolella huudella, että joulukuussa teemailen ja luen vain jouluaiheisia kirjoja, mutta heikko olen ja en pysty tätä teemaa jatkamaan. En pysty En. Marraskuussa luetun Jill Mansellin Kolme ihanaa asiaa sinusta  jälkeen olen lukenut Kolme ”ihanaa” kirjaa joulusta ja näihin kolmeen nyt jouluteema saa jäädä, ellei löydy jotain X-mas massacre-opusta tai muuta _hiukkasen_ raflaavampaa […]

Lokakuussa jätin enemmän kirjoja kesken kuin mitä luin. Kuukausi olikin enemmän ”katson BB:tä ja kudon villapaitaa” -kuukausi, kuin ”käyn lenkillä ja kuuntelen kirjaa”/”istun sohvalla ja luen kirjaa” – kuukausi. Jotain tuli läpikahlattua kuitenkin: Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä Gummerus En pitänyt Savonlahden esikoisesta ”Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu”(blogissa), mutta päätin antaa tälle toiselle kirjalle […]

Suomalaisesta kirjallisuudesta on kuulema kiittäminen kolmea kollia, Mikael Agricolaa, Elias Lönnrotia ja Aleksis Kiveä. Agricolaa pidetään suomen kirjakielen isänä, Lönnrot oli suomen kielen kehittäjä ja uudistaja (ja as everybody knows keräsi kansanrunoutta, joista Kalevala koostui) ja Kivi taasen oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija, joka uudisti draamaa, proosaa ja lyriikkaa. Aleksis Kiven päivää on vietetty vuodesta 1950 […]