Korealaisen Han Kangin kirjat ovat olleet lukulistallani jo vuosia. Kirjailijan tuotannosta ensimmäisenä kiinnostuin Ihmisen teot -kirjasta.

Bridgerton on monelle tuttu Netflixin tuottamasta TV-sarjasta, mutta tiesitkö sen perustuvan 2000-luvun alussa kirjoitettuun romanttiseen viihdekirjasarjaan? Nyt tiedät! Bridgertonien aatelisperhe asuu 1800-luvun alun Lontoossa, ja heidän elämäänsä värittää seurapiirit, yhteisön juorut sekä onnistuneen avioliiton metsästys. Perheen isä on kuollut nuorena, joten esikoinen Anthony on perinyt varakreivin arvon. Leskiäiti Violet suhtautuu intohimoisesti lastensa rakkausliittoihin, ja toivoo […]

Tuonen Tytti ja kuolleiden kanssa käyty keskustelu perunkirjoituksineen ja hautalahjoineen kertoo teoksen maagisista fiktion elementeistä, mutta mielestäni ne ovat myös tulkittavissa kaunokirjallisiksi keinoiksi, joiden tarkoituksena on kuvata psyykkistä suruprosessia.

 Pikkuporvarillisuus elää ja voi hyvin. Ainakin, jos Anna Kontulaan on uskominen! Kontulan teos Pikkuporvarit kertoo ihmisryhmästä, joka nostaa normien noudattamisen moraalisten valintojen yläpuolelle. Pikkuporvareiden elämä on kuin hissimusiikkia, se on halua elää täysin häiriötöntä elämää ilman nousuja ja laskuja. Se on elämänvalinta, johon pikkuporvari yrittää pakottaa myös ympärillä olevat ihmiset. Pikkuporvarillisuus ei ole yhtä kuin keskiluokka, eikä sitä […]

Kirjailijan tärkein asia ei ole oma ääni tai mikään muukaan romantiikan ajan syvällinen ajatus kärsivästä taiteilijasta, vaan adapteri jokaiselle maanosalle sekä matkalaturi kannettavalle tietokoneelle.

Kylpylät yhdistyvät esseessä soljuvasti osaksi taidehistoriaa, naisten asemaa sekä historiassa että nykyajan kauneuskaupungissa, oman kehon kömpelyyttä ja sopeutumishalua. Sekoitus on kiinnostava ja innostava ja yhdistelmänä sellainen, joka toimii ehkä jopa vain esseissä. Rakastan tämänkaltaista polveilevuutta, sitä, ettei koskaan lukiessaan tiedä, mihin esseen lopulla päädytään.

Olen viimeksi julkaissut täällä tekstin 30.5.2021. Siitä on nyt vähän reilu vuosi ja viisi kuukautta. Tässä välissä olen kehittänyt niin ison kynnyksen itselleni kirjoittamiselle – tai lähinnä kirjoitusten julkaisulle, että viikko viikolta paluu tekstin pariin on tuntunut hankalalta. Siltikin, vaikka kutkutusta asian äärelle on ollut.

Olin iloinen kuullessani, miten Reni Eddo-Lodgen paljon kohuttu ja puhuttu Miksi en enää puhu valkoisille rasismista -teos on tulossa suomennetuksi. Teos on ollut lukulistallani varmaan jo vuosia, mutta olen vierastanut siihen tarttumista kielimuurin vuoksi. Tämä oli saatava lukulistalle ja onneksi on suomalainen kirjasto – taisin saada sen ensimmäisten joukossa alkutalvesta kannettua kotiini. Suomentaja tuntuu tehneen hyvää työtä. […]

En ole kertonut tästä kenellekään kertoo nimettömiä tarinoita abortista sekä avaa yhteiskunnallista keskustelua abortin ympärillä. Kirja sai alkuunsa OmaTahto-aloitteesta, jonka tarkoituksena olisi päivittää aborttiin liittyvä lainsäädäntö tälle vuosituhannelle: päästä eroon 1970-luvulla tehdystä vanhasta lainsäädännöstä, johon ei ole enää perusteita. Tarkoituksena olisi saada tasa-arvoon liittyvät oikeudet kohdullisille kuntoon, lisätä suostumus abortin myöntämisperiaatteisiin, yksinkertaistaa asiaan liittyvää byrokratiaa sekä […]

Suon villi laulu on teos, joka on vilkkunut ihan joka paikassa jo ennen sen julkaisua, sillä tämä jenkkimenestys on kannen perusteella ollut tuttu ennen suomennoksen julkaisua. On myönnettävä, että olin jo saanut tarpeekseni koko kirjasta melkein jo etukäteen, mikä on aika vahvasti sanottu. Harvoin kuitenkaan näin suurta kohahdusta saa yksi kirja aikaan, joten totta kai […]