Ja taas mennään! Tänä keväänä olen perehtynyt yliopiston puolesta modernismiin, postmodernismiin sekä nykykirjallisuuden erilaisiin variaatioihin. Päätin pistää koosteen koko tämän kevään aikana lukemistani kurssikirjoista tänne blogiin. Otin vähän enemmän itse kirjallisuuskursseja nyt tälle keväälle kuin mitä syksyllä ja lukemista kertyikin niin paljon, etten viitsi jokaisesta kirjoittaa erikseen postausta, sillä sanottavaa on välillä vain muutaman lauseen […]

Tämän pienoisromaanin ehdottomasti parasta antia olivat loistavan esipuheen lisäksi aidot kirjeet ja valokuvat ystävätärkaksikon elämästä. Olen edelleen sanaton niiden kauneudesta, tunteista ja välittämisestä. Sanonta siitä, miten kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, pitää näiden kohdalla paikkansa. Näiden kuvien rinnalla kirjoitettu tarina herää henkiin ja salpaa hengen.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että Kaurin teokset ovat kuitenkin kaltaiselleni nuorelle milleniaalinaiselle ennen kaikkea samaistuttavia. Löydän itseni niiden sivuilta, tunnen Kaurin omakohtaisen kivun ja jään pohtimaan asioita niin kutsutun terapeuttisen suhtautumisen kautta. Ja minä pidän niistä sen takia.

Ja jollain tavalla löysin Onnenkissasta jotain aika intiimiä, jota en edes haluaisi sanoittaa: samastuminen ja henkilökohtaisuus tässä romaanissa tulee sen verran iholle, että se tunne on yksinomaan minun.

Kirja, joka huvitti sekä koukutti samaan aikaan kuin ärsytti, on ehdottomasti Liksomin romaani Kreisland: se aiheutti itselleni kuluvan vuoden pahimman lukujumin, sillä en oikeastaan voinut sietää sen ensimmäisiä viittäkymmentä sivua. Siis tästäkö on joku oikeasti tykännyt? Voi olla, että meänkieli ja pohjoinen Suomi aiheutti itselleni tosi paljon eksyneisyyden tunnetta näin varsinaissuomalaisena (köh köh). Vauhtiin päästyäni sain […]

Se kuvaa sitä, miten tietyistä lähtökohdista on haastavaa ponnistaa. Sitä, miten yhteiskunta häneen automatiolla suhtautuu, kuullessaan tämän nimen ja asuinpaikan. Käsinkosketeltava ongelma, jota on myös nykyajan Helsingissä, mutta Kallion Sörnäisten sijasta puhutaan esimerkiksi Malmista ja Itäkeskuksesta.

Odotukseni teosta kohtaan olivat aika pienet, mutta uteliaat. Koen kuitenkin saavani tältä, mitä toivoinkin: kattavan, mutta tiiviin tietopaketin koulun sisästä ja sen ongelmista, mihin voimme jokainen yhteiskunnassa olevana siihen vaikuttaa.

Mikä näin modernin lukijan silmään pisti ja pahasti, oli teoksessa esiintyvä kielenkäyttö. Pohdin paljon, onko kirja auttamatta vähän vanhentunut. Minua mietitytti erityisesti teoksen sisäistämä arvomaailma: ihmisten toiseuttaminen, rasismi, orjuus sekä köyhien maahan polkeminen ja seksismi tuntui pahalta näin modernin lukijan näkökulmasta.

Kirjoitin viime alkusyksystä koosteen alkuvuoden aikana kuunnelluista äänikirjoista, joka on luettavista tästä linkistä. Nyt ajattelin tehdä koosteen vihdoin, mitä on tullut kuunneltua loppuvuoden aikana. Itselleni fyysiset kirjat ovat aina se ehdoton rakkaus, mutta äänikirjat tuovat ehdottomasti kivan lisän siihen ohelle: eipähän tarvitse lopettaa lukemista vaikka siivoamisen ja lenkkeilyn ajaksi! Tässä siis syksyn aikana luetut äänikirjat: Lokakuu […]

Jos pitäisi, nimetä yksi tämän syksyn Kirjagramista tuttu teos, olisi se tämä: Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Lähtiessä käsittelemään tämän tyylistä teosta on tärkeää ottaa huomioon sen henkilökohtaisuus: olen huono lajimäärittelyssä, mutta nyt ei liikuta ihan tietokirjallisuuden eikä edes perinteisen self-help’n puolella. Konteksti sekä lukemisen ajankohta piirtää todella suurta merkitystä teoksen tulkinnan kannalta. Taustoituksena sekä itseltäni […]