Ennen lomia hehkuttamani seksihelle kuivahti kuin viinirypäle Saharassa. Jotenkin etukäteen haaveilin hempeistä hetkistä Suomen suvessa; auringonlaskujen alastonuintireissuista, jotka kulminoituisivat lemmekkäisiin rantakalliolököttelyihin. No paskan möivät. Intimiteettiä on ollut enemmän jopa naapurin homopojan kanssa. Muuten loma oli oikein onnistunut; purjehdittiin, grillattiin (vaaka kertoi eilen että kolmen kilon verran grillimakkaraa oli tungettu kitusiin), ongittiin ja vain olla öllöteltiin. Käytiin Korppoon Sea Jazzin jamsessioissa juomassa Cavaa ja svengaamassa mökkinaapureitten kanssa. Luin kolmessa päivässä kolme kirjaa kolmella eri kielellä ja pulahdin tasaisin väliajoin vilvoittelemaan 23-asteiseen meriveteen sinilevälauttoja väistellen. Pidin kännykän kiinni ja kellon pois ranteesta. Olin totaalisen offline niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kymmenen mökkipäivän jälkeen hurautimme vielä Express-bussilla Helsinkiin hummailemaan viikonlopun ajaksi. Kävimme naureskelemassa Mummotunnelin suulla – peremmälle emme uskaltautuneet; viiden euron pääsymaksu (!) tuntui kohtuuttomalta siihen nähden, että kyseisenä ajankohteena joku ruotsinlaivoilta varastettu humppapumppu soitti Volarea. Liian hardcorea jopa meille. Joimme puoliltaöin kuohuviiniä Bio Rexin terassilla vanhojen ja hyvien ystävien kanssa; saimme ja otimme vastaan ex tempore -kutsun Kallion block partyyn lukiokaverilta, jota en ollut nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen. Kävimme Pastiksessa syömässä ehkä maailman maukkaimpia etanoita. Helsinkihotellin wifisfääreissä uskaltauduin myös kurkkaamaan Sitä Toista Sähköpostiani; sitä, jonka aikoinani perustin Nörttipoikakommunikaatiota varten. Yksi uusi viesti. Nörttipoika kyseli varovaisesti kuulumisia, kysyi miten loma on mennyt. Vastailin neutraalin lyhyesti, muistin kuitenkin jossain vaiheessa lähinnä kohteliaisuudesta tiedustella, miten yhteiselo uuden tyttöystävän kanssa sujui. Kuka teistä veikkasi, ettei suhde kestäisi muutamaa viikkoa kauempaa? Onneksi olkoon kesäkisan voittajalle – olivat sopineet jatkavansa vain ystävinä. Syy ei kuitenkaan ollut spekuloitu laastarisuhde; tyttöystäväkandidaatti oli kertonut olevansa diagnosoitu borderline. Mikä tietenkin oli Nörttipojalle ihmissuhdehistoriansa huomioonottaen hieman liian suuri pala nieltäväksi; poika oli henkisesti varovaisen vereslihalla kertoessaan lopettaneensa jutun alkuunsa. Kylläpä nyt jaetaan paskoja käsiä Nörttipojan elämänpokerissa. Ja minä mietin että pitäisiköhän sen kanssa käydä vaikka kahvilla.
