Bloggaaminen on rohkeaa

Joskus sitä miettii, mitä järkeä tässä koko touhussa on. Mitä järkeä on tunkea nettiin oma naama, osa omaa maailmaansa ja elämäänsä. Kuvia omasta kodista, omasta kesäpaikasta ja kaikesta mitä elämään mahtuu. Tiedän, että on iso joukko ihmisiä, joiden mielestä siinä ei olekaan mitään järkeä.

Mutta kuten olen jo monesti täällä kirjoittanut, on kirjoittaminen aina ollut itselleni tärkeä harrastus ja tapa terapioida itseäni. Toiveenani on nykyään myös tekstieni kautta inspiroida ihmisiä, antaa heille uutta ajateltavaa ja päästä keskustelemaan muiden kanssa itseäni kiinnostavista aiheista ja ilmiöistä. Siksi tämä blogi on olemassa ja tulee jatkossakin olemaan, vaikka aina aika ajoin kyseenalaistankin tätä touhua. Mutta myös kyseenalaistaminen kuuluu persoonaani, eikä bloggaaminen suinkaan ole ainoa asia tässä maailmassa, jota välillä tarkastelen kriittisesti.

Haluaisin kuitenkin nostaa esiin sen, että vaikka joku kirjoittaakin julkista blogia ja vaikka se vaikuttaakin ulospäin sujuvan täysin suvereenisti, ei kirjoittaja silti välttämättä ole 100 % ajasta todellakaan täysin itsevarma asian suhteen. Monenlaisia ajatuksia, epävarmuuksia ja pelkojakin asian suhteen voi risteillä mielessä. Mun mielestä liian usein unohdetaan se, miten rohkeaa (!!) blogin kirjoittaminen onkaan. Ainakin sellaisen blogin, jossa kirjoittaja ihan oikeasti jakaa aitoja ja todellisia asioita itsestään ja elämästään julkisesti muiden nähtäväksi ja luettavaksi. Silloin bloggaaja asettaa myös osan itsestään nettimaailmaan muiden armoille. On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät kerro tällaisia henkilökohtaisia asioita edes lähimmilleen, saati että valottaisivat niitä juttuja vähänkään suuremmalle joukolle.

Tiedän myös ihmisiä, jotka haluaisivat pitää blogia tai tehdä videoita Youtubeen, mutta eivät uskalla. Ymmärrän ihan täysin, että oman elämän ja persoonan jakaminen julkisesti voi tuntua pelottavalle ja jopa järjettömälle. Mielestäni bloggaaminen onkin ihan oikeasti tosi rohkeaa. Aina on olemassa mahdollisuus joutua kritisoiduksi, arvostelluksi, loukatuksi tai haavoitetuksi. Ja vaikka itse postaukseen ei tulisikaan ilkeitä kommentteja, on olemassa mahdollisuus, että esimerkiksi lähipiirissä tai puolituttujen kesken puhutaan pahaa tai juorutaan postausten perusteella. Mutta se riski on otettava, koska jokaisessa asiassa on puolensa ja puolensa.

Kirjoitin itse syksyllä yhden tämän blogin suosituimmista kirjoituksista; Jätin työni – onko se rohkeutta? Ajattelen näin jälkikäteen, että työn jättäminen ei sinänsä ollut niin kauhean rohkeaa, tai ainakin asiasta julkisesti, omalla naamalla kirjoittaminen oli paljon rohkeampaa. Postauksen ovat saattaneet lukea niin vanhat työkaverini, esimiehet kuin asiakkaatkin. Postauksen perusteella on saattanut tulla pahoja puheita, mutta toisaalta, sille ei sitten voi mitään. Silti tekstin julkaiseminen oli tärkeää, koska se antoi rohkaisua muille samassa tilanteessa oleville ja oli myös itselleni tärkeä tapa käsitellä asiaa.

Mä tiedän blogimaailman kautta PALJON rohkeita ihmisiä. Pakko nimetä vielä postauksen loppuun heistä muutama täältä Lilystä, käykää lukemassa ja inspiroitumassa. On aivan mahtavaa saada blogata samassa paikassa näiden naisten kanssa <3

Saranda – Kirjoittanut avoimesti masennuksesta ja ahdistuksesta sekä raha-asioistaan. Todella avointa ja rohkeaa!

Lilies – Kirjoittanut lapsuuden ja nuoruuden skolioosistaan ja siitä toipumisesta sekä hankalista perhesuhteista. Hatunnosto :)

Anna Vihervaarasta – Kertonut elämänmuutoksesta, johon kuului ero pitkästä suhteesta ja muutto rivitalosta kerrostaloasuntoon kahden koiran kanssa. Kirjoitti myös hetki sitten erittäin hyvää pohdintaa siitä, kuinka ei tiedä haluaako lapsia vai ei.

Iida – Kertonut blogissaan avoimesti rintojensa kehityshäiriöstä ja rintaleikkauksistaan. Mielestäni on tosi rohkeaa kertoa näin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta.

Karoliina  – Blogimaailman pioneereja, jonka elämää on myllytetty todella kovasti somessa sekä blogissa. Jaksaa silti yhä vain jatkaa bloggausta omalla linjallaan – todellista rohkeutta!

”Courage doesn’t mean you don’t get afraid. Courage means you don’t let fear stop you.”

-Netta