Olohuone ja ruokailutila juuri nyt

Tänään olisi taas vuorossa vähän sisustuskuulumisia täältä meidän kotoa! Kertoilinkin jo aiemmin, että meille rantautui keittiöön uusi matto. Kerron myös tässä heti saman tien, että sain maton alunperin itselleni Instagram-yhteistyön kautta, mutta tämä blogipostaus sen sijaan ei ole minkäänlainen yhteistyö. Läpinäkyvyyden vuoksi kuitenkin kerron nyt heti tässä alussa, että tuota mattoa tosiaan ei ole ostettu itse vaan se on saatu jokin aika sitten yhteistyön myötä. 🙂

Meillä ei tosiaan keittiössä ollut lainkaan mattoa, mutta olin siihen pidemmän aikaa jo sellaista kaavaillut. Päädyin valitsemaan siihen tuollaisen punaisen itämaistyylisen maton, koska olen niihin tykästynyt ja samaa tyyliä ovat myös meidän olohuoneen ja makuuhuoneen matot. Mielestäni nämä tällaiset matot ovat tosi iättömiä eivätkä ne siksi mene koskaan ”pois muodista”, eikä niihin myöskään helposti kyllästy. Toisaalta tiedän, että nämä jakavat mielipiteitä ja osa ei lainkaan tykkää tästä tyylistä – mutta sehän onki vain hienoa, että makuja on monia.

Itse tykkään tästä meidän matosta kovasti – se on juuri sopivan kokoinen tuohon ruokailutilaan ja maton väri ja kuviointi ovat kauniit. Tykkään myös, kun tässä matossa on hapsut, toisin kuin meidän olohuoneen matossa. Hapsuissa tosin on se huono puoli, että ne ovat usein vähän vinksallaan varsinkin näin lemmikkitaloudessa, mutta onneksi se ei ole niin justiinsa.

Kivaa on myös se, että punainen matto jotenkin kokoaa yhteen tuon ruokaryhmän, jonka kahdessa vanhassa tuolissa on punainen verhoilu. Punainen väri ja tietysti tekstiilit ylipäänsäkin tuovat myös lämpöä ja pehmeyttä. Itse en enää innostu ylivalkoisesta ja kliinisestä sisustuksesta itselläni, vaan kaipaan juurikin lämpöä, kontrasteja, kerrostumia ja mielenkiintoisia tavaroita, joilla on tarina. Esimerkiksi tässä keittiössä on montakin esinettä, joilla on tarina ja ne ovat kulkeutuneet mikä mistäkin: pöytä antiikkiliikkeestä, ruskeat tuolit Facebook-kirppareilta, vaaleat tuolit huutokaupasta ja peili entisestä työpaikasta.

Ja jottei koti näyttäisi ihan museolta, niin ripaus jotain modernimpaakin pitää olla, sitä meillä tässä keittiössä edustavat tuo Ikean massiivipuinen vitriinikaappi ja Artekin Kultakello-lamppu (tosin eihän senkään design tältä vuosikymmeneltä ole, mutta se on ostettu uutena).

Kohta saa kyllä tuo peiliä kiertävä valonauha painua kaapin pohjalle, samoin kuin kynttilät. Nyt alkaa mielessä pyöriä jo kevät, ja kaipaan muun muassa lisää viherkasveja ja jonkinlaista raikkautta.

Tuo uusi matto on mielestäni niin kiva, että oli ihan pakko kokeilla sitä olohuoneenkin puolelle – ja se kyllä sopisi sinnekin ihan tosi kivasti! Meillä on nytkin olohuoneessa punainen, hieman samantyyppinen matto, mutta sen materiaali sattuu olemaan sellaista, että siihen tarttuvat aivan kaikki koiran- ja kissankarvat. Tämä uusi matto taas vaikuttaa olevan sellainen, että se ei ime karvoja samalla tavalla itseensä. Meillä onkin nyt vähän harkinnassa, josko myisimme nykyisen mattomme pois ja hankkisimme olohuoneeseen samanlaisen maton, kuin joka keittiossä nyt on (ja joka näkyy postauksen kuvissa myös olohuoneessa). Mutta saa nyt nähdä, meneekö suunnitelma lopulta toteutukseen asti vaiko ei.

Muutoin olohuoneessa ei ole kyllä tapahtunut mitään uutta. Siellä on ollut aika saman näköistä jo pitkään, toki pientavarat vaihtavat paikkaa vähän väliä; vuodenaikojen ja juhlasesonkien mukaan. Tässä meidän olohuoneessa ei oikeastaan pysty huonekalujen järjestystä vaihtamaan, kun tämä on niin pieni eikä niille siksi löydy muita kuin nykyiset paikat.

Vähän keväämmällä tulen varmaan vaihtamaan sohvan koristetyynyjen päällisistä ainakin nuo tummemmat joihinkin vähän raikkaampiin, ja olohuoneen puolelle kaipaan myös vähän lisää viherkasveja. Muuta sen kummempaa ei ole suunnitelmissa ainakaan tällä erää.

Sellaiselta meillä näyttää juuri nyt 🙂 Mitä tykkäsittte uudesta matosta  – ja kannattaisiko niitä ehkä olla kaksi?

-Netta

Lue myös:

Uusi tapetti ruokailutilassa

Keittiö BEFORE & AFTER

Uusi (vanha) ruokapöytä tuli taloon

Koti Sisustus

Helmikuun parhaat jutut

Niin on helmikuukin tullut päätökseensä! Tässä kuussa blogin puolella on ollut aika hiljaista, sillä töissä on riittänyt paljon kiirettä ja lisäksi vapaa-ajasta on mennyt iso siivu markkinoinnin sivuaineopintojen parissa. Juuri tänään sain palautettua markkinointiviestinnän kurssin loppuesseen, ja nyt ajattelin pitää jokusen viikkoa taukoa, ennen kuin otan seuraavan kurssin. Täysipäiväisen työn ja yliopistotason opintojen yhdistäminen kyllä vaatii aika paljon, vaikka kyllä se myös antaakin – nytkin kurssin sisällöt olivat todella mielenkiintoisia ja uusista opeista tulee olemaan paljon hyötyä työelämän puolella.

Onneksi helmikuuhun mahtui vähän muutakin kuin töitä ja opiskelua, ja niistä muista jutuista kerronkin tässä postauksessa, kun vuorossa ovat jälleen kuluneen kuukauden parhaat jutut. 🙂

-Paras ilta: Illallinen ystävien seurassa

Helmikuussa kutsuimme pari kaveria meille kylään venäläisen ruoan merkeissä, eli kokkasimme kolmen ruokalajin menun venäläisen keittiön kavalkadista. Tämä idea tuli miehelleni joskus mieleen, sillä olemme käyneet joitain kertoja venäläisessä ravintolassa Saslikissa, ja olemme tykänneet sekä sen ruoista että tunnelmasta. Niinpä sitten toteutimme pienellä porukalla tällaisen illan kotona ja juhlistimme samalla myös sitä, että mies sai valmiiksi kovaa opiskelua vaatineen lisätutkintonsa. Ilta oli todella mukava, varmasti paras aikoihin! Onneksi pidimme sen nyt helmikuussa, ennen kuin tämä koronatilanne taas räjähti käsiin ja uudet rajoituksetkin puskevat taas päälle.

-Parhaat kotoiluaktiviteetit: värityskirja ja palapeli

Illallista lukuun ottamatta päivät ovatkin kuluneet lähinnä keskenämme kotosalla. Olen koittanut keksiä jotain muutakin tekemistä kuin vain erikokoisen älylaitteiden ruutujen tuijotusta. Olen kaivanut esiin värityskirjani ja värittänyt taas sitä – ja se on tosi kivaa ja rentouttavaa! Lisäksi ostin 500 palan palapelin, jonka kimpussa on myös kulunut aikaa. Onneksi en ostanut tuhannen palan palapeliä, se olisi ollut aivan liian vaikeaa! Lisäksi olen kuunnellut taas tosi paljon äänikirjoja. Olen hieman pohtinut, josko minäkin kokeilisin myös neulomista, johon tosi monet ovat nyt korona-aikana hurahtaneet. Olen viimeksi neulonut varmaan yläasteella, joten ihan nollasta saisi kyllä aloittaa, mutta onhan tässä nyt ainakin aikaa harjoitella, kun täällä kotona ollaan.

-Parasta kuunneltavaa: Hidasta Elämää -artikkelit Storytelissä

Minulla on käytössäni Storytel-äänikirjapalvelu, jossa on myös Hidasta Elämää -hyvinvointimedian artikkeleja. Artikkeleja on yhteensä varmaan noin parikymmentä, ja yksi artikkeli kestää kuunneltuna noin vartin. Se on siis juuri sopiva kuunneltavaksi esimerkiksi illalla ennen nukahtamista. Artikkelit käsittelevät ihmismieltä ja psykologisia ilmiöitä, lempeästi ja armollisesti. Olen kuunnellut nyt lähes kaikki jutut, ja tykkäsin niistä kovasti! Suosikkejani olivat muun muassa  ”Elämä ei halua sinulle mitään pahaa”, ”Herkkyys on supervoima”, ”Sinä saat laittaa rajat” ja ”Vahvinkin väsyy joskus – ja se on tosi ok.” Näille artikkeleille lähtee siis ehdottomasti lämmin suositus! Seuraavaksi ajattelin kuunnella Hidasta Elämää -sarjan kirjoja, joita myös löytyy tuolta äänikirjapalvelusta paljon.( Ja pakko laittaa vielä huomautus, että tämä ei ole mainos vaan maksan palvelusta itse kuukausimaksua.)

-Paras ulkoaktiviteetti: hiihto

Kävimme helmikuussa sukumökillä ja olimme siellä kaksi yötä. Pääsin tuolloin myös hiihtämään, mistä olin kovasti haaveillut! Kyseessä oli ensimmäinen kerta yli 15 vuoteen, kun olin suksien päällä. Meno olikin kyllä sen mukaista, eli varsin jäykkää. 😀 Mutta kun tuli useamman kerran hiihdettyä, niin kyllähän se jatkuvasti vähän sujuvammaksi muuttui! Sain sukset ja monot  myös lainaan itselleni ja ostin jopa sauvatkin, vaan nythän täällä etelässä onkin sitten satanut vettä ja lumet ovat muuttuneet loskaksi, joten voipi olla, että hiihtämiset jäivät tältä vuodelta yhteen viikonloppuun. Tai sitten ei – ehtiihän tässä vielä monta takatalveakin tulla. Ja jos ei muuta, niin ensi vuonna ehdottomasti uusiksi, jos silloin vain on lunta!

-Paras tv-sarja: This is Us

Yksi ihan ehdottomista suosikkisarjoistani on This is Us, josta olen aiemminkin kirjoittanut täällä blogin puolella. Sarja on todella lämminhenkinen, sympaattinen, moniulotteinen ja ihanaa vastapainoa kaikelle tosi-tv -hömpälle. Livillä pyörii tällä hetkellä sarjan viides kausi, jota olen seurannut telkkarista joka torstai. Se kertoo siitä että sarja on oikeasti hyvä, koska harvoja sarjoja tulee seurattua enää tällaisella innolla ihan niiden oikeaan esitysaikaan, kun kaiken voi katsoa omaan tahtiin myös netistä. Mutta nytkin aina oikein odotan, että olisi torstai ja pääsisi jo näkemään This is Usin. En tosin kyllä osaa sanoa, näkeekö kyseistä sarjaa tällä hetkellä ainakaan Suomessa alusta alkaen mistään suoratoistopalvelusta, ja Ruutu.fi:ssäkin nämä neljännen kauden jaksot pysyvät vain jonkin tietyn ajan, joten siksikin on hyvä syy katsoa aina reaaliajassa. 😀 Onko siellä muita, jotka ovat tykästyneet tähän kyseiseen sarjaan?

**

Sellaisia juttuja mahtui helmikuuhun, ja nyt kohti maaliskuuta ja kevättä! Maaliskuussa on luvassa ainakin omenapuiden leikkaus mökillä ja huonekasvien mullanvaihto. Jos oikein kevät etenisi vauhdilla, niin hyvällä tuurilla mökkikausi voisi käynnistyä maaliskuun loppupuoliskolla – voi kunpa! <3 Opinnoista pidän nyt ainakin jokusen viikkoa taukoa, mutta kyllä varmaan viimeistään maaliskuun loppupuolella otan sitten uuden kurssin työn alle ja luvassa on tällä kertaa vastuullisen markkinoinnin kurssi, tosi mielenkiintoista sekin. 🙂 Oikein mukavaa alkavaa maaliskuuta teille ihanat <3

-Netta

Kulttuuri Oma elämä Kirjat Leffat ja sarjat