En tee 5-vuotissuunnitelmia
Työhaastatteluiden vakiokysymys on: ”Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?” Olen lukuisia kertoja istunut haastattelijaa vastapäätä ja miettinyt mitä vastata. Oikeaoppisesti pitäisi kai sanoa, että olen unelmieni työpaikassa juuri tällä alalla. Ja niin taidan olla joskus sanonutkin, huolimatta siitä, onko se edes pitänyt paikkansa. Mutta viimeisimmässä haastattelussa en enää jaksanut miettiä, mitä kuuluisi tai pitäisi sanoa. Sanoin sen, miten asian itse näen.
Nimittäin: En tiedä. En tee elämässä 5-vuotissuunnitelmia. Oikeastaan en ole koskaan tehnyt, mutta vähiten enää nykyään. En ylipäätään ole sen tyyppinen ihminen, ja lisäksi elämä on opettanut jotain oleellista: ihminen voi suunnitella kaikenlaista, mutta elämä suunnittelee lopulta viimeisen käsikirjoituksen. Tulee eroja, sairauksia, leikkauksia, onnettomuuksia, irtisanomisia, pettämistä, jättämistä, työttömyyttä, kuolemaa, yksinäisyyttä, masennusta ja kaikkea siltä väliltä, mutta yhtä lailla rakastumisia, uusia mahdollisuuksia, ihania yllätyksiä, häitä, lapsia, koiria, töitä, tervehtymistä, uusia ihmisiä ja paljon muuta. Siksi olen luopunut kaikenlaisesta turhasta suunnittelemisesta, ja sen sijaan vain lillun menemään elämän virrassa.
Uraohjusten ja superkunnianhimoisten ihmisten korvissa tämä kuulostaa varmasti niin typerältä ja päämäärättömältä kuin olla ja voi. Mitäänhän ei elämässä voi saavuttaa, jollei tee kovasti töitä, tavoittele unelmiaan ja jatkuvasti hio suunnitelmiaan. Itse en vain ole koskaan oikein edes tiennyt, mitä tarkalleen ottaen tavoittelen elämässä, ainakin jos puhutaan esimerkiksi koulutuksesta, urasta tai muusta vastaavasta. Olen enemmänkin antanut elämän kuljettaa näissäkin asioissa, mutta hyvin ja onnellisesti on käynyt. Juuri nyt sanoisin, että paremmin kuin osasin odottaakaan!
Suurien viisivuotissuunnitelmien puutteista huolimatta olen kyllä aina ollut ahkera ja kova tekemään työtä ja uskonut, että jotain kivaa on kyllä nurkan takana odottamassa. Suunnitelmattomuus ei tarkoita laiskuutta tai välttämättä kunnianhimon puutettakaan, vaan enemmänkin uskoa siihen, että asiat menevät omalla painollaan ja että elämän voi kohdata sellaisena, kuin se tulee vastaan. Ja vaikka en olekaan opiskeluiden tai uran suhteen tehnyt etukäteen tarkkoja suunnitelmia, olen kyllä aina tiennyt monia muita asioita, joita haluan: vakaan parisuhteen, oman koiran, kivan työn, terveyttä ja onnellisuutta. Mutta näiden asioiden tavoittelemiseksi ei mielestäni tarvita viisivuotissuunnitelmia. Ne oikeastaan enemmänkin tulevat eteen sitten, kun ovat tullakseen. Yhtäkkiä vain kuuluu klik, kun palaset asettuvat kohdalleen, ilman että sen enempää suunniteltiin.
Ylipäätään elämä on opettanut minulle juurikin sen, että kaikkea voi toki aina suunnitella, mutta sattumankauppaa on, mitkä suunnitelmat toteutuvat ja missä muodossa, ja mitkä puolestaan eivät. Enkä missään nimessä tarkoita tätä pessimistisessä mielessä – unelmoida ja haaveilla saa ja kannattaa aina, ja haaveita voi ja pitääkin lähteä toteuttamaan. Mutta samalla pitää kuitenkin myös hyväksyä lempeästi se tosiasia, että aina asiat eivät mene omien suunnitelmien mukaan – mutta usein ne menevät loppupeleissä vielä omia suunnitelmiakin paremmalla tavalla. Toki ei aina – tietysti joskus tulee myös karvaita pettymyksiä, mutta yleensä nekin pitkällä tähtäimellä kasvattavat ja versoavat jotain uutta, kohti jotain sellaista, mikä olisi muuten jäänyt näkemättä.
Omat elämänkokemukseni ovat muokanneet minusta ihmisen (ja tavallaan olen aina sellainen ollutkin), joka ei varsinaisesti suunnittele ihan hirveästi tulevaa. Toivon vain, että saan elää terveenä ja onnellisena, mutta se, minkälaisissa raameissa se haave milloinkin toteutuu, selviää vain elämää elämällä. Tällä tyylillä elämä saa myös pysyä arvoituksellisena ja täynnä ihania yllätyksiä. Sellaisia ovat viime vuosina olleetkin esimerkiksi oman kesämökin hankkiminen ja oman koiran omistaminen tässä elämänvaiheessa.
Lähipiiriini kuuluu paljon ihmisiä, jotka ovat huomattavasti suunnitelmallisempia kuin minä, ja välillä olen heille vähän kateellinen. He ovat jo varmistaneet itselleen hyvän eläkkeen, hankkineet kaikki mahdolliset vakuutukset ja säästäneet rahaa asp-tilille sekä hankkineet oman asunnon. He ovat edenneet urallaan upeasti ja saavuttaneet jo useita unelmiaan. Sitten mietin kuitenkin, että niinhän se on – meitä on niin moneen junaan. Eri ihmisille eri asiat tuovat onnellisuutta, ja minä vain satun olemaan tässä asiassa tällainen hetkessä eläjä. Aion kyllä nyt itsekin perustaa asp-tilin, mutta viisivuotissuunnitelmia tuskin osaan jatkossakaan tehdä.
-Netta
Lue myös:
–