Vuosi vaihtui ja loppiainenkin hujahti jo ohi. Haluan silti vielä pieneksi hetkeksi siirtää katseeni menneeseen ja niputtaa yhteen viime vuotta – toivottavasti ette ole vielä aivan kyllästyneitä tähän aiheeseen!

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta blogiini siksikin, että omat ajatukseni vuodenvaihteen aikaan oikeastaan yllättivät minut – positiivisesti. Kirjoitin useaan otteeseen viime vuonna blogissani siitä, että omassa elämässäni oli viime vuoden aikana useampikin vaikea tilanne/asia, ja toki myös tämä koronatilanne välillä rassasi enemmän ja välillä vähemmän, mutta kyllä se oman mausteensa ja raskautensa kuluneeseen vuoteen antoi. Ehkä siksi vuodenvaihteen aikaan jopa hieman yllätyin siitä, että huomasin päällimmäisenä tunteena kuluneesta vuodesta silti nousevan itselläni esiin kiitollisuuden.

Kiitollisuuden siitä, että sekavista tilanteista ja hankalista asioista huolimatta olen silti tänäkin vuonna ollut todella etuoikeutettu ja onnekas ihminen – paljon onnekkaampi kuin moni muu (ja sitä on syytäkin arvostaa ja olla kiitollinen). Kukaan tuttuni ei nimittäin ole sairastunut koronaan, saati sitten menehtynyt siihen. Eräs läheiseni kyllä sairastui vakavasti tänä vuonna, mutta olemme onnekkaita, sillä hän voi tällä hetkellä hyvin – eikä se tietenkään ole mikään itsestäänselvyys, vaan iso siunaus. Menetin myös tänä vuonna yhden ihmisen elämästäni ja se on totta kai todella surullista, mutta olen myös muistellut todella lämmöllä ja kiitollisena niitä hetkiä, joita jaoimme yhdessä, ja olen kiitollinen siitä että sain tuntea hänet.

Niinpä sen sijaan, että kirjoittaisin siitä miten rankka vuosi 2020 oli, halusin vielä kirjoittaa ylös ne asiat, jotka nousivat kaikista tärkeimpään rooliin viime vuonna ja joista sain eniten iloa. Ne asiat, jotka auttoivat minua jaksamaan välillä hankalan ja raskaan vuoden läpi.

Läheiset ihmiset

Tästä aiheesta kirjoitinkin jo tässä postauksessa, ja niinhän se on yhä edelleen. Ehkä ihan kaiken muun voi viedä elämästä loppupeleissä pois, jos on läheisiä ihmisiä ja turvaverkkoa, joka kannattelee. Mutta ilman sitä, yksin, elämä on todella raskasta. (Haleja siis joka ikiselle, joka tuntee olonsa yksinäiseksi!). Tämä vuosi varmaankin etäännytti välejä joidenkin ihmisten kanssa, ja toisten kanssa se tuntui vain lähentävän entisestään. Ehkä tämä vuosi sitten osoitti senkin, keneen tulee pidettyä yhteyttä ja keitä tulee nähtyä, jos ja kun sosiaalisia kontakteja täytyy minimoida. Tässäkin asiassa olen onnekas, sillä minulla on ihania ystäviä joiden kanssa jakaa ilon ja surun hetket.

Myös parisuhde nousi erityisen tärkeään rooliin tänä vuonna, sillä aikaa vietettiin yhdessä kotona lähes 24/7. Oli siis periaatteessa otolliset mahdollisuudet sille, että kotona olisi syntynyt kinaa tuon tuosta, mutta meillä on mennyt tosi hyvin ja koen olevani hyvin onnekas myös siinä mielessä, että saan jakaa jokapäiväisen arjen ihmisen kanssa, joka on myös paras ystäväni. Näin jokainen päivä on täynnä hauskoja vitsejä ja huumoria, keskusteluja ja toisen seurassa voi tietysti olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu.

Koti

Koti on kyllä tärkeä paikka aina, mutta erityisen tärkeä se oli viime vuonna, kun täällä on vietetty niin hirmuisen paljon aikaa. Olenkin iloinen siitä, että meillä on koti, jossa viihdyn hyvin. Aiemmin asuimme pienemmässä 36 m2 asunnossa, joka olisi varmaan tänä vuonna voinut tuntua aikamoisen ahtaalta 😀 Nyt asumme 51 m2 kokoisessa kodissa, joka ei ole alkanut missään vaiheessa kokonsa puolesta tuntua liian pieneltä, vaan tämä on meille juuri sopiva. Lisäksi tykkään kotimme sijainnista, sillä tässä on lähellä paljon puistoja joissa lenkkeillä koiran kanssa, ja merenrantaan on myös lyhyt matka. Sisustus on myös mieleeni, vaikka toki keksin aina jotain mitä voisi vähän rempata/jalostaa, mutta siksipä kai kutsunkin sisustamista harrastuksekseni.

Mökki

Kesämökkini on minulle tosi rakas ja tärkeä paikka, mutta viime vuonna se nousi kyllä vielä ihan uuteen arvoon. Keväällä, kun olimme Uudellamaalla käytännössä lockdownissa, oli todellinen pelastus että pääsi edes kesämökille tekemään pihatöitä ja vaihtamaan maisemaa. Viime vuonna mökkikautemme alkoikin aiemmin kuin koskaan ennen, ja se myös jatkuu pidempään kuin koskaan ennen – olimme mökillä yötä 27.12! Nyt kun pakkaset ovat tulleet, emme kyllä taida päästä mökille yöksi, sillä viime kerralla huomasimme vesien jäätyneen. Seuraava yö mökillä lieneekin luvassa maalis- tai huhtikuussa. Mutta mikä luojan lykky oli tänä vuonna, että meillä on tämä paikka!

Sauna

Mökkisaunamme valmistui viime kesänä (pahoittelut, lopputulos on yhä esittelemättä blogissa!). Siitä tuli varsinainen viime kesän hittijuttu – joka kerta kun oltiin mökillä, saunottiin. Ja miten ihanaa oli myös saunoa pimenevinä syysiltoina ja itsenäisyyspäivänä! Sauna myös vei mökkeilymme ihan uudelle tasolle, sillä aiemmin mökillämme ei ollut kunnollista pesumahdollisuutta ja se luonnollisesti hankaloitti asioita mökkeilyssä aika paljon. Nyt on siis ihan ”luksusta”, kun mökillämme on tämä pieni, itse rakentamamme puusauna. Siitä oli niin paljon iloa ja hyötyä tänä vuonna, ja jatkossakin!

Mökkipuutarha

Olen multasormi ja rakastan puutarhatöitä. Aiemmin tykkäsin lähinnä hyötykasveista, mutta nykyään olen innostunut myös kukista, erityisesti perennoista. Mökillä minut löytää varmaan 80 % valveillaoloajasta pihalta. Jos en tee puutarhatöitä, istuskelen jossain puun alla ja luen lehteä/kirjaa tai siemailen kahvia. Ai että miten ihana ajatus onkaan, että puutarhakausi on taas nurkan takana! Tänä keväänä puutarhaan muuttaa ainakin päärynäpuu, lisää pioneita ja liljoja sekä pensasmustikoita.

Lemmikit

Miten tylsää olisikaan ollut lockdown ja koko tämä vuosi ilman koiraa ja kissaa?! Niistä on niin hurjan paljon iloa ihan joka ikinen päivä. Koira myös ”pakottaa” lähtemään ulkoilemaan, oli mieliala tai säätila mikä tahansa. Meidän lemmikit ovat tosi seurallisia ja osaavat kyllä vaatia huomiota itselleen – ja kyllä se sitä itsekin antavat muille.

Terveys

Kun koko vuoden on uutisissa puhuttu taudista joka tappaa ihmisiä ympäri maailman, osaa sitä olla kiitollinen siitä, että on itse terve. Viime vuonna eräs sairaus kosketti läheistäni, ja sekin totta kai laittoi miettimään omaa terveyttä. Siksi tänä vuonna aion kiinnittää myös entistä enemmän huomiota terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan, sillä niillä asioilla voin vaikuttaa omaan terveyteeni. Ainut pieni ikävä juttu oman terveyteni rintamalla vuonna 2020 oli se, että minulla diagnosoitiin astma, mutta sain myös lääkityksen jolla hoitaa sitä, enkä sinänsä kokenut sitä mitenkään isona juttuja vaan enemmänkin selittävänä tekijänä monille oireilleni.

Kulttuuri & viihde

Kaiken kotoilun keskellä kulttuuri ja viihde ovat olleet tosi tärkeitä juttuja ja niitä on kulunut paljon. On tullut katsottua paljon sarjoja ja leffoja, luettua ja kuunneltua kirjoja, kuunneltua musiikkia ja podcasteja, luettua lehtiä.. Niistä on ollut todella paljon iloa – oikeastaan en edes tiedä, mitä olisinkaan tehnyt ilman näitä! En ole uskaltautunut kertaakaan leffateatteriin ja se vähän harmittaa muutaman leffan kohdalla (esim Tove), mutta aion vuokrata ne heti kunhan ne vain tulevat vuokrattaviksi.

Uusi työ

Elokuussa aloitin uudessa työssä, ja ajattelen että se oli viime vuoden ”pelastukseni”. Olin hakenut muutosta työrintamalla jo pidempään, sillä edellinen paikkani ei enää palvellut minua oikein millään tapaa. Hyvin yllättäen löysinkin tosi kivan pestin kesällä – juuri kun ajattelin jo, ettei nyt koronan aikaan varmaan ole edes mahdollista saada uutta työtä. Uusi työ piti minut kiireisenä koko loppuvuoden, ja ikävienkin uutisten iskiessä päälle oli jotain, mikä piti minut kuitenkin koko ajan puuhakkaana ja jonka vuoksi oli pakko pitää pakka kasassa. Uudessa työssä olen saanut heti tosi paljon vastuuta ja saanut tuntea, että minuun ja osaamiseeni luotetaan. Olen päässyt oppimaan hirmuisesti uutta ja välillä olen joutunut myös hyvällä tavalla mukavuusalueen ulkopuolelle.

Koronatilanteen takia en ole ehkä osannut tarpeeksi iloita uudesta työstäni tai olla ylpeä itsestäni, että sain työn ja olen oppinut uusille tavoille näinkin hyvin tänä etätyön aikakautena. Mutta sanottakoon se siis ääneen viimeistään nyt – uusi työni on tehnyt minut iloiseksi ja onnelliseksi, ja ehkäpä olen jopa pikkiriikkisen ylpeä itsestäni. 🙂

Ulkoilu

Tämä lienee ollut varsinainen ulkoilun aikakausi lähes kaikille suomalaisille! Muistan, kun kevään lockdownin aikana ei saanut tai voinut tehdä oikeastaan mitään, joten me vain kävelimme, kävelimme ja kävelimme. Joka päivä töiden jälkeen, noin klo 16, lähdimme kävelylle. Kävelimme Kaivopuistossa ja Etelä-Helsingin katuja pitkin. Kävelimme niin paljon, että aloin huomata tutuista taloista ihan uusia yksityiskohtia, kun niitä tuli katseltua niin usein ja katse ehti vaeltaa niiden katoissa ja seinäkuvioinneissa. Kävelimme yhdessä ja erikseen. Luojalle kiitos koirasta, koska se rakastaa kävellä! Jos kaikki muut harrastukset voidaankin viedä pois, niin kävelyä ei ihan helpolla.

***

Ei niin kovin huono vuosi loppuviimeiseksi kuitenkaan! Tiedostan hyvin syvästi sen, että minulla on käsillä todella paljon asioita, joista moni muu vasta haaveilee. Ehkä siitä kumpuaa se syvä kiitollisuus. Koska moni näistä asioista on myös sellainen, joita minulla ei jossain elämäni vaiheessa ole ollut, enkä siksi ota niitä itsestäänselvinä.

Toivotaan vuodesta 2021 silti vähän edeltäjäänsä parempaa. Näiden asioiden lisäksi kaipaisin tähän vuoteen nimittäin ainakin harrastuksia (jooga, uinti), tapahtumia (konsertit, teatteri, leffakäynnit, festarit), ihmisten tapaamista ilman pelkoa tartunnoista, toimistopäiviä ja matkustelua (mutta sitä en uskalla varmasti vielä tänä vuonna tehdä vaikka saisikin).

Nyt katseet kunnolla kohti vuotta 2021, olkoon se meille hyvä <3

-Netta