Destination: Happiness

31.10.2020 nettanen

Pyhäinpäivän ajatuksia

Hyvää ja rauhallista pyhäinpäivää sinne kaikille <3

Osa viettää tänään pyhäinpäivää ja osa Halloweenia. Tein oman Instagram-tilini Stories-osion puolella tänään pienen ”gallupin”, jossa kyselin kumpaa seuraajani tänään viettävät – ja suurin osa vaikuttaa viettävän tänään nimenomaan pyhäinpäivää, ei Halloweenia.

Storyjen puolella muistelin vähän myös vähän omaa lapsuuttani 90-luvulla, jolloin Halloween oli vielä aika tuntematon käsite Suomessa, koska se oli vasta rantautumassa tänne. Esimerkiksi omassa lapsuudenperheessäni, jossa kristilliset arvot olivat suuressa roolissa, koettiin Halloween aika pakanallisena juhlana ja eräänlaisena ”amerikkalaisena humputuksena”. Meillä siis ehdottomasti vietettiin nimenomaan pyhäinpäivää, ja se oli aina tosi verkkainen ja rauhallinen päivä, ainakin lapsen mielestä. Tuolloinhan 90-luvullahan oikeastaan jokaikinen paikka oli aina pyhäinpäivänä kiinni, ja päivä oleiltiin kotona ja usein kävimme myös hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudoille. Mikäli emme hautausmaalle asti lähteet, niin sitten saatettiin polttaa ulkona lyhdyissä kynttilöitä tai vähintäänkin sisällä, ja näin kunnioittaa edesmenneitä läheisiä ja näin myös muistimme heitä.

Nykyään oma suhtautumiseni Halloweeniin on aina aika neutraali. Kyllä tähän pimeään vuodenaikaan väriä ja iloa mahtuu, mikäs siinä. Mutta mielestäni olisi kiva, jos Halloween ja pyhäinpäivä sattuisivat eri viikonlopuille (toisin kuin tänä vuonna), niin että voisi viettää toisena viikonloppuna toista ja toisena toista. Näiden päivien olemus kun on aika erilainen, eikä molempien viettäminen yhtä aikaa ole kovin luontevaa. Mutta jos pitäisi valita kumpaa vietän, niin kyllä se sitten kallistuu pyhäinpäivään, koska mielestäni on tärkeää, että on olemassa hetkiä jolloin pysähdytään muistamaan meille tärkeitä, jo tuonpuoleiseen siirtyneitä ihmisiä.

Tänään me oleilemmme ihan keskenämme täällä kotosalla ja otamme rennosti. Illalla sytytämme kynttilät muistaaksemme edesmenneitä rakkaita. Tänä vuonna tämä päivä tuntuu itselleni hieman ajankohtaisemmalta, kuin joinain muina vuosina, sillä tänä syksynä eräs ihminen elämästäni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Häntä siis muistan myös tänään sytyttämällä kynttilän hänen valokuvansa viereen.

Tämä päivä on myös hyvä muistutus meille kaikille siitä, että aikamme täällä maan päällä on rajallista. Vaikka tämä on kliseistä, sanon sen silti: pidä kiinni rakkaistasi silloin, kun he vielä ovat täällä. Kerro, että välität. Joskus se on liian myöhäistä.

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan hetkiä jotka annoit muille, avasit sun maailman

Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin

Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin – Reino Nordin

-Netta

Lue myös:

Pyhäinpäivänä (2019)

Avainsanat: elämä, mietteitä

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama ystavat-ja-perhe

24.10.2020 nettanen

Pienet sanat, suuri vaikutus

Ystävä lähetti viestin: ”Miten siellä nyt menee? <3” Neljä pientä sanaa ja yksi pieni sydänemoji, jotka kuitenkin merkitsivät niin paljon. Jotka saivat sydämen lämpimäksi ja tekivät hyvän mielen. Tämä syksy on ollut itselleni kaikkea muuta kuin se paras, ja tuntui niin hyvältä, että joku muistaa ja ymmärtää sen, ja kysyy kuulumisia. Hän sai oloni tuntumaan tärkeältä tuolla pienellä eleellään. Hän osoitti, että ajattelee minua ja tilannettani.

Nykymaailmassa sellainen ei oikeastaan ole ihan tavanomaista. Kaikilla on omat kiireensä ja omat menonsa, omat murheensa murehdittavinaan. Lisäksi someajan nopea ja poukkoileva viestintä eri kanavissa saa aikaan sen, että moni vastaa nykyään viesteihin pitkälläkin viiveellä, ja esimerkiksi tapaamisten sopiminen voi olla vaikeaa ja vaivalloista ja viedä paljon aikaa. Ihmiset eivät ehkä muista ja ehdi miettiä toisten elämäntilanteita ja suruja, kun omissakin asioissa on ihan tarpeeksi mietittävää, ja kaikki on ylipäätään niin kovin hektistä koko ajan.

Mutta jos haluat olla jollekulle tärkeä ja erityisesti saada hänet tuntemaan, että hän on sinulle tärkeä, kannattaa pysähtyä ja ottaa aikaa hänelle. Se voi olla se pieni, muutaman sanankin viesti, tai mikä parempaa, puhelu tai tapaaminen. Kun muistaa kysyä asioista joista toinen on kertonut, hän huomaa, että olet kuunnellut ja ajatellut häntä. Ja se vain tuntuu niin hyvältä! Sitähän me kaikki ihmiset loppupeleissä syvällä sisimmässämme haluamme ja janoamme: saada tietää olevamme tärkeitä muille ihmisille. Tietää, että meillä on merkitystä. Vaikka me usein automaattisesti ajattelemme, että totta kai läheiset ihmiset tietävät olevansa meille tärkeitä, ei asioita silti pitäisi ottaa itsestään selvinä. Koskaan ei ole haittaa siitä, että sanotaan asiat ääneen sille toiselle ihmiselle. Koskaan ei tiedä milloin on se hetki, kun tapaamme viimeistä kertaa – ei siis jätetä sanomatta asioita, jottei se myöhemmin kaduttaisi.

Ja täytyy myöntää, etten ole ehkä aina itsekään se maailman paras pitämään yhteyttä ja kyselemään toisten kuulumisia tai jaksamista. Mutta aion nyt oikeasti yrittää tulla paremmaksi tässä. Koska ihan oikeasti, yhteydenpito ja yhteys muiden ihmisten kanssa on sitä kaikkein tärkeintä ja merkityksellisintä antia elämässä. Ja haluan, että lähipiirini myös tietää sen. <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa sinne,

-Netta

Lue myös:

Miten lohduttaa läheistä kriisin keskellä?

Jotta muistaisit, että hyviä kanssaihmisiä on olemassa

Kiitos