Ihanaa iltaa ruudun sille puolen! <3

Tänään ajattelin toteuttaa blogin puolella Aikuisten ystäväkirja -kyselyn, jonka bongasin alunperin ystäväni Jutan blogista. Mielestäni tässä oli oikeasti kiinnostavia kysymyksiä ja esimerkiksi Jutan vastauksia lukiessa opin paljon uutta hänestä. Ajattelinkin, että tämä voisi olla hauskaa tehdä myös itse, ja ehkä sekä omat kaverini että tuntemattomatkin lukijat oppivat jotain uutta minusta. Joten tässäpä minun vastaukseni aikuisten ystäväkirjaan!

Siviilisäätyni: Avoliitossa.

Asumismuotoni: Kerrostalokaksio Helsingin kantakaupungissa + kesämökki Loviisassa.

Ammatti: Social Media & Pr Specialist / Community Specialist. Työskentelen muun muassa markkinoinnin, sosiaalisen median, vaikuttaja- ja pr-suhteiden sekä copywritingin parissa, hyvin monipuolisessa roolissa. Aloitin tässä työssä elokuussa.

Työpaikka: Työpaikkani on kotimainen yritys. Fyysisesti se sijaitsee Helsingin keskustassa.

Kiinalainen horoskooppini: Ei mitään hajua! Voisin kyllä muodon vuoksi googlettaa sen tähän, mutta en nyt tee sitä, koska en usko horoskooppeihin.

Harrastukset: Mökkeily, puutarhanhoito, sisustaminen, bloggaaminen, valokuvaus, kulttuuri monessa muodossa (leffat, sarjat, kirjat musiikki), jooga, koiralenkit, kulinarismi.

Periaatteeni: Pyrkiä olemaan hyvä ja rehellinen ihminen, joka voi katsoa itseään joka päivä peilistä selkä suorassa. Arvoihini kuuluvat rehellisyyden lisäksi muun muassa muiden huomioiminen ja auttaminen, hyväntahtoisuus, luotettavuus ja pyrkimys positiivisuuteen. Lisäksi pyrin huomioimaan toiminnassani ekologisuutta ja vastuullisuutta.

Pohdin: Vaikka ja mitä! Perusluonteeseeni kuuluu tietynlainen asioiden kyseenalaistaminen ja pohtiminen, joskus vähän liikaakin.

Pyrin: Elämään onnellista ja omannäköistä elämää ja olemaan miettimättä liikaa, mitä muut ihmiset tekevät tai mitä he ajattelevat minun tekemisistäni.

Rakastan: Omaan lähipiiriini kuuluvia ihmisiä ja eläimiä, omaa kotia ja mökkiä – ja nykyään onneksi myös itseänikin 🙂

Haaveilen eniten: Haaveilen siitä, että minä ja lähipiirini pysyisimme mahdollisimman pitkään terveinä ja hyvinvoivina ja eläisimme onnellisina. Tässä hetkessä haaveilen myös siitä, että koronapandemia saataisiin kuriin.

Tarvitsen: Loppupeleissä sitä tarvitsee aika vähän, mutta ilman läheisiä ihmisiä elämäni ei olisi elämisen arvoista.

Pelkään: Minulla on yksi oikea fobia, ja se on lentopelko. Lisäksi pelkään kuolemaa, josta luultavasti myös lentopelko juontaa juurensa.

Kaipaan: Aina aika ajoin kaipaan omaa aikaa, sillä olen ambivertti ja minusta löytyy sekä sosiaalinen että hieman erakko puoli. Lisäksi totta kai sitä joskus iskee nostalgiapuuska ja kaipaa vanhoja asioita ja aikoja: lapsuutta, lukioaikoja, ihmisiä jotka ovat poistuneet omasta elämästä ja paikkoja, joita ei ole enää sellaisenaan olemassakaan. Mutta ne ovat hetkellisiä olotiloja ja tulevat ja menevät aina toisinaan.

Murehdin: Olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään murehtimista. Totta kai juuri nyt on tullut murehdittua jonkin verran tätä koronatilannetta ja sitä kauanko se kestää. Lisäksi murehdin aina läheisteni puolesta heidän ikäviä juttujaan, kun myötäelän heidän elämässään.

Kerään: En varsinaisesti mitään. Jossain vaiheessa keräsin Muumimukeja, ja niitä taitaa löytyä kotoa lähes 30 kappaletta. Mutta en kerää niitä enää, ja olenkin hankkiutunut osasta niistä jopa eroon. Mutta no, ehkä tietyllä tapaa kuitenkin edelleen ”kerään” vähän astioita ja esimerkiksi huutokaupoista tarttuu mukaan vanhoja kristalliastioita sekä vanhaa Arabiaa.

LEMPI…

Värini: Vaaleanpunainen ja musta.

Vuodenaika: Ennen se oli kesä, mutta nykyään alan kallistua vielä enemmän kevääseen! Toukokuu on puutarhan kauneinta aikaa ja jotenkin keväässä on parasta se odotus, kun kaikki ihana on vielä edessä.

Eläin: Kissa, koira ja hevonen.

Kirja: Hmm, paha valinta! Ihan ensimmäisenä tuli mieleen Pikku Prinssi. Tässä postauksessa esittelen 13 mielestäni hyvää kirjaa.

Elokuva: Kaikkien aikojen suosikkini on Amelie. Mutta aika paljon on tullut leffoja katsottua ja tykkään monista, tässä postauksessa on 16 mielestäni hyvää elokuvaa.

Musiikkilaji: Musiikissa menen aika pitkälti lyriikat edellä. Singer-songwriter -tyylinen musiikki iskee, myös ihan perus pop ja nykyään jonkin verran myös musiikki, joka saatettaisiin kategorisoida iskelmäksi, esim Juha Tapio.

Numero: 7

Asia minussa: Tietynlainen sisukkuus, eli en lannistu vastoinkäymisistä vaan niin sanotusti pusken läpi harmaan kiven. Rehellisyys ja suoraselkäisyys sekä tietynlainen rohkeus.

Ruoka: Ehkä kaikkein eniten lemppari on tortillat.

Juoma: Cokis.

Lomakohde: Mulla on vielä aika monta lomakohdehaavetta takataskussa, saas nähdä pääsenkö niitä toteuttamaan. Kivoimpia tähän mennessä vierailemiani paikkoja ovat olleet Toscana, Kroatian Split ja Pariisi.

Kasvi: Puutarhassa mun lemppareita ovat kirsikkapuu, pionit ja liljat. Kotona huonekasveista suosikkejani ovat peikonlehti ja kilpipiilea.

Säätila: Lämmin kesäkeli, mutta ei paahtavan helteinen. Ehkäpä tyyliin +23 c. Ja täytyy sanoa, että tykkään myös talvesta ja lumesta! Pikkupakkanen ja paljon lunta, sitä odotan tänne saapuvaksi tänä talvena.

Tapa viettää vapaa-ilta: Yhdessä ystäväporukan kanssa jonkun kotona, hyvän ruoan, juoman ja musiikin kera ja samalla pelaillen yhdessä jotain lautapeliä. Tai sitten jonkun lempibändin keikalla, kivassa ravintolassa tai vaikkapa mökillä.

Onko sinulla salaisuuksia?: No ei ainakaan mitään kovin painavia luurankoja kaapissa. 😀 Mutta totta kai on joitain asioita, joista tietää lähinnä vain mieheni ja ehkä pieni kourallinen lähipiiriäni, eli vaikka olenkin melko avoin ihminen, on minulla kuitenkin myös asioita, joista olen hyvinkin yksityinen enkä jaa niitä kuin harvoille ja valituille.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?: Ensimmäinen ja ainoa lävistykseni (korvareikien lisäksi) on napakoru, joka löytyy edelleen. Tatuointeja ei ole, enkä usko että aivan heti tuleekaan.

Mitä tilaat baarissa: Siiderin tai jonkun makeahkon drinkin.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?: En sanoisi, että minulla on enää tässä vaiheessa elämää yhtä ainoaa parasta ystävää. On useita ystäviä ja kavereita, joiden kaikkien kanssa on vähän erilainen yhteinen tausta ja erilaiset yhteiset jutut. Tietysti osa ihmisistä on tietyllä tapaa läheisempiä, mutta en halua arvottaa ystävyyksiä.

Mitä muuttaisit itsessäsi?: En sano, että olisin mitenkään täydellinen eikä minussa ole mitään muutettavaa. Mutta olen jossain vaiheessa elämää löytänyt itsestäni niin paljon vikoja ja puutteita ja halunnut muuttaa vaikka ja mitä, että enää en jaksa käyttää energiaani tällaisten asioiden pohtimiseen.

KERRO JOTAIN SIITÄ KUN…

Olit kymmenen vuotta nykyistä nuorempi: Olin 20-vuotias ja muuttanut vuotta aiemmin Lohjalta Helsinkiin. Olin päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon kääntäjäksi ja tulkiksi. Opiskelujen ohella tein myös töitä. Asuin Helsingin Kalliossa Neljännellä linjalla. Kävin opiskelijabileissä ja pukeuduin niihin punaisiin opiskelijahaalareihini. Nyt kun ajattelen aikaa taaksepäin, olin vielä aivan lapsi ja hukassa niin monen asian suhteen. Olin todella epävarma kaikesta ja elämän suunta oli monella tapaa hukassa. Mutta toisaalta, se tuon ikäiselle ihmiselle suotakoon, se on täysin luonnollista siinä vaiheessa. Elämä oli tuolloin tavallaan huolettomampaa ja esimerkiksi vapaa-aikaa oli paljon enemmän, mutta jälkikäteen ajateltuna siitäkään ei osannut ottaa kaikkea irti tai nauttia, koska oman pään sisällä kaikki oli solmussa.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Toisen huomioiminen arjen tasolla on mielestäni pidemmän parisuhteen ”arjen romantiikkaa”, kuten kauppakassien kantaminen toisen puolesta, ruoan valmistaminen toiselle tai aamukahvin keittäminen. Niitä koen joka viikko tai lähes joka päivä 🙂

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Hassuttelemme kotona päivittäin ja taisin kyllä tälläkin viikolla useamman kerran saada puolisoni hekottelemaan.

Biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi:

Olen kuunnellut taas pitkästä aikaa Adelea, ja tällä hetkellä eniten sydäntäni lähellä on hänen biisinsä When we were young. Tämä liittyy ehkä siihen nostalgiointiin ja siihen, että tässä iässä voi jo joskus alkaa sanoa joihinkin asioihin ”silloin nuorena”. Esimerkiksi omista lukioajoistani on jo 15 vuotta, ja joskus mietin niitä aikoja hymynkare huulilla miettien, että voi luoja miten siitä onkin jo aikaa. Viimeistään kolmenkympin ikäpyykin jälkeen on tuntunut, että aika kuluu todella nopeasti.

”Let me photograph you in this light
In case it is the last time
That we might be exactly like we were
Before we realized
We were sad of getting old
It made us restless
Oh, I’m so mad I’m getting old
It makes me reckless
It was just like a movie
It was just like a song
When we were young”

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja kivaa alkavaa uutta viikkoa ihanat! <3