(*Kaupallisessa yhteistyössä vaatelainaamo Vaatepuun kanssa.)

Olen päässyt tänä keväänä ja kesänä kokeilemaan blogiyhteistyön muodossa jotain ihan uutta, nimittäin vaatelainaamo Vaatepuun jäsenyyttä. Olen aiemmin kirjoittanut Vaatepuusta postauksissa ”Ratkaisu vaateongelmiin – vaatelainaamo Vaatepuu” ja ”Vaatelainaamosta lainaaminen – miten se toimii?”. (Varsinkin jälkimmäinen postaus kannattaa lukea ennen tätä postausta, niin tämä kyseinen kirjoitus aukeaa paremmin).

Nyt olisi kuitenkin aika käydä läpi konkreettisia kokemuksiani itse vaatelainaamon jäsenyydestä ja vaatteiden lainaamisesta. Miten se on minulle toiminut, mikä on ollut hyvää ja mikä huonoa? Olen kirjoitellut itselleni päiväkirjaa jokaisen lainauskerran yhteydessä, joten pääsette hyppäämään näin jälkikäteen kanssani jokaisen lainauskerran tunnelmiin.

1. lainauskerta

Olen ensimmäistä kertaa lainaamassa vaatteita Vaatepuussa. Pyörin liikkeessä ihan todella pitkään, sillä kynnys vaatteiden valitsemiselle tuntuu jotenkin tosi isolta. Nyt kun olen täällä, en voi lainata mitään tylsää ja tavallista. Pitäisi lainata jotain erikoista ja erityistä, jotain vähän räväyttävää, jotta kaikki näkevät, että olen nyt lainannut sen vaatelainaamosta. Kaikki lainaamon vaatteet näyttävät silmiini joko aivan liian tavallisilta tai aivan liian erikoisilta, jotta voisin lainata niitä. Pyörin lainaamossa rehellisesti varmaan reilusti yli tunnin tuntien itseni hukassa olevaksi turistiksi.

Lopulta menen kokeilemaan muutamaa vaatetta, joista olen kylläkin vähän epävarma. Ne ovat vihreitä, enkä ole varmaan koskaan omistanut mitään vihreää. En tiedä yhtään, miksi juuri nämä vaatteet valikoituivat sovitettaviksi. Ehkä ne ovat sitten värin takia itselleni tarpeeksi ”spesiaaleja”? Päädyn lopulta lainaamaan R/H:n vihreän mekon ja Uhana Designin vihreän kukkacollegen sekä Ihan Pihkassa -merkin oranssi-keltaiset korvikset, jotka eivät myöskään ole normaalisti käyttämiäni värejä.

Vihreä mekko osoittautuu käytössä suosikikseni – sen väri on ehkä vähän jotain vihreän ja sinisen välistä. Kaverinikin kehuvat mekkoa ja toteavat sen sävyn sopivan minulle hyvin. Sen sijaan Uhana Designin collegen väri ja kuosi eivät kuitenkaan tunnu käytössä omilta, samoin kuin ei korvakorujenkaan väri. Onneksi tämä on lainaamo, joten sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Tulipahan nyt kokeiltua ja todettua, että ainakaan keltainen ja oranssi eivät taida edelleenkään olla minun värejäni.

Vaatteiden pesun kanssa olen tosi tarkka ja vähän paniikissa, ja pesenkin ne erillään muista vaatteista. Pidän vaatteista muutenkin parempaa huolta kuin omistani, enkä jätä niitä ajelehtimaan minnekään, jotteivät lemmikkimme pääsisi vaatteisiin käsiksi. Silitän vielä mekon ennen sen palauttamista ja toivon, ettei se rypisty pahasti kuljetuksen aikana.

(Yllä: R/H:n mekko käytössä Luonnonkosmetiikkamessuilla. Kuvasta kiitos Lilli.)

(Yllä: Ensimmäisen lainakerran lainat).

2. lainauskerta

Palautan edelliset lainani pestyinä ja silitettyinä, ja alan saman tien etsimään uusia lainoja. Taas tuntuu aluksi, että en löydä mitään lainattavaa. Ulkona on vielä melko viileää eikä kovinkaan keväistä, ja monet Vaatepuun vaatteet tuntuvat mielestäni liian värikkäiltä ja kesäisiltä säätilaan nähden. Katsellessani ympärilleni tajuan, että itse asiassa todella monet suomalaiset suunnittelijat käyttävät vaatteissaan hyvinkin paljon värejä ja kuvioita.  Ja tajuan, että sellainen oli minun tyyliäni nuorempana, mutta nykyään olen tullut niin harkitsevaksi kuluttajaksi, että ostan yleensä varmuuden vuoksi klassisia värejä ja kuoseja, jotta en varmasti kyllästyisi vaatteeseen tai jotta se ei ”menisi pois muodista”. Toisaalta se voi tehdä tyylistäni myös vähän tylsän tietyllä tapaa. Ja nyt lainaamon asiakkaana minulla olisi täydellinen mahdollisuus revitellä taas vähän.

Katselen ympärilleni ja tajuan, että ainakin Katri Niskasella on neutraalin sävyisiä ja ajattomia vaatteita, tosin osa niistä tuntuu olevan jotenkin liian ”ylellisiä” omaan arkeeni, ja valitettavasti mitään juhliakaan ei ole tulossa. Tajuan koko ajan enemmän, millaiseen lokeroon olenkaan oman tyylini tunkenut, ja nyt olen pallo hukassa, että pitäisikö tässä alkaa pyristellä lokerosta pois. Pyörin lainaamossa taas varmaan yli tunnin, kunnes lopulta tartun Katri Niskasen vaaleanvihreään paitaan ja Andiatan samettimekkoon. Ne osoittautuvat juuri passeleiksi valinnoiksi, vaikka ihmettelenkin miten valitsin taas vihreää. Koska minulle jää vielä käytettäviksi vähän lainauspisteitä, nappaan mukaani myös kahdet korvikset.

Tämän lainauskerran jälkeen ongelmaksi osoittautuu se, että en meinaa ehtiä määräajassa lainaamolle palauttamaan ja uusimaan lainoja. Laina-aika on 1-2 viikkoa, ja pääsen palauttamaan lainat vasta viime hetkillä. Toki laina-aikaa voi pidentää 10 euron lisämaksulla, mutta pelkään, että mikäli rupean siihen hommaan kerran, olen kohta kierteessä, jossa ostan lisäaikaa koko ajan.

3. lainauskerta

Vappu lähestyy, ja olen innoissani – olen molemmilla aiemmilla kerroilla kuolannut Vaatepuussa Ivana Helsingin ihanaa paljettikimonoa, ja se olisi ihan täydellinen vaate vappuun. Vaan kuinkas ollakaan – tällä kertaa kimono ei ole paikalla, vaan joku muu on jo ehtinyt lainata sen. Harmittelen asiaa hetken ja mietin, että olisi pitänyt varata se (10 euron lisämaksusta). Päätän kuitenkin etsiä jotain muuta kivaa, ja pian päädynkin ihanaan Katri Niskasen Cherry Skirtiin, jota olen myös pitkään lainaamolla ihastellut.

Vaatepuun työntekijä Rifaa auttaa minua vielä valitsemaan hameeseen sopivat korvakorut, joten täydellinen vappuasu on kasassa. Pisteitä on vielä jäljellä, joten lainaan myös Lumoanin vihreän collegepaidan arkeen. Tällä kertaa, kun tiesin että haluan lainata jotain juhlavaa vapuksi, lainaaminen sujui paljon nopeammin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla enkä ollut muutenkaan lainkaan niin hukassa kuin aiemmin. Tuntuu, että alan päästä hommaan kiinni ihan uudella tavalla.

En ole aiemmin käyttänyt lainkaan vihreää, mutta nyt olen jokaisella lainauskerralla onnistunut lainaamaan kyseistä väriä. En olisi varmasti koskaan päätynyt ostamaan näitä vihreitä vaatteita itselleni, mutta lainaamokonseptissa on juurikin se kiva puoli, etteivät päätökset ole pysyviä eikä tarvitse pohtia käyttääkö kyseistä vaatetta viisi vuotta eteenpäin. Olen huomannut, että osasta vihreän sävyistä pidän enemmän kuin toisista, osasta en niinkään. Voisinpa melkein kuvitella, että tietyn sävyisen vihreän vaatteen ostaisin omaankin kaappiini!

(Yllä: Lumoanin paita oli IHANA!)

(Yllä: Katri Niskasen Cherry Skirt oli niin kiva, että se oli ensimmäinen lainaamani vaate, jonka palauttaminen vähän harmitti.)

(Yllä: Viaminnetin korvakorut sopivat vappulookiin täydellisesti.)

4. lainauskerta

Tälläkin kertaa onnistun jo tekemään lainani varsin nopeasti! Olen selkeästi oppinut ottamaan lainaamisen vähän kevyemmin enkä suhtaudu siihen enää yhtä vakavasti kuin aluksi. Tajuan jo, että aina tulee seuraavakin lainaamiskerta. Kierrän lainaamon ympäri ja kerään mukaani kaikenlaista sovitettavaa, jotka sitten sovitan läpi. Tällä kertaa en enää ajattele, että minun pitäisi lainata jotain tosi spesiaalia ja ”erikoista”, varsinkin kun viime kerralla olin lainannut sen ihanan spesiaalin hameen vapuksi. Päätän lainata jotain omantyylistä, ihan tavalliseen arkikäyttöön sopivaa vaatetta. Päädyn tutun ja turvallisen oloiseen Andiatan raitamekkoon ja kauniiseen Andiatan silkkipaitaan.

Lisäksi pisteistä riittää vielä kaksiin korvakoruihin – joiden valinta itse asiassa osoittautuu hankalaksi ja menee vähän jahkailun puolelle. Valikoimassa olevat korvakorut kun ovat useimmat puisia, isoja, värikkäitä ja hyvin näyttäviä. Kaipaisin valikoimaan myös hieman neutraalimpia, paremmin esimerkiksi toimistotyöhön sopivia koruja. Pähkäilen korujen kanssa niin kauan, että päädyn lopulta ottamaan ”vain jotkut”, ja tällä kertaa käykin niin, että toiset korvakorut jäävät kokonaan käyttämättä. Se onkin ensimmäinen kerta, kun joku lainaamani tuote ei tule käyttöön.

Alan huomata, että tietyt merkit päätyvät mukaani tai sovitukseen joka kerta. Tällaisia merkkejä ovat Andiata (joka on aikamoinen yllättäjä, olen kuvitellut että en olisi sen kohderyhmää), Katri Niskanen ja Ivana Helsinki. Sen sijaan on joitakin merkkejä, joita kyllä sovitan usein ja hypistelen, mutta kuitenkaan ne eivät jotenkin ihan ole minua varten (tai ainakaan ne eivät useinkaan päädy mukaani kotiin): esimerkiksi Uhana Design, R/H ja Nouki. Tosin, tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, etteikö kelkkani voisi niiden suhteen kääntyä.

5. lainauskerta

Lainaaminen sujuu joka kerta nopeammin ja nopeammin. En enää ota valinnoista stressiä tai ajattele, että lainaamieni vaatteiden pitäisi olla jotenkin tosi ”spesiaaleja”. Tärkeintä on, että ne tuntuvat ja näyttävät itsestä kivoilta päällä. Tällä kertaa teenkin lainat varmaan nopeammin kuin koskaan. Säätila on muuttunut jo keväiseksi ja haluan lainata jotain keväisiä vaatteita. Kerään sovituskoppiin mukaani 6 vaatetta, joista 3 lähtee mukaan. Tällä kertaa lainaan Andiatan tunikan, R-Collectionin mekon ja Cecilia Sörensenin mekon – kaikki tosi kivoja ja jotenkin ihan minuntyylisiäni. Viimeksi mainittu merkki on minulle ihan uusi tuttavuus; pieni suomalainen merkki. On kiva tutustua uusiin merkkeihin lainaamon kautta.

Joku toinen asiakas sovittaa juhlamekkoa ja tekee siihen varauksen. Tajuan, että minulla on kesäkuussa kummipoikani rippijuhlat, ja päätän tehdä samantien varauksen yhteen Katri Niskasen juhlamekkoon, jota olen kokeillut jo aiemmin. Varausmaksu on 10 euroa, ja maksan sen samantien paikan päällä. Miten kätevää! Vaatekriisi selätetty, ja odotan jo, että pääsen käyttämään tuota ihanaa mekkoa.

Kuvittelin aluksi, että kävisin lainaamossa viikon välein uusimassa lainani. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että en todellakaan ehdi paikan päälle viikoittain – hyvä kun ehdin juuri ja juuri kahden viikon sisään. Itselleni sopisi ehkä parhaiten sellainen systeemi, jossa voisi lainata kerralla isomman satsin vaatteita esimerkiksi kuukauden ajaksi.

(Yllä: Tämäkin ihana paita on Andiataa – merkkiä, jonka löysin lainaamon myötä.)

(Yllä: Tämä R-Collectionin mekko sai todella paljon kehuja Insta Storyissani ja tykkään siitä itsekin paljon.)

6. Lainauskerta

Olemme lähdössä Italiaan ja olen ihan innoissani, kun pääsen lainaamaan vaatteita reissua varten. Olen huomannut kevään aikana, että en ole ostanut oikeastaan mitään uusia kevät-/kesävaatteita, koska olen aina pystynyt pysäyttämään ostohalut ajatukseen ”minun ei tarvitse ostaa mitään, sillä voin lainata jotain uutta Vaatepuusta”. Ostan kyllä matkaa varten uudet bikinit ja rantavaatteen, mutta oikeastaan mitään muita uusia kevät- tai kesävaatteita en hanki, ja yksi iso syy siihen on Vaatepuun jäsenyys.

Matkaa varten päätän taas (omassa mittakaavassani) hullutella vähän ja lainaan supervärikkään, näyttävällä kuosilla varustetun Uhana Designin paidan. En voikaan enää väittää, etteikö heillä olisi jotain myös minulle! Lisäksi lainaan K/N Collectionin ihanan kesälaukun – sellaisen, jota olen juuri aikaisemmin sattumoisin hypistellyt Stockmannilla. Mikä tuuri!  Mukaan tarttuu myös yksi harmaa mekko, jota en ota mukaan matkalle ja joka jääkin lopulta kokonaan käyttämättä.

Tällä kertaa olen taas super nopea ja tehokas lainaaja. Tuntuu, että olen löytänyt oikean asenteen lainaamiseen – se ei ole niin vakavaa, se on hauskaa leikkiä eikä sekään ole niin vakavaa, jos jokin vaate joskus jää käyttämättä, koska se ei ole oma.

(Yllä: Uhana Designin värikäs paita sopi täydellisesti Pisan maisemiin.)

(Yllä: K/N Collectionin laukku oli juuri sopivan rento lomalle.)

7. Lainauskerta

Mielessäni on lainata jotain joko tyttöjeniltaa, Ranskan-matkaa tai Elton Johnin konserttia varten. Heti astuttuani sisään Vaatepuuhun, näen Ivana Helsingin mekon, joka on samaa sarjaa kuin kimono, jonka olisin halunnut lainata vapuksi. Itse kimonoa en ollut nähnytkään enää kevään mittaan lainaamossa kertaakaan, mutta nyt tämän mekon bongattuani on peli aika selvä – se sopisi aivan täydellisesti Elton Johnin konserttiin! Niinpä tällä kertaa olen lainaamisen suhteen ihan todella nopea – sovitan mekon, totean sen täydelliseksi ja totean myös, että kaikki 200 pistettäni menevät kyseisen mekon lainaamiseen, joten ei ole tarvetta sovittaa mitään muuta.

Mekko oli ihan täydellinen keikalle ja sitä kehuttiinkin moneen kertaan Ranskassa. Se oli niin kaunis ja kävi myös kotona kuin sisustuselementistä, joten sen palauttaminen kyllä harmitti aika paljon. Vaatteitahan voisi halutessaan myös lunastaa itselleen Vaatepuusta, mutta olen päättänyt, että lainaamon jäsenyys on myös hyvä mahdollisuus muuttaa omaa suhdetta omistamiseen – kaikkea ei tarvitse omistaa. Itse asiassa, loppujen lopuksi melko vähän tarvitsee.

Alkukankeuden jälkeen olen ”oppinut” oikean mielenlaadun Vaatepuun jäsenyyteen ja odotan aina innolla, mitä kivaa pääsen lainaamaan seuraavaksi.

Olen nyt ollut Vaatepuun jäsen huhtikuun alusta lähtien, ja jäsenyyttä on jäljellä vielä noin puolet. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia tässä vielä kertyykään. Kirjoittelen niistä lisää vielä kootummin syksyllä jäsenyyden päättyessä. Pohdinnan alla on tällä hetkellä sekin, tulenko jatkamaan jäsenyyttä blogiyhteistyön jälkeen omakustanteisesti. Olen kyllä kokenut jäsenyyden niin näppäräksi ja vaateostoksia vähentäväksi sekä vaatekriisit poistavaksi jutuksi, että harkitsen sitä tällä hetkellä erittäin vakavasti. Mikäli haluat nähdä lisää Vaatepuu-juttuja ja asuja, ota seurantaan IG-tilini @nettafrancesca ja Vaatepuun tili @vaatepuu.

Minkälaisia fiiliksiä teissä herättää vaatelainaamon jäsenyys? Heräsikö kiinnostus? 

-Netta

Lue myös:

Ratkaisu vaateongelmiin – vaatelainaamo Vaatepuu

Vaatelainaamo Vaatepuusta lainaaminen – näin se toimii

Vaatelainaamo sai kokeilemaan vihreää

Samaa asua SAA käyttää useissa eri juhlissa