Vilkastumaan päin – uutisia ja sosiaalista ruuhkaa

Se kai tätä elämää tällä hetkellä kuvaa. Olen kaivautunut pimeän ja surun peitteiden alta, ja  valo vie nyt suorastaan mukanaan.

Ihan ensimmäiseksi tuli uutinen Puolasta, että siellä päässä tietyt kirjat ovat olleet suosittuja. Tämä tarkoittaa niitä vaaleanpunaisia, kiltimpiä tekstejä. En ollut suuntauksesta ollenkaan yllättynyt, sillä tiedän maan olevan monta pykälää konservatiivisempi kuin Suomi. Jännitin jo sitäkin, miten minun tapani kuvailla seksiä ylipäänsä uppoaa.

Ilmeisesti lukijoita nyt kuitenkin on ollut, sillä puolaksi käännetään nyt myös Kruunu ja Petos. Kustantaja harkitsi jotain toista tarinaa, mutta ehätin kauppaamaan Petosta, kun siinä nyt sattumoisin on puolalais-suomalainen sankari, ja tapahtumatkin sijoittuvat suurimmaksi osaksi Puolaan.:)

Sitten täytin taas yhden vuoden lisää ja ostin itselleni kukkia. Toisin kuin hautajaiskukat, ne voi vielä valita itse, hahaa. Kävin Tampereella syömässä ja juomassa siskojeni kanssa, ja vaikka minun pitäisi jo olla vanha ja viisas, kiskoin viiniä niin, että suunnittelin kotiin tullessa Iranin matkaa sieltä kotoisin olevan taksikuskin kanssa. Yöllä sitten kävelin unissani ja hain oviaukkoa vaatekaapista.

Pääsiäiseksi lähden tyttäreni kanssa pohjoiseen ja sen jälkeen odottaa Helsingin yöt ystävän kanssa. Aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, kesäkuun aluksi on varattu perheloma tyttären ja eksän kanssa Nizzaan. Olen pörrännyt netissä kaivelemassa ravintoloita, kirppareita ja kauppoja, ja pohdinnassa on pari päiväretkeäkin.

Kaikesta ohjelmasta huolimatta olen viimein kunnostautunut uusimman tekstinkin kanssa. Tarina, jota ainakin vielä kirjoitan nimellä Morsian alkaa olla niin pitkällä, että uskon sen valmistuvan muutaman viikon sisällä. En tiedä, mitä mieltä lukijat sankarista ovat – hän kun on Petoksen melkoiselta luuserilta vaikuttava Ludwik.

Kuvittelin jo Petosta lopetellessa, millainen Ludwik voisi parhaimmillaan olla, ja niin sitten houkutus kävi ylivoimaiseksi. Ludwik ei ole mikään tyypillinen alfa, eikä hän ole kunnostautunut alamaailman valtiaana kuten Aleksander tai isänsä, mutta hänellä on tyylitajua, makua ja mielikuvitusta, mikä on tehnyt hänestä loistavan kukkakauppiaan ja juhlapalvelun vetäjän.

Mikä tärkeintä hänen elämänsä on viimein kunnossa, vaikka hän elämänsä rakkautta vielä kaipaakin. Ja sellainenhan tietysti astuu ovesta sisään häitä suunnittelevan Olivian muodossa. Käy vain niin, että Ludwikin rikollinen suku tunkeutuu täysin odottamatta Olivian ja Ludwikin yhteisiin hetkiin. Kun Olivialla vielä on sulhanenkin, on parin edessä monta mutkaa. :D

Tämä on niitä harvoja tarinoita, joissa on kaksi kertojaa, mutta kuten Petosta myös tätä tekstiä tuntui vaikealta kirjoittaa vain yhden kertojan näkökulmasta.

Ja hei, sopivasti ennen 51-vuotispäivää minulta kysyttiin marketissa paperit! Olin ostamassa kahta saunaolutta muun ruokatavaran yhteydessä, kun kassa päätti, että näytän liian nuorelta. Ehkä heillä oli päivän paperinkyselykiintiö täyttämättä, mutta  tässä iässä otan tällaiset huomionosoitukset kyselemättä vastaan. Rouva kysyi minulta aika huvittuneena, että aionko laajemmallekin rehennellä tapahtuneesta ja lupasin kertoa kaikille, jotka viitsivät kuunnella (tai tässä tapauksessa lukea). Sitten havahduin muistamaan, että olin juuri vaihtanut ryppyvoidetta. Ehkä se oli tehokkaampi kuin uskalsin toivoakaan.

Lopuksi vielä mainittakoon, että avasin nyt taas Seuralaisen ja Sopimuksen luettaviksi. Ja kuten aina, maksulliset/lukupalveluissa olevat tarinat on listattu alla olevassa Teosluettelo-postauksessa.

 

TEOSLUETTELO – JUONIKUVAUKSET JA LINKIT KAUPPOIHIN 

 

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen

Lilith