Jos voisit, nopeuttaisitko vai hidastaisitko aikaa?

Sain joulukuussa 2021 syntymäpäivälahjaksi pikkuveljeltäni ”Unelmien kirjan”, jonka tarkoituksena on innostaa nimensä mukaisesti unelmoimaan arjen keskellä. Opuksen sivuilla on tilaa omille kirjoituksille, sekä useita kysymyksiä, jotka herättelevät talviunilla olevaa mielikuvitusta. Paula Nivukosken kirjoittamat sanat yhdistettynä Tove Janssonin muumiaiheiseen kuvitukseen saavat sisäisen lapsen nostamaan päätään ja tarkastelemaan elämää eri perspektiivistä.

Tässä postauksessa haluankin nostaa esille kysymyksen, joka kuului seuraavasti;

Jos saisit pyöräyttää maailmaa kuin karttapalloa, tahtoisitko nopeuttaa vai hidastaa aikaa? Miten sitten kävisikin?

Aika on läsnä kaikessa, mitä teemme – niin elämän pienissä kuin suurissa asioissa. Oli kyseessä arjen aikatauluissa pysyminen, ruoan valmistumisen seuraaminen tai syntymäpäivien juhlistaminen, on taikuri aika aina paikalla. Parhaimmillaan aika kannustaa toimimaan ja pahimmillaan se lamaannuttaa. Voin myöntää oman suhteeni aikaan olevan hieman ristiriitainen. Toisaalta aika tuo elämään rytmiä, mutta ajan kääntöpuolena on kuitenkin aina sen hallitsemattomuus. Maailmassa on monta asiaa, joihin voimme vaikuttaa.

Ja aika ei ole yksi näistä.

Aika onkin siitä hassu juttu, että vaikka emme voi sitä hallita, seuraamme sitä jatkuvasti. Kuten yllä totesin, on aika mukana jollain asteella kaikessa mitä teemme. Poikkeuksiakin toki on ja on olemassa hetkiä, jolloin voimme kadota tietynlaiseen ajattomuuden tunteeseen. Yhdelle ajantajun kadottaminen tapahtuu kirjoittaessa, toiselle ruokaa laittaessa ja kolmannelle lasten kanssa leikkiessä. Flow-tilaksi tai virtauskokemukseksi kyseistä tunnetta voidaan kutsua.

Mutta vaikka kuinka kadottaisimme ajantajumme, on aika silti aina läsnä. Viimeistään siinä kohtaa, kun säpsähdämme transsistamme hereille.

Postaus meni nyt sivuraiteille, joten palataanpa itse kysymykseen. Jos siis minulla olisi mahdollisuus pyöräyttää maailmaa karttapallon tavoin, haluaisinko nopeuttaa vai hidastaa aikaa? Kysymys on todella vaikea.

Vaikka rakastan tulevaisuuden pohtimista, en siltikään haluaisi aikaa nopeuttaa. Kontekstina todettakoon rakastavani tulevaisuuden pohtimista siinä määrin, että sain muutama päivä takaperin lahjaksi taskukokoisen kristallipallon 😀 Ihan vain jotta voisin jatkaa tulevaisuuden ”ennustamista”. Suhteeni tulevaisuuteen ja sen pohtimiseen on siis erittäin rakastava. Rakkaus tulevaisuuden pohtimiseen perustuu juuri siihen itseensä – eli hypoteettiseen asioiden pyörittelyyn.

Mikäli mahdollisuus olisi, haluaisin kyllä käydä kurkistamassa miltä tulevaisuudessa näyttää. Mutta sitten toisaalta taas en. Mitä jos en pitäisikään näkemästäni? Tulevaisuuden pohtimisen hienous kun tosiaan osittain perustuu siihen, ettei lopputulemaa todellisuudessa voi tietää. Jos nopeuttaisin aikaa, voisinko palata myös ajassa taaksepäin vai jäisinkö jumiin tulevaan? 

Jos en voisi palata tähän hetkeen tulevaisuus vierailun jälkeen, en nopeuttaisi aikaa. En missään nimessä. Elämä tuntuu muutenkin etenevän niin nopeasti, että lisävauhti saisi viimeisetkin kuplat nousemaan pinnalle. Huvittavaa sinällään, miten noin kymmenen vuotta takaperin olisin varmasti valinnut ajan nopeuttamisen hidastamisen sijasta. Ei sitä turhaan sanota, että mitä kauemmin täällä pallolla astelee, sitä nopeammin aika tuntuu vierivän.

Mutta haluaisinko hidastaa aikaa? No en nyt siitäkään tiedä. Toki aina välillä pohdin, miltä tuntuisi jos päivässä olisi enemmän aikaa tehdä asioita. Mutta tulisiko sitä sitten lopulta tehtyä yhtään sen enempää tai paremmin? Epäilen että ei. Todennäköisesti elämä jatkuisi samalla tavalla eteenpäin, hieman vain hitaampana. En usko, että osaisin nauttia elämän pienistä hetkistä, mikäli tietäisin voivani pysäyttää hetken milloin vain näin halutessani.

Niin ajan nopeuttamisen kuin hidastamisen näkökulmasta koen, että kummassakin vaihtoehdossa kyse olisi puhtaasti kontrollin tarpeesta. Ja tiedättekö mitä – on aivan uskomattoman hienoa, että on olemassa asioita joihin emme voi itse vaikuttaa. Vaikka ei aina siltä tunnu. Sillä juuri ne asiat, joihin emme voi vaikuttaa, tekevät elämästä juuri elämää.

Mikäli jokainen maailman asia olisi omien vaikutusmahdollisuuksiemme ulottuvissa, saisimmeko lopulta aikaiseksi mitään?

Tähän toteamukseen päätän tämän postauksen. Pakko tosin vielä lisätä, että luulin selkeän vastauksen muodostuvan kirjoittamisen myötä. Ja niinhän se osittain muodostuikin – kiitos aika, etten voi hallita sinua.

xx Krista

PS. Ihanaa ystävänpäivää <3

PPS. Alunperin ajattelin kirjoittaa samaisen kirjan kysymyksestä ”jos saisit ison ilmapallon, joka kuljettaisi sinut mihin tahansa, mihin se sinut kuljettaisi?”. Kuitenkin herra aviomies otti tähän niin käytännöllisen näkökulman, että aivoni menivät pieneen solmuun ottaessani aiheen puheeksi hänen kanssaan. 😀 Vastaukseni olisi kuulunut lyhyesti ja ytimekkäästi ”maailman ympäri”. Mutta sitten sain vastapallona kysymyksen ”Mutta saisitko laskeutua? Vai tulisitko suoraan kotiin?”.

Niinpä niin. 😀

Nyt soi: Tones and I – Cloudy Day
Ajateltavaa sanoituksista: ”But there’s alive, and then there’s living / Am I living for today?”

Lue myös:
Ikäkriisi vai sittenkin aikakriisi?
5 x harrastelijan vinkkiä, miten liikunnasta tulee (ja tuli) rutiini
Nähdäkseni elämää yhä olevan