Se on siinä: Yhteensä 15 kokemaani ja ostamaani asiaa syyskuussa

Mitä mieltä olet vanhasta sanonnasta: ”Kerro minulle kenen kanssa vietät aikaasi, niin kerron sinulle minkälainen ihminen olet”? Jotain paljastaa myös ehkä se, mitä ihminen harrastaa vapaa-ajallaan. Tällä kertaa kerron kokemuksistani kuukauden ajalta.

Eli ole hyvä: 15 parasta katsomaani, lukemaani, kokemaani ja ostamaani asiaa syyskuussa!

Katsomaani

Deadwood (HBO)

Lähes 20 vuotta vanha lännensarja puree yhä. Tapahtumat sijoittuvat 1870-luvulle Yhdysvaltain liittovaltioon kuulumattomaan Deadwoodin kaupunkiin, jossa lakia ei ollut. En ollut ennen katsonut sarjaa, ja päädyin sen pariin puolisoni suosituksesta. Fun fact: Kyseessähän on yksi niistä kolmesta sarjasta, missä Timothy Oliphant näyttelee sheriffiä (toiset ovat Justified ja Fargo-sarjan viimeisin tuotantokausi).

Our Flag Means Death (HBO)

Merirosvoillakin on tunteet! Sarjan ensimmäinen tuotantokausi seuraa itseensä herrasmiesmerirosvoksi tituleeraavan Stede Bonnetin seikkailuja ja lukuisia edesottamuksia. Mitä siitä seuraa, kun merten kauhu Mustaparta astuu laivaan?

Kyseessä on oikeasti mitä parhaimman mielen komedia. Yksi komediasuosikeistani. Sarjan toinen kausi starttaa 5.10.

Sarjaa on kehuttu etenkin sen LGBTQIA+-representaatiosta.

Komedianero Taika Watiti on yksi sarjan tuottajista ja esittää sarjassa Mustapartaa.

What We Do In The Shadows (5:s kausi) (HBO)

Sarja perustuu mukadokumentaariseen samannimiseen elokuvaan (jota oli tekemässä aiemmin mainittu Taika Watiti), jossa seurataan vampyyrien elämää. Mitä on ikuinen elämä, kun kämppiksinä on muita satoja vuosia vanhoja hourupäitä: seksomaani, vampyyrejä palkatta palveleva lakeija (toiveenaan jonain päivänä muuttua palkkionaan vampyyriksi), energiavampyyri ja entinen sotapäällikkö, vain muutamia mainitakseni. Jos joku pääsee vampyyrien jäljille, voi tämän aina hypnotisoida ja paeta yöhön lepakoksi muuttuen.

Aftersun

Mitä jäljelle jää? Esipuberteettinen tytär on eronneen isänsä kanssa Turkissa rantalomalla. Isä-tytärparin kohtauksissa on välittömyyttä. Tytär ei vain voi mitään sille, että hänen isällään on vahva kuolemantoive. Kaunis elokuva, jonka satuin katsomaan vielä maailmanlaajuisena itsemurhien ehkäisypäivänä 10.9.

Lukemaani

Lars Keplerin Hämähäkki

Keplerin Hämähäkin kansi.

Tästä teinkin oman kirjoituksen. Kirjailijanimi Keplerin muodostama pariskunta vaikuttaa vihaavan naisia.

Maarit Verrosen Orionin vyö

Maarit Verrosen Orionin vyö.

Mipi Ii, noin 60-vuotias suomalaisnainen on altru, jotka nähtävästi hyvästä hyvyydestään tekevät käytännössä orjatyötä kutsumuksensa vuoksi. Kamaliakin asioita tapahtuu, mutta niissä ei vellota, vaan lakonisesti todetaan näin tapahtuneen.

Verrosen kuulas imaisu kantoi siinä, missä tarina vieraannutti.

Leïla Slimanin Adèle

Adelen kansi.

Hemmoteltu, naimisissa oleva ja työhönsä kyllästynyt toimittaja harrastaa salaseksiä. Oikean panomiehen löytäminen on rankkaa, eikä kukaan kelpaa useampaan kertaan. Tavoitteena on tulla häväistyksi ja alistetuksi. Eroottinen teos ei mielestäni ollut, pikemminkin häiritsevän pakkomielteen kuvaus. Panokohtaukset alkoivat toistuessaan vaikuttamaan pelkästään puuduttavilta. Jos haluat lukea jotain vastaavaa, suosittelen pikemminkin Gustave Flaubertin Rouva Bovarya.

Kokemaani

Rumours of Fleetwood Mac 3.9.2023 Kulttuuritalolla

Kuva Rumours of Fleetwood Mac -konsertista.

Kuvittelin liput ostaessani, että keikalla vain soitettaisiin Fleetwood Macin mestariteos Rumours läpi, mutta ilta olikin läpileikkaus bändin tuotantoon. Rumoursin noustua uudelleen suosioon TikTok-videon myötä, jossa longboardilla skeittaamisen taustalla soi Dreams, oli katsomossa ilahduttavasti eri ikäisiä nuorista vanhoihin. Näkyipä yleisössä yksi mummo rollaattorillakin.

Elvis Costello 9.9.2023 Kulttuuritalolla

Elvis Costello esiintymässä.

Puolisoni, joka ei kuitenkaan ole surullinen keski-ikäinen mies, vei minut kokemaan surullisen vanhan miehen musiikkia.

Albert Edelfeltin näyttely Ateneumissa

Edelfeltin Virginie.

Olin liikkeellä näyttelyn viimeisenä viikonloppuna ystäväni kanssa, ja paikalle oli eksynyt muutama muukin. Näyttely oli Ateneumin suosituin koskaan. Yhden Edelfeltin tunnetuimman teoksen, Pariisin Luxembourgin puistossa (1887), edessä jotkut mummelit kritisoivat, ettei kyllä ole tarpeeksi suomalaista. Joitakin ihmisiä on vain mahdoton miellyttää!

Oli mielenkiintoista nähdä kaikki Edelfeltin rakastajattarestaan Virginiestä maalaamat työt samassa tilassa. Hän näytti joka maalauksessa erilaiselta. Jos historian vaietut kuohut kiinnostavat, kannattaa lukea Anna Kortelaisen Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina (2002).

Ostamaani

Kierrätettynä ostamani vaate

Weekdayn pusero

Oversized raitapaita.

Kesävaatteiden jälkeen paluu lämpimämpiin vaatteisiin on ollut yhtä tuskaa. Hikoilen koko ajan, koska vaihdevuodet, joten pitää pukeutua kerroksittain, jotta itseään saa viilennettyä. Lisäksi olen hirveä Hulk-nainen, koska jo valmiiksi ahdas flanellipyjaman yläosa ratkesi selästä läheltä kainaloa yhtenä yönä. Ei enää S-kokoisia yläosia minulle! Tietty pitää olla tyytyväinen, että kuntosalitreeni tuottaa tulosta ja selkä levenee, mutta silti olen vähän apea, että lempipyjamani ratkesi.

Tämän Weekdayn raidallisen puuvillapuseron koko on XS, mutta se on oversize-mallia, ja menisi varmasti L-kokoisellekin.

Kauneudenhoito

Djusie Liquid Silk Perfect -puhdistusöljy

Djusien öljypuhdistus.

Ostamani (onneksi vain matkakokoinen) Evolven öljypuhdistusaine ei ollut tarpeeksi puhdistava, joten Ruohonjuuren myyjän suosituksesta ostin Djusien vastaavan, ja se on täydellinen apu fysikaalisen aurinkorasvan poistossa! (Fysikaalinenhan ei muulla kuin öljyputsarilla lähdekään, opin loppukesästä internetistä).

Hoitovesi

Unna Nordic Varpu hoitovesi pullo ja pakkaus.
Unna Nordic Varpu hoitovettä tilaan useamman aina kerralla.

Kerrostan aina ennen seerumia Unna Nordicin Varpu-hoitoveden, jonka taputtelen iholle. Koska käytän hoitovettä päivittäin, se kuluu nopeasti. Hillankaupassa oli sopivasti ale, niin tilasin kerralla useamman.

Palvelut

PT-kertoja ja bootcamp

Pullisteluselfie.

Panostin fyysiseen kuntooni ostamalla lisää personal trainer -tunteja ja loppuvuodeksi bootcampin, maksoin ne änkyttämällä (kyseessä niin iso ostos), joten seuraavat pari kuukautta pitää kiristää vyötä muissa menoissa. Teen kuntosalitreeniä pysyäkseni vanhana kunnossa, vähentääkseni angstia ja työstressiä sekä myös ulkonäöllisistä syistä. Lihasmassa vähenee iän myötä vaihdevuosien alettua ja samalla riski osteoporoosiin kasvaa. Molempiin näihin auttaa punttitreeni. Jokaisen keski-ikäisen naisen pitäisikin nostaa raskasta rautaa.

Sisustusostokset

Taide

Joona Ijäs: Drinks.

Ostin elämäni ensimmäisen taideteoksen!

Kävin tämän viikon keskiviikkona Rikhardinkadun taidelainaamossa ja matkaan tarttui varaamani Joona Ijäksen teos Drinks.

Teos aivan säkenöi väreissään ripustettuani sen paikalleen.

Kyseessä on ensimmäinen taideteos, jonka olen ostanut (tai no osamaksullahan minä tätä makselen hamaan tulevaisuuteen). Minusta on tehty maalaus lapsena (Aarre Heinonen), olen perinyt sen lisäksi yhden taulun (Anitra Lucander) ja puolisoni on ostanut minulle grafiikkateoksen lahjaksi (Tiina Kivinen). Mutta tämä on ensimmäinen taideteos, minkä olen itse ostanut.

En ehkä kestä!

Aino Elina

Kirjoituksen idea on saatu Haley Nahmanin Substackista Maybe Baby.

Halipula-blogin Facebook

Kulttuuri Oma elämä Suosittelen

Haluaisin tumman ja tunnelmallisen kodin

Syksyllä sitä käpertyy kotiin. Tätä kirjoittaessani iltahämärässä sade ropisee ikkunaan ja ulkona on pimeää kuin porvarin omatunto. Haluaisin niin sisustaa tunnelmallisesti. Vähän miksata dark academia, japandi ja mid century modern -tyylejä.

Sininen sohva ja galleriaseinä.
Kuva tehty Canvan AI:llä.

Olin todella tyytyväinen siihen, kun pari vuotta sitten maalasimme eteisestä vähän seinää tummansiniseksi ja maalautimme säläkaapin, johon laittaa sisään tullessa tavarat, vihertävänsiniseksi (sävy on Uulan Versailles). (Muuten olisimme maalanneet varmaan itse, mutta kaappi vaati muutakin fiksausta). Eteisestä puuttuu vielä joku viimeinen silaus. Kaappi on aika pieni (niin pieni etteivät kissatkaan hypi sen päälle) ja mielestäni siihen kuuluisi joku pronssinen / kuparinen koriste. Plussaa jos esine olisi jo valmiiksi elaksoitunut (vai olisiko patina parempi suomenkielinen termi).

Kuvassa minä ja tummansininen seinä.
Eteisessä poseeraamassa jonkin aikaa maalauksen jälkeen.
Ryijy ja sängynpääty.
En nyt saanut edustavaa kuvaa eteisen kaapista otettua, mutta sängynpäätymme on maalattu samalla Uulan Versailles -sävyllä. Tarkoituksena on kiinnittää sen ylle vielä viime vuoden Habitaresta ostamani ryijy. (Tämä proggis on jostain syystä venynyt hieman 😉) Ryijy on Terttu Tomeron Katiska.

Siis en ole paljoa pystynyt itse valitsemaan huonekalujani, vaan minulla on aikuistuessani lapsuudenkodistani pois muuttaessa saadut perintöhuonekalut (noin 1700-luvulta oleva kirjoituslipasto, ja 1800-luvulta olevat buffetti ja peilikaappi). Lisäksi nappasin roskalavatuomion isältäni vanhempieni erossa saaneet tanskalaista 60-luvun designiä olevat tuolit. Puuseppämme Pyry huomasi niiden olevan Johannes Andersenin suunnittelemat. Ostimme niihin sopivan pöydän, joka paljastui sekin Andersenin suunnittelemaksi. Muuttaessani puolisoni kanssa yhteen vain lätkäisimme omistamamme huonekalut yhteen, ja sillä ollaan menty. (Vaikka vihaankin puolisoni perua olevaa tv-tasoa ja sen sivuhyllyjä (Ahti Taskisen Vitriini) – tällaisilla pikku hamstereilla ei pitäisi olla avohyllyjä ollenkaan, vaan ovelliset kaapit.)

Kuvassa ruokaryhmä ja tuolit sekä kissani Dottie ja Torsti.
Kuvassa Andersenin ruokaryhmä. Suojaan pöydän pintaa usein pöytäliinalla. Huomaa puolisoni kierrätyspussi, jonka virkaa tällä kertaa toimittaa hampurilaispaikan paperikassi. Tällainen kaaos meillä aina on.
50 tai 60-luvun designiä oleva senkki, jonka päällä on viherkasveja.
Ostimme tämän 50 tai 60-luvun senkin Torista. Alla oleviin Ikean koreihin mahtuvat kierrätykseen menevät, ja valkoinen laatikko on kissojen ruuille.

Miksi en sitten ole heittänyt kaikkia huonekaluja mäkeen ja aloittanut tyhjältä pohjalta? Koska en halua hävittää sukuni historiaa, toisaalta planeettamme on kantokyvyn äärirajoilla, ja esimerkiksi suomalaiset tarvitsisivat kuluttamiseensa noin neljä maapalloa. Lisäksi mielestäni huonekalujen pitäisi kestää sukupolvelta toiselle, huonekalu ei ole trendiesine eikä sisustusta pitäisi muuttaa aina uusiksi muodin perässä. Sisustusesineet sitten erikseen.

Antiikkinen kirjoituslipasto.
Äitini löysi tämän kirjoituslipaston hylättynä ja entisöitti sen minulle 16-vuotissyntymäpäiväkseni. Lukko pitäisi kiinnittää uudestaan, mutta se keikuttaisi luultavasti läppäriä, joten olen antanut sen olla.

Olemme asuneet jo 10 vuotta rouheassa loftissa itäisessä kantakaupungissa Helsingissä. Tänne muuttamisen jälkeen olemme ostaneet 3 kaappia ja yhden senkin, koska niin ihanan avara kuin loft onkin, säilytystilaa ei juuri ollut. Nyt haluaisin maalata asuntomme pitkän seinän joko tummanvihreäksi (ehkä jo liian suosittua) tai jollain sinisen sävyllä ja järjestää taulut uudelleen. Nyt ne vain roikkuvat miten sattuu koko seinän levyisessä taulukiskossa. Haaveena on sellainen gallery wall (galleriaseinä?), jossa taulut olisivat tarpeeksi ilmavasti, mutta kuitenkin mielenkiintoisesti teemoittain ripustetut.

Tekoälyllä luotu kuva galleriaseinästä ja mid century modern huonekaluista.
Kuva on luotu Canvan AI:llä.

Tätä varten tarvitsisin kuitenkin lisää tauluja, joten pitänee suunnata osto ja myyntiliikkeeseen. Tällä hetkellä massia ei ole tarpeeksi ostaa nykytaidetta. Suomen taiteilijaseuran Kaapelitehtaalla järjestettävissä näyttelyissä aina jotain jää kaihertamaan mieleen, että tuo, tuo on täydellinen teos minun kotiini. Mutta valitettavasti budjetti ei anna periksi. Ehkä pitäisi käydä ahkerammin taideopiskelijoiden myyntinäyttelyissä, sieltä ostin joitakin vuosia sitten yhden tussityön harjoitelman sopuhintaan. Lisäksi pitänee tsekata taidelainaamo.

Aino Elina

Kuvat oma arkisto ja Canvan AI.

Koti Sisustus