Tänään vietetään tasa-arvon ja Minna Canthin päivää.

Minna Canth on tunnettu suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisenä huomattavana naiskirjailijana. Täytyy kyllä myöntää, etten valitettavasti ole Canthin tuotannosta muuta lukenut kuin Kauppa-Lopon. Canthia pidettiin omana aikanaan hyvin radikaalina naisasianaisena. Voit nyt osallistua keräykseen, jossa kerätään varoja Canthin kodin Kanttilan kunnostukseen Kuopiossa.

Paljon on tasa-arvossa vielä tekemistä. Vaikka Hesari uutisoi tässä kuussa, että suomalaisten naisten tulotaso on noussut viime vuosina hieman miehiä nopeammin, on samapalkkaisuuteen vielä matkaa. Naistenpäivän Instagram julkaisussaan UN Women Suomi totesi, että täydelliseen tasa-arvoon kuluu heidän laskelmillaan vielä 300 vuotta.

Lisäksi naisten häirintä on näin me toon aikana ollut viime aikoina tapetilla. Viime viikolla nousi esiin seksuaalinen häirintä media-alalla Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jussi Tuulensuun toimiessa Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden ainejärjestö  Vostokin vuosijuhlassa epäasiallisesti. Päätoimittaja erosi nousseen kohun jälkeen tehtävästään. Vettä on virrannut jonkin aikaa Tammerkoskessa, mutta muistaako kukaan, miten Tuulensuu aikoinaan tuli valituksi pestiinsä? Suomen Kuvalehden mukaan nykyään SOK:n markkinoinnista, viestinnästä ja vastuullisuudesta vastaava johtaja, entinen Hesarin päätoimittaja ja valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski jäi valitsematta pestiin, koska Alma Median toimitusjohtajalle Kai Telanteelle ei kelvannut erossa perheestään asuva äiti. Helsingissä asuvan Anttikosken valinta päätoimittajaksi kun olisi vaatinut muuttoa Tampereelle muun perheen jäädessä Helsinkiin. Telanne oli aikaisemmin tuomittu korkeimmassa oikeudessa sakkoihin Johanna Korhosen valinnan Lapin Kansan päätoimittajaksi purkautuessa, kun selvisi, että tämän puoliso on poliittisesti aktiivinen nainen. Vuonna 2020 Sanoma osti Alma Median alueellisen media- ja painoliiketoiminnan, joten Aamulehti on nykyään Sanoman. Oululainen Kaleva puolestaan osti Lapin Kansan vuonna 2018.

Kuten edellisistä esimerkeistä huomaa, media-alalla tasa-arvotyö on vielä monin tavoin kesken. Media-alalla moni häirinnän kohteeksi joutunut ei tee asialle mitään, koska pelkää uransa ja tulevan toimeentulonsa puolesta.

Mikä sitten on tällä hetkellä kiellettyä uuden seksuaalista ahdistelua käsittelevän lain mukaan: Hesarin kolumnissa toimittajan omasta lääppimiskokemuksesta on siitä hyvä kiteytys: ””Seksuaalisesti merkityksellisten” ruumiinosien, eli rintojen, sukuelimen, takapuolen, kaulan tai reiden sively, puristelu tai taputtelu on rangaistavaa. Myös jonkun muun ruumiinosan koskettaminen voi olla ahdistelua, jos siihen liittyy sanallista seksuaalista toimintaa. Nykyään tuomion voi saada myös pelkästään sanallisesta ahdistelusta, vaikkapa viestin muodossa, tai näyttämällä tai lähettämällä seksuaalisen kuvan. Tai itsensä paljastamalla.”

Olen sitä sukupolvea, jolle omien rajojen ylittäminen ahdistelevien känniääliöiden toimesta oli ihan peruskauraa nuoruudessa. Tilanteet olivat todella ahdistavia, vaikka yritinkin ohittaa ne olankohautuksella ja käskemällä lääppijää painumaan monella värikkäällä ilmaisulla helvettiin. Yhteistä näillä kokemuksille, ettei kukaan – elleivät sitten mukana olleet naispuoliset ystäväni – tulleet tilanteessa väliin. Ja känniääliöhän ei mitään naisia kuuntele. Jos joku mies sattui tulemaan väliin, niin tätä kyllä uskottiin. Itse poistuin tilanteesta usein vain vaihtamalla baaria, kun väärin tehnyt sai jäädä baariin riekkumaan pilaamaan jonkun muun illan. Toivoisinkin, että miehet nykyaikanakin menisivät väliin näkiessään, että jota kuta ahdistellaan. Tiedän, että tämä on kinkkistä, koska oma henkikulta on kenelle tahansa kallis, eikä ole koskaan tietoa, miten haastettu ahdistelija käyttäytyy ahdistettua puolustavaa kohtaan. Onneksi töissä olen harvemmin joutunut kohtaamaan tällaista epäasiallista käytöstä ja rajojeni rikkomista. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi.

Suomi on naiselle yksi turvattomimpia länsimaita maailmassa lähisuhdeväkivallan osalta. Parisuhde­väkivalta­kuolleisuutta on Suomessa selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja monissa EU-maissa, eikä terveydenhuollossa osata tunnistaa tarpeeksi hyvin lähisuhdeväkivaltaa. Mietin usein Margaret Atwoodin sanomaa lausahdusta: ”Miehet pelkäävät, että naiset asettavat heidät naurunalaiseksi. Naiset pelkäävät, että mies tappaa heidät.”

Aino Elina

Kuvat ja linkkikuva Unsplash.