Viime vuoden vaatelakkovuosi vaihtui minulla tammikuussa viiden vaatteen vuosi -haasteeseen.

#viidenvaatteenvuosi on somessa ilmestynyt haaste, joka perustuu berliiniläisen ajatushautomon Hot or Cool Instituten suosituksiin. Tarkoituksena on, että vuoden aikana ostetaan vain viisi vaatetta, asustetta tai kenkäparia uutena. Alusvaatteet ja kierrätetyt vaatteet sekä muut second hand löydöt rajataan haasteen ulkopuolelle.

Aluksihan minulle kävi vähän köpelösti, kun täydellisen ostamattomuuden vuoden jälkeen sain nyt ostaa kierrätettyjä vaatteita. Joten minähän ostin! Uutena olen tähän mennessä ostanut vain uudet juoksukengät. Mutta alkuvuoden second hand löytöjen metsästyksen jälkeen en enää halua edes ostaa minulle uutta käytettyä.

Osasyynä tälle on, että kodissamme alkavat säilytystilojen rajat tulla vastaan. Pitäisi siis käydä vaatehuone ajatuksella lävitse, mutta minulla on kesälomalla parempaakin tekemistä, kun viettää se kaapissa. Lisäksi viime aikoina on tullut kiusallisen selväksi se, että harva taho kierrättää käytetyt vaatteet oikein. Viimeisimpänä ilmestyi Aftonbladetin selvitys siitä, että H&M-ketjuun kierrätetyt vaatteet päätyivät köyhään etelään pahentamaan kolmansien maiden jäteongelmaa. Tähän mennessä olen saanut selville, että kotimaassa ainoastaan Kierrätyskeskus ja Fida kierrättävät niille viedyt vaatteet, jotka eivät kelpaa myyntiin, oikein.

Samalla pikamuodista on siirrytty ultrapikamuotiin Sheinin tultua markkinoille. Maksun tästä maksavat köyhät maat, joihin pikavaateteollisuuden tuotanto on siirretty luonnon saastumisena ja työntekijöiden oikeuksien polkemisella. Käy allekirjoittamassa EU-kansalaisaloite, joka vaatii EU:ssa toimivia vaatekauppoja takaamaan elämiseen riittävän palkan niiden tuotantoketjuissa (jotka juurikin johtavat köyhään etelään). Aikaa kansalaisaloitteen Good Clothes, Fair Pay -kansalaisaloitteen allekirjoittamiseen on 19.7.2023 asti. Lisätietoja aloitteesta löydät Eetin sivuilta.

Mutta takaisin minun ajatuksiini siitä, miksi olen lähtenyt rajoittamaan kulutustani. Olin vaatteiden himoshoppaaja ennen vaatelakkovuottani. 12 kuukauden ostolakko auttoi minua määrittelemään tavarasuhteeni uudestaan. Omistan jo tarpeeksi, ja tällä hetkenä tavoitteenani on käyttää kaikki vaatteeni loppuun – siihen asti, etteivät ne kelpaa kuin vaatejätteeksi. Kierrätän ne vaatteet, jotka eivät käyttöön päädy vastuullisilla toimijoilla tai myyn ne itse eteenpäin. Suhtautuminen vaatteiden ostamiseen on vaikuttanut kaikkeen suhtautumiseeni uuden tavaran ostamiseen ja tavarasuhteeni onkin jatkuvassa murroksessa. Siihen vaikuttaa ekologinen ajattelu ja luonnonsuojelu. Minimalistiksi en halua ryhtyä, koska pidän siitä, että vaatekaapissani on tarpeeksi valinnanvaraa ja konmari ei minulle sovi, koska mielestäni täysin kunnollisten tavaroiden poisheitto on tuhlausta. Kenties mieheni ostamat astiat eivät pirskahtele (spark joy) minulle, mutta siinä ei ole tarpeeksi syytä niiden poisheittoon ja uusien ostoon. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin pirskahteleva astiasto.

Aino Elina

Kuvat Unsplash ja oma arkisto.