Uuden vaatteen hurma

Nyt ostolakossa ollessani (aina 22.1.2023 asti) en ole oikeastaan kaivannut lisää arjen ja työn pitovaatteita, koska kaikkea löytyy. Sen sijaan kaipaisin todella kiihkeästi uusia treenivaatteita, koska olen (jostain syystä) vakuuttunut, että ne lisäisivät välillä kadoksissa olevaa treeni-intoani. Ja siis enhän minä uusista legginseistä, treenitopista tai hupparista saisi lisää jaksamista, mutta – kun ne vain olisivat niin kivat! Ja siis edelleen treenivaatteeni mahtuvat päälle, eikä elastaani ole löystynyt liikaa, joten ovat ihan käyttökelpoisia. Eivät ehkä viimeisimmän muodin mukaisia, mutta kelpaavat käyttötarkoitukseensa.

Minä treenivaatteissa.
Treenin jälkeistä euforiaa – kuvan ottamisen jälkeen kävin saunassa ja söin koko pussin juustonaksuja, koska balance.

Tuskin kyykkäisin enemmän tai tekisin maastavetoennätykseni, jos minulla olisi uudet kuteet päällä. Tarve saada aina jotain uutta on opittua. Ja yritän parhaani mukaan oppia siitä pois. Tällä hetkellä tarvitsisin oikeasti uusia urheilurintaliivejä, koska osa käy jo ahtaaksi kasvettuani yläkropasta treenistä. Katson kuitenkin, etten ostolakossa voi ostaa niitäkään, vaikka sisareni yrittikin puhua minulle järkeä.

Ja muutenkin, olin aikaisemmin niin shoppailuholisti, että uudet kuteet jäivät kuukausikaupaksi ostoskassiin vaatehuoneen lattialle pyörimään, koska dopamiiniryöppy niistä oli saatu jo ostaessa. Yritän myös vaatelakon jälkeen oppia pois verkko-ostamisesta, suosia kivijalkakauppoja ja käytettyjen vaatteiden myymälöitä. Zalandosta olen tilannut aikoinaan varmaan tuhansilla euroilla – ja sinne syydetty raha ei auta kotimaan työllisyyttä tai tuotantoa ollenkaan.

Nainen kantaa vaatekasseja.
Shop till you drop? Kuva Unsplash.

Arvovalintoja ostoksilla sumentaa vaateketjujen omat sertifikaatit ja markkinointiväittämät, joilla ei oikeastaan ole mitään katetta. Vaatteita mainostetaan esimerkiksi termeillä “conscious” ja “sustainable”, mitkä voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa. Eettisen kaupan puolesta Eetti ry aikookin selvittää, kuinka moni vastuullisena itseään markkinoiva vaateyritys on oikeasti vastuullinen. Lahjoitin keräykseen, jossa kerätään varoja selvityksen tekemiseen.

Kuva minusta ravintola Troikassa.
Ostan tulevaisuudessa vaatteeni kotimaisista verkkokaupoista ulkomaisten sijaan. Kuvan mekko Voglia, alla äidiltä peritty silkkipoolo 70-luvulta.

Pikamuoti ja etenkin ultrapikamuoti on hämärtänyt kuluttajien käsityksen siitä, mitä vaate saisi maksaa. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos vaate maksaa pari euroa, ei sen tuotanto ole ollut eettistä tai vastuullista, puhumattakaan turvallisuudesta: Sheinin (pikamuoti steroideilla) vaatteista löytyy lisäksi lyijyä ja vaatteissa saattaa olla jopa vaarallisia kemikaaleja. Lisäksi nämä rätit eivät kauaa hyvänä pysy – joten kannattaa kysyä itseltään, haluaako kannattaa vaatteiden epäeettistä tuotantoa, joka kuitenkin kuluttaa kallisarvoisia luonnonvaroja?

Aino Elina

Muoti Vastuullisuus Ostokset

Helsinki second hand

Tervetuloa mukaan seuraamaan kirpputorikierrosta Helsingissä!

Kävimme ystäväni kanssa kiertämässä eilen kirpputoreja ja second hand myymälöitä Helsingissä. Itsehän olen vuoden vaatelakossa, joka päättyy 22.1.2023, joten katseeni oli sisustustekstiileissä ja astioissa – joita kumpiakaan ei paljoa tullut vastaan, joten minulle tämä oli edullinen ostoskierros 😄

Ruutukuosia Uffissa.
Ruutukuosia, punaista ja mustaa Uffissa.

Tapaan ystäväni Fredrikinkadun Uffissa hieman yli sopimamme klo 11, koska jouduin kotoa lähdön hetkellä vielä paimentamaan kissat takaisin sisälle parvekkeelta. Tarjolla on niin ihania villavaatteita kuin pehmeää samettiakin. Ystäväni sovittaa useampia mustia hameita. Liikkeen boutique puoli on katutasossa, mutta todelliset löydöt löytyvät pohjakerroksesta. Ystäväni sovittaa useampia mustia hameita (esimerkiksi täyttä villaa olevia kotimaisia merkkejä siltä ajalta, kun Suomessa oli vielä omaa vaatetuotantoa).

Samettivaatteita Uffissa.
Fredan Uffissa oli paljon hyväkuntoista samettia myytävänä. Itse himoitsin tätä vasemmalla olevaa lilaa mekkoa, mutta strassit pitäisi irrottaa – en ole blingin ystävä.

 

Ihastun useampaan villapaitaan. Osa niistä on vieläpä käsintehtyjä ihanuuksia. Lisäksi Uffin hinta-laatusuhde on erinomainen. Tänne tulen heti uudestaan, kun vaatelakko päättyy!

Takkeja Uffilla.
Takkeja ja jakkuja löytyi myös Uffista paljon.

Suuntaamme seuraavaksi viereiseen Préportén. Ja tässä törmäämmekin heti kaupallisten second hand -liikkeiden ongelmaan – sisältö ei ole valmiiksi kuratoitua, vaan ryhmitelty vaatteiden myyjien mukaan. Sen vuoksi todellisten löytöjen tekeminen on huomattavasti hankalampaa kuin käytettyjen vaatteiden myymälöissä, missä vaatteet on ryhmitelty teemojen mukaan jo valmiiksi. Lisäksi myyntipaikan ottanut myyjä saattaa tuoda myytäväksi mitä hirveämpiä rättejä, joilla ei olisi enää oikeasti arvoa kuin materiaalikierrätyksessä. Liikkeen sisustus ei innosta tutkimaan tarjontaa kauaa ja sen hintataso on aika korkea – en olisi valmis maksamaan yli paria kymppiä käytössä jo nukkaantuneesta Marimekon pitkähihaisesta t-paidasta. Löydän rekiltä Burberryn mustan trenssin, josta pyydetään 500 euroa. Omien vaatteitteni myyntiin käyttämäni Zadaa on edullisempi, sieltä takin saattaisi löytää sopuhintaan. Tosin Zadaassa kestää ikuisuuden, että kauppa käy.

Kuva profiilistani Zadaassa.
Laitan yleensä Zadaassa tuotteisiin sopuhinnat – silti kauppa käy hitaasti.

 

Matka jatkuu vähän matkan päässä olevaan Birkaan. Tämänkin liikkeen hintataso on liian korkea, lisäksi ystäväni bongaa tarjonnasta ketjuliikkeen puuvillaneuleen, joka on myynnissä jopa 30 euron hintaan. Pusero maksoi saman verran varmasti uutena. Tämä on juuri ongelmana liikkeissä, joissa asiakas hinnoittelee tuotteensa itse – usein luulemme, että meille tarpeettomat tavarat olisivat arvokkaampia, kuin ne oikeasti ovat.

Käymme lounaalla Bulevardin Ekbergillä. Valitettavasti syömäni lohikeitto ruisleipineen ärsyttää mahaani, otan aina laukussani mukana olevan Simexin rauhoittaakseni mahaani ja käyn ruuan jälkeen viereisessä apteekissa ostamassa Laxogasia varalta mukaan, koska Simexejä on enää vain yksi. Vatsani on muuttunut kipeäksi palloksi, jossa velloo.

Peiliselfie kierroksella.
Vatsakipu ei näy ulospäin. Minulla oli mekko alla, se jää vain takin helman alle.

Seuraavaksi suuntaamme Iso Roballe (ääk, inhoamassani Punavuoressa!)  Reloveen. Kello on nyt yhden maissa, ja muutkin ovat saaneet saman idean – niin Reloven kahvilapuoli kuin myymälä ovat tupaten täynnä, ja liikkeessä liikkuminen on hankalaa. Jälleen kerran löydöt jäävät laihoiksi, koska tuotteet on jaoteltu myyjien mukaan eikä teemoittain. Liikkeessä on tukala olla ihmismassojen puristuksessa, joten suuntaamme kipin kapin ulos.

Takkeja Fidalla.
Sekä Uffilla että Fidalla oli useita pastellisävyisiä villakangastakkeja, jotka ovat nyt kuuminta hottia.

Kierroksemme toinen kohokohta on käynti Roban Fidalla. Reloven jälkeen väljät käytävät ihastuttavat, ja tuotteet on kuten Uffissakin teemoiteltu omiksi ryhmikseen. Ystäväni kokeilee jälleen mustaa villahametta, mutta koko ei ole oikea. Hinta-laatusuhde on kohdallaan – myös täällä täytyy käydä heti kun vaatelakko päättyy. Vatsani oireilee aivan kammottavasti. Otan viimeisen matkalla mukana olevan Simexin.

Flean sisäänkäynti.
Kierroksen isoin kaupallinen second hand myymälä oli Iso Robalta löytyvä Flea.

Kierroksemme päättyy Fleaan. Liike on kohtuullisen kokoinen verrattuna muihin kaupallisiin second hand myymälöihin, ja sen myötä jotenkin kutsuvampi koska tilaa on enemmän. Ystäväni bongaa Mulberryn mustan käsilaukun, mutta se jää hyllyyn. Tässä vaiheessa vatsakipuni ovat niin kovat, että päädymme lähtemään kohti kotia.

Kotona otan päiväunet sikiöasennossa, ja kipu vähitellen hellittää. En toivoisi IBS-vaivoja pahimmalle vihamiehellenikään!

Aino Elina

Muoti Suosittelen Vastuullisuus Kirppislöydöt