Hyvästi Konmari, tervetuloa epäjärjestys!
Kodin siisteyteen ja järjestykseen kehottavan Konmari-metodin keksijä Marie Kondo ei itsekään enää kolmannen lapsensa syntymän jälkeen pysty pitämään yllä aikaisemmin hehkuttamiaan siisteysstandardeja. Entä kaikki ne konmarittajat, jotka – useista lapsista tai elämän muusta kiireellisyydestä huolimatta – ovat pystyneet pitämään metodin avulla järjestystä yllä? Konmarini (molemmat kirjat) lukeneena Kondosta muodostui varsinainen tiukkapipon kuva, joka ei oikein tuntunut ymmärtävän sitä, ettei kuka tahansa voi saavuttaa siistiä kotia tuosta vain.
Uusimmassa kirjassaan Kondo keskittyy japanilaisen käsitteen ”kurashi” (elämäntapa) ympärille, joka Kondolla tarkoittaa keskittymistä rauhallisuuden ja onnellisuuden tuomiseen jokapäiväiseen elämään. Kuulostaa pahasti siltä, että Kondon pipo ei enää kiristä. Hän vaikuttaa jopa inhimilliseltä.
Jos siisteysintoilija ja kokonaisen elämäntavan Konmarilla luonut Kondokaan ei jaksa enää välittää kotinsa siisteydestä, onko meillä muilla mitään mahdollisuuksia (ja oliko niitä alun perinkään)?
Tätä kirjoittaessani ruokapöydällä on kukkien lisäksi lehtiä, kaksi piparilaatikkoa, pikakaurahiutaleet ja kaksi pientä pahvilaatikkoa tilaamastani kosmetiikasta. Ja näin on ollut jo muutaman päivän ajan. Tiskialtaan reunalla matkaa kierrätykseen odottaa pahvipakkausten kavalkadi. Vaatehuoneessa on puolestaan yhä useita Ikea-kassillisia puhdasta pyykkiä, joita en ole saanut jostain syystä laitettua paikoilleen. Kämppä on imuroitu, mutta en silti kehtaisi ottaa yllätysvieraita vastaan. Kärsin – kuten moni kohtalotoveri – kotihäpeästä. Nykyään ei enää käydä kylässä yllättäen, vaan vierailuista sovitaan monta päivää etukäteen. Tämä antaa mahdollisuuden puunata koti todelliseen edustuskuntoon (jossa se ei yleensä ole). Meillä myös tuoksuu voimakkaasti kissalle (huom. ei kissanpissalle, koska pidämme kissojen vessat puhtaina) – tuoksu, jonka huomaan itse ainoastaan käytyäni jossain pidemmällä matkalla.
Olisi kiva järjestää illallisia kavereille useammin, mutta minulla ei oikeastaan ole jaksamista sellaisiin sankartekoihin, mitä tuo vaatii. Toisaalta ystäväni olisivat varmasti ihan tyytyväisiä, vaikka eivät saisikaan syödäkseen mitään kulinaristisesti kunnianhimoista ja tuskin edes huomaisivat pieniä siivojamme 😉
Arjen rattaiden pyörityksessä sitä joutuu kuitenkin tekemään ne samat kodin huoltotoimenpiteet yhä uudestaan: kissankarvat eivät häviä, vaatteet eivät peseydy eivätkä astiat puhdistu itsekseen. Onko siis kumma, etten saa pikakaurahiutaleita varta vasten niille tarkoitettuun säilytysrasiaan – tai ainakaan dymotettua purkkiin tekstiä, mitä tuo läpinäkyvä rasia sisältää (kukapa ei pitäisi yllätyksistä 😂) Ehkäpä Kondon tarkoittamaa kurashia minun elämääni tuokin se, että keskityn enemmän ihmissuhteisiini ja harrastuksiini kuin kodin puunaamiseen.
Dust if you must, but the world’s out there
With the sun in your eyes, and the wind in your hair;
A flutter of snow, a shower of rain,
This day will not come around again.
Dust if you must, but bear in mind,
Old age will come and it’s not kind.
And when you go (and go you must)
You, yourself, will make more dust.
(Katkelma Rose Milliganin runosta Dust if you must)
Aino Elina
