En tarvitse omaa huonetta, tarvitsen oman asunnon
Mieheni on kiva, mutta kökkiminen kotona koronaeristyksessä lähes 24/7 etätyössä ja vapaa-ajalla syö kenen tahansa parisuhdetta. Niin sanoinko vielä, että meillä ei ole väliseiniäkään kuin vessassa(!) Loft-asuntojen puolesta puhujia ei korona-aikaan löydy.
Välillä mietimme muuttoa pois tästä, mutta hintalappu kohoaa liian suureksi, kun molemmilla olisi omat työhuoneet. Välillä unelmoin muuttavani johonkin pikkukämppään. En minä tietenkään miehestäni halua erota, mutta kaipaan omaa tilaa.
Muistan 90-luvulla lukeneeni, että presidentti Tarja Halonen ja tämän aviomies Pentti Arajärvi asuivat ennen presidenttiyttä samassa taloyhtiössä, mutta kumpikin omissa asunnoissaan samassa rapussa. Tätä ihmeteltiin silloin, mutta voin nyt elämänkokemuksen tuomalla rintaäänellä todeta, että tuohan on oikeastaan paras idea IKINÄ! (Muistaakseni pari meni naimisiinkin vasta presidenttiyden tuoman julkisen paineen myötä.)
Ja siis mieheni on kaikin tavoin ihan paras: hän antaa minun olla oma itseni (kestää mm. minun lukuisia innostumisia pakkomielteenomaisesti uusista asioista, huonoa taloudenhallintaa, huonoa kodinhengettäryyttä, huonoja vitsejä, sheivaamattomuutta, yleistä häröilyä ja pieniä tissejä (on minulla ollut sellaisiakin miesystäviä, jotka ovat painostaneet minua ottamaan silikonit [tämä tarvitsee varmasti oman kirjoituksensa]).)
Tästä kaikesta huolimatta haluan omaa tilaa. Itsekästä? Ehkä. Mutta olen vain ihminen.
Aino Elina
