Olen ollut hieman allapäin viime aikoina. Elämä on ollut niin hiljaista ja vaisua, että on ollut aikaa ajatella. Ajatusten myötä mieleen on hiipinyt koti-ikävä. En ole nähnyt perhettäni enkä ystäviäni seitsemään kuukauteen. Se ei sinäänsä ole pitkä aika, olen ollut pidempäänkin tapaamatta heitä, mutta silloin se oli vapaaehtoista ja muu elämä normaalia.  Silloin tiesin, että […]

Ennen kävin punttisalilla vain treenaamassa. Tiesin, että kukaan ei moikkaisi tai tulisi juttusille. Kukaan ei pysähtyisi viereen seisomaan, katselemaan tai neuvomaan. Sali oli paikka, jossa jokainen keskittyi omiin suorituksiinsa ja mieluiten vielä hieman pahantuulisen tai kyllästyneen näköisenä varmistaen, ettei muut treenaajat vain uskaltaisi ottaa minkäänlaista kontaktia. Ennen jokaisella treenaajalla oli oma neliömetrinsä, jonka sisälle muilla […]

Keittiömme seinässä on valtava reikä, joka pitää kämpän vetoisana ja kylmänä. Ilmeisesti reikä ei kuitenkaan ole riittävän iso, sillä syy kylpyhuoneemme katon homehtumiseen on kuulemma se, että ilma ei kierrä asunnossa riittävästi. Mietin jo minkä kantavista seinistä uskaltaisi poistaa, jotta kämppä ei homehtuisi käsiin. Mainitsin homeongelmasta myös vuokranantajalle, joka ei pitänyt asiaa minään. Kehoitti pesemään […]

Myrskyn jälkeen en ollut tunnistaa tuttua merenrantaa. Aallot ja tuuli olivat kuljettaneet rantaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Ranta oli silti kaunis. Houkutteli luokseen, kehoitti nauttimaan auringon lämmittävistä säteistä sekä suolaisesta tuulesta. Houkutteleva tarjous, mutta meille ihmisille se ei riitä sellaisenaan. Mukaan pitää kantaa kasa tavaraa, viihdykettä ja mukavuuksia. Ikään kuin kiitoksena viime kesän onnistuneista lomapäivistä ranta […]

Olen tottunut siihen, että joulu on kaamoksen aikaa. On pimeää, kylmää, hieman alakuloista ja vakavaa. Ihmiset rauhoittuvat, vetäytyvät omiin oloihinsa,sytyttelevät kynttilöitä ja käpertyvät takkatulien ääreen. Suomen joulutunnelma on jotenkin hillitty. On ulisevan apaattisia joululauluja, on lyhtyjä ja kuusia neutraaline valoineen. On ikkunoita kynttelikköineen on himmeleitä ja olkipukkeja. On ovikransseja, joulupukkeja, tonttuja ja poroja. On  murhetta […]

Vuosia takaperin vietin kokonaisen vuoden reppureissaamalla pitkin Afrikkaa. Reisussa tutustuin paljon erityyppisiin reissumiehiin- ja naisiin.  Kerran eräässä dormissa tapasin pariskunnan, joka oli reissannut niin kauan etteivät he omien sanojensa mukaan enää edes  muistaneet  tarkalleen kuinka kauan. Pariskunnan harteita hiersi krooniset rinkan painaumat ja jaloissaan heillä oli kovettumat kaikkien niiden reissukilometrien jäljiltä. Toisella heistä roikkui rastoistaan […]

Mikä on suomalaisen ja espanjalaisen suurin ero? No tiedättehän, kun suomalainen kerrostaloalue on  täynnä lisäisi espanjalainen sinne vielä pari kerrostaloa, muutaman sisäpihan, allasalueen ja kattoterassin. Kun suomalaisen kerrostalon takapihalla on laaja nurmikenttä, yksinäinen mattoteline sekä villiintynyt hiekkalaatikko lisäisi espanjalainen sinne vielä aurinkovarjoja,  mandariinipuita, kaktuksia, palmuja, suihkulähteitä, patsaita, portteja, aitoja, laattalattian, musiikkia, punaviiniä, tapaksia ja allasbileet. […]

”Teidän elämä vaikuttaa ihanalta.” ”Kumpa itsekkin pääsisi taas etelään lomailemaan.” ”Elätte mun unelmien elämää.”  ” Teillä ei varmaan koskaan ole tylsää.” Olen saanut tämän  tyyppisiä kommentteja viimeaikoina paljon Instaan, jonne päivittelen melko aktiivisesti kuvia elämästämme, maisemista, perheestä ja tuttavista.  Tulen iloiseksi siitä, että Instagramini nähdään huolettomana, auringon täyteisenä unelmien elämänä, sillä onhan se sitä aina […]

Oma lapseni elää tällä hetkellä hyvin erilaista lapsuutta kuin itse aikoinani elin. Vietin ihanan lapsuuden pienessä suomalaisessa maalaiskylässä, jossa ei ollut liikennevaloja eikä joukkoliikennettä. Korkeimmassa kerrostalossa oli kolme kerrosta ja kioskista sai markalla useamman nallekarkin. Kasvoin tuttujen ja turvallisten aikuisten ja leikkikavereiden ympäröimänä. Siinä missä itse elin samassa kylässä täysi-ikäiseksi asti on lapseni jo nyt […]

Vuosi sitten sanat kuten hätätila, ulkonaliikkumiskielto ja maskipakko olisivat olleet hyvin kaukana normaalista, arkisesta ajatuksen juoksustani. Olisin luultavasti yhdistänyt nämä asiat sotaan, ahdistavaan elokuvaan, pahaan uneen, maailmanloppuun tai jonkun honoon tuuriin jossakin hyvin kaukana omasta elämästäni. Olisin luultavasti ajatellut asiaa sekunnin tai kaksi sen jälkeen alkanut kuorimaan perunoita ja unohtanut koko jutun. Mieleeni ei olisi […]