Tag: Ajattelin tänään

On ollut päiviä, jolloin aloitin aamuni kävelyillä paljasjaloin merenrantaan, jolloin päivät päättyivät riippumattoon, ajatukset meren kohinaan, uni tuli tähtitaivaan alla ukkosen pauhatessa hohtavan tulivuoren takana Kun erosin, mietin kaikkia unelmiani ja päätin toteuttaa niistä jokaisen. Muutin Helsinkiin. Muutin kommuuniin. Irrotin otteeni materiasta, niin, että aivan kaikki mahtui neljään muuttolaatikkoon. Ja aloin kirjoittaa kirjaa, myin juttuja […]

Tänä aamuna minä jäin silkasta väsymyksestä sängynpohjalle. Pitkästä aikaa, ties koska viimeksi. Keitin aamukahvit vasta aamupäivällä, kävelin pelkkä Viiksivahamiehen paita päällä ympäri kommuuniamme ja meinasin jättää kissan oven väliin. Itkin, en tiedä miksi, mutta itkin valtavasti ja luin uutisia (ja itkin lisää) Aina sitä luulee, että nämä ajat olisivat takanapäin sillä tavoin, että kun saavuttaa […]

Aamumetrossa kuulokkeistani soi sattumalta Banhart, ja näin muistan erään päivän noin kuuden vuoden takaa aamuyön, jolloin menin nukkumaan vieraan peiton alle, ja heräsin päivän koittaessa kauniin vierestä, naisen, joka pukeutui vain mustaan Noustuamme hän laittoi Banhartin vinyylin soimaan, taustalle, aivan hiljaiselle ja kysyi: ”Juotko mustana, kun maitoa ei ole?” niin, sävelten voima: ilman Banhartia olisin […]

toteaa ystäväni, kun juttelemme syksystä. Melankolian tuomasta levollisesta onnesta – sen tunteen paradoksaalisuudesta ja aiheuttamista luovuuspuuskista Syksyssä on koko spektri. Miten hirveältä tuntuu se ensimmäinen taivaalta tippuva jokin. Miten epätoivoiselta tuntuu tuijottaa, että eihän tuo jokin lumenkaltainen jää maahan – eihän vielä. Huokaistaan, ja nostetaan katse ruskan punaan. Hymyillään taas. ”Katso miten kaunista.” Kun aurinko […]

Viimeinen kuva Tampereen kodista, muuttopäivänä Muutama päivä sitten nimeni painettiin ensimmäistä kertaa sanomalehteen. Olen lyhykäisen toimittajataipaleeni aikana kirjoittanut vain verkkomedioihin, joten oma nimi, oma teksti ja omat kuvat ensimmäistä kertaa printille painettuina tuntuivat melko maagiselta. Tietynlaiselta etapilta. Pari vuotta sitten en uskaltanut haaveilla tällaisen hetken käyvän toteen: että asuisin jo Helsingissä, että nousisin aamukahdeksalta metroon […]

Rakastan sen kaltaisia hetkiä, jolloin tuntematon kalastaja tarjoutuu kyyditsemään veneellään omamme moottorin ollessa rikki. Siis niitä yhteisöllisyyden tuomia turvan tunteita. Ajatusta siitä, että ei tässä tyhjän päälle jäisi, ei satamaan. Eikä mökille saareenkaan, sillä vaikka saimme moottorin lopulta toimimaan (valitettavasti – oikea kalastusvene olisi kiinnostanut), Jonakseksi esittäytynyt kalastaja antoi numeronsa. Sanoi: “Soittakaahan, jos moottori ei […]

On elokuun viimeinen. Ja samantien ylläni on vuoroin villapaitaa, kaverin takkia, mekkoa, toppia, hänen takkia (joka tuoksuu viiksivahalta). Hiukset kastuvat kuurosateissa eikä ole enää kesän valo vaan hiljalleen laskeutuva harmaus, kolotus, sen tuntee jo, ei joka päivä mutta melko usein. Kävin joitain viikkoja sitten Tampereella, ja mieleni palaa tuohon kurjaan matkaan usein: vaikka Pyykkipuisto oli […]

Ei ole nähtävää, mitään sen suurempaa, kuin tämä hetki, ja jos se on keveä minä saan leijua, ajattelen, ja kävelen koittaen nauttia kolmenkymmenen asteen ulos puskemista hikinoroista jotka valuvat pitkin kesäyökävelyiden rakottamia jalkojani pitkin. Miten mikään asia voi olla samaan aikaan niin ihanaa ja ällöttävää, kesä siis, sen tuomat lieveilmiöt. Ja onnellisuuden sietämättömyys… Sitä olen […]

Siitä alkaa olla kolme kuukautta, kun muutin Helsinkiin.  Pianomies soittaa yhä. Aamuni lenkkireitti on säilynyt vakiona. Tiedän, mistä saa halvinta olutta, mistä huonoa pizzaa, mistä hyvää lounasta. Muistan joitain ratikkareittejä ulkoa. Keitän mutteripannukahvia ja katselen sisäpihalla tupakoivia naapuriravintolan tarjoilijoita. Osaan osoittaa sormella eri kaupunginosien suuntaan. “Se on tuolla päin”, tiedän sanoa.  Olen neuvonut aasialaisia turisteja. […]

Inspiroidun hyvin pienistä ja tavallista hetkistä. Joskus mietin, ovatko arjen tilanteet minulle suurempia kuin muille, tunnenko jotkut asiat vahvemmin? Esimerkiksi kämppikseni lainatessa minulle kaulahuiviaan kelien viiletessä, päässäni alkoi pyöriä monta päivää kestänyt ajatuskela yhteisöllisyydestä, jakamisesta, antamisesta, lainaamisesta, omistamattomuudesta… Kuinka paljon pohdittavaa ja iloa yksi kaulaliina voikaan antaa? Minulle yksi erityisen tärkeä arvo on oman kulutukseni tarkkailu. […]