Pilareiden pystytystä tervan tuoksussa

Hei, katsopas, mitä täällä on tapahtunut!

Terassin pilarit on pystytetty puoleen väliin asti, ja tänään kaivinkonemies kävi jo peittämässä ensimmäisen puoliskon murskeella (kuva alla).

Huomenna tehdään toinen puolisko, ja sen jälkeen pohjat ovat täysin valmiit, ja puutyöt pääsevät alkamaan loppuviikosta.

Jotta tähän asti on päästy, on käyty aikamoinen pohdinta perustusten ja rakenteiden tekemiseen käytettävistä metodeista (ks. Tee-se-melkein-itse-terassi). Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa sorapedin päälle asetettiin eM-Foam-eristyslevyt, ja betonilaatta ja pilariharkko sijoitettiin suoraan eristyslevyn päälle.

Terassin alle tulee vain yksi pilariharkko. Kuistin jatke tulee hieman korkeammalle, ja sen pilareissa on kaksi harkkoa, joiden sisään valetaan betonia.

Kelataanpas aikaa vielä hieman taaksenpäin.

Urakka alkoi kaivuutöillä keskiviikkona, ja sorapedit tehtiin seuraavana päivänä.

Perjantaina pääsin itse tärisyttelemään pohjan tiiviiksi, minkä jälkeen kaivinkonemies kävi vielä tarkistamassa tuloksen.

Samalla hän vieritti muutamia kivenjärkäleitä kesäkeittiön paikalta aitan takaa. Vaikka koko kesäkeittiötä ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä vielä, alkoikin tuntua järkevältä, että teemme pohjatyöt sitä varten vähän niin kuin samalla vaivalla.

Lauantaina oli aika asetella eristelevyjä, laattoja ja pilariharkkoja paikoilleen – sekä tervata runkoon tarvittavia puita. Vanhempani tulivat avuksi. Isäni ja minä keskityimme pohjiin, mummo vahti tyttöä ja Rouva pääsi heiluttamaan tervapensseliä.

Rouva päätti jo aikaa sitten, että hänen saarelleen ei tule kestopuuta. Ongelmajätteeksi laskettava kestopuu ei voi olla kovin terveellistä paljain jaloin kulkeville ihmisille, varsinkaan pienille lapsille. Kuulostaa myös perin erikoiselle, että kestopuusta ylijääviä puunkappaleita ei saa polttaa, vaan ne pitää todella kuskata ongelmajätteen keräykseen tai laitokseen, jolla on lupa niiden polttamiseen.

Silläkin uhalla, että terassimme ei nyt kestä ikuisesti, teemme rungon tervatusta männystä ja kuusesta ja kanteen käytämme luonnonmukaisella puunsuoja-aineella käsiteltyä haapaa. Sitä voi sitten vaikka nuolla.

Rouvan sukulainen kertoi, että he ovat kyllä tervanneet kansilaudatkin, eikä jalka tartu niihin lainkaan kiinni. Hmm… Oli muuten mukavaa kuulla, että heidän mielestään tervattu lauta on se kaikkein paras ja kestävin. Kaikki muut kun ovat tähän mennessä vähän naureskelleet sille, että teemme terassin näin hankalasti, kun se kestopuu olisi niin kätevää.

Päätimme tervata lankut kertaalleen jo ennen rakentamista, vaikka tervaa meneekin näin hieman hukkaan. Ajatus olisi, että sahauspinnat tervataan sitten samalla, kun runkoa kasataan.

Terva tuoksuu ainakin vielä tosi mukavalle. Toivottavasti tuoksu ei ala pidemmän päälle nyppiä.

Kuvittelimme aiemmin, että runko tehtäisiin kokonaan 2 x 5 tuuman lankuista (kakkosvitosista). Rungon rakennusmenetelmää ehdittiin kuitenkin muuttaa monta kertaa suunnittelun aikana, ja viime hetkellä ennen kuin ostimme lisää puuttuvaa puutavaraa päätimme, että vaihdamme menetelmää. Ostimmekin siis 2 x 4 tuumaista lautaa (kakkosnelosta), ja yli jäävät kakkosvitoset käytetään johonkin muuhun. Hmm… puuliiterille olisi jo perustuksetkin olemassa…

Näin tämä homma etenee. Yllättävän paljon tässä on saatu aikaiseksi kuudessa työpäivässä. Palataan asiaan.