Helsingin hienoin luistinrata
Tältä näyttää tyttö, joka on juuri päässyt luistelemaan ensimmäistä kertaa ikinä. Ja vielä luistinradalle, joka on varmasti kaupungin hienoimpia.
Kyseinen luistinrata on tehty meren jäälle, ja se sijaitsee Kruununhaan Pohjoisrannassa, Halkolaiturin vieressä.
Ympärillä aukeavat kuvaukselliset näkymät Kruununhakaan ja Katajanokalle, ja luistinradan ympärillä on veneitä ja laivoja – kuten perinnepurjelaiva S/V Valborg.
Radalla oli miehiä pelaamassa jääkiekkoa, mutta he lupasivat ystävällisesti tehdä tilaa radan toiseen päähän, kun näkivät meidän lähestyvän.
Teimme luisteluretken tytön parhaiden kavereiden kanssa.
Tyttöä jännitti kovasti luistelemaan lähteminen, sillä eihän hän oikeastaan edes tiennyt, mistä on kyse. Hän kyseli minulta etukäteen, ”miltä luisteleminen tuntuu”, ja kerroin hänelle, että se saattaa olla alkuun vähän vaikeaa.
Olin oikeastaan valmistautunut siihen, että tyttö ei jaksaisi luistella muutamaa minuuttia kauempaa. Luistimet saattaisivat tuntua oudoilta jaloissa ja niillä voisi olla vaikea pysyä pystyssä.
Ensimmäiset minuutit vaikuttivatkin siltä, että lapsi ei pysy jäällä pystyssä – eikä varsinkaan pääse takaisin ylös kaaduttuaan. Ilmeetkin olivat vakavia.
Mutta sen sijaan, että hän olisi luovuttanut tai vaatinut pitämään kiinni kädestä, hän huusikin: ”Ei saa pitää kiinni! Ite, ite!”
Ja niin hän alkoi ottaa pieniä askelia, ja jo muutaman minuutin päästä hän oppi nousemaan itse pystyyn kaaduttuaan.
Kaverit olivat käyneet luistelemassa jo muutaman kerran aiemmin, ja he pysyivät pystyssä vallan mainiosti.
Onko hauskaa?
”On!”
Välillä piti tankata energiaa eväspiparista.
Ja sitten oli taas hauskaa jatkaa tasapainotteluharjoituksia.
Yllätyin, miten hienosti tyttö oppi pysymään pystyssä näin lyhyessä ajassa ja jaksoi olla jäällä peräti kolme varttia.
Ei hän olisi oikeastaan silloinkaan halunnut lähteä, ja jouduin lupaamaan, että tulemme kyllä seuraavana päivänä uudelleen. Ja voi miten hienoa olikaan, että saimme myös pitää tytöllä lainassa olleet valkoiset luistimet. Kavereilla kun oli yhdet ylimääräiset.
Yllättävää oli myös luonnonjään tasaisuus ja hyvä kunto! Melkein alkoi itsekin tehdä mieli hankkia luistimet ja kokeilla, vieläkö niillä pysyisi pystyssä!
Puitteet olisivat ainakin kunnossa.
