Mummi kylässä
Meillä oli viikonloppuna kylässä sangen harvinainen vieras. Rouvan äiti eli Mummi tuli ensimmäistä kertaa ikinä yksin linja-autolla Helsinkiin, ja sai nauttia kolme päivää pienen touhukkaan seurasta.
”Mummi, mummi, tule tänne katsomaan!”
”Mummi, mummi, nyt luetaan!”
”Mummi, mummi, tule leikkimään legoilla!”
Mummi vietti tytön kanssa myös koko lauantain, jolloin pääsimme käymään omilla asioillamme, ja päätimme vielä mennä illalla ulos syömään ilman lasta, kun siihen oli kerrankin mahdollisuus. Tyttö nautti kovasti saadessaan viettää aikaa mummin kanssa, ja mummikin pystyi keskittymään enemmän tyttöön kun ei ollut kaikkia omia kotihommia siinä sivussa hoidettavana.
Tästä retkestä on puhuttu pitkään, mutta jo lähes 80-vuotiasta Mummia on ollut kovin vaikea houkutella lähtemään pois kotoaan.
Mutta sitten minä yhdessä Skype-puhelussa muutama viikko sitten yksinkertaisesti ilmoitin hänelle, että hän tulee meille maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, sillä tarvitsemme tytölle hoitajaa. Hän ei tainnut uskaltaa sanoa minulle vastaan, sillä olemme tunteneet kuitenkin vasta 19 vuotta.
Torstaina Rouva haki äitinsä Kampin keskuksen kaukoliikenteen terminaalista ja tilasi taksin noutamaan heidät tulolaiturin vierestä, jotta vähän huonosti liikkuvan ihmisen ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja. Paluumatka sujui yhtä näppärästi, ja bussin vaihto Mikkelissäkään ei tuottanut ongelmia. Saimme myöhemmin sunnuntai-iltana viestin, että mummi oli saapunut takaisin kotiin.
Mummi sanoi, että hänellä oli ollut tosi kivaa ja että hän oli ollut kuin lomalla.
Tästä intoutuneena rupesimme (=rupesin) jo houkuttelemaan anoppia uudelle Helsingin-retkelle. Hän ei sanonut ei.