Pikku Prinssi (se elokuva)
Viikko on ollut rankka myös pienelle tytölle, joka on tottunut olemaan isin ja äidin huomion keskipisteenä. Siksi päätimme kohdistaa eilen erityisen paljon huomiota häneen ja tehdä hänen kanssaan jotain erityisen kivaa. Hän on ollut tällä viikolla muina päivinä päiväkodissa, mutta nyt hän sai viettää isin ja äidin kanssa koko päivän, auttaa veljen hoitamisessa ja syöttämisessä ja vielä pitää häntä sylissään.
Päivä huipentui kuitenkin siihen, kun isi vei tytön elokuviin. Kävimme katsomassa päivän ensi-iltauutuuden Pikku Prinssi.
Elokuva on sovitus Antoine de Saint-Exupéryn klassikosta, mutta tarina ei ala siitä, mistä kirja alkaa eikä se myöskään pääty siihen, kun Pikku Prinssi palaa takaisin tähdelleen.
Tarinan päähenkilö ei ole edes lentokoneellaan Saharaan haaksirikkoutuva kirjailija vaan pieni ranskalainen tyttö, jonka urakeskeinen äiti tekee kaikkensa, jotta tyttö pääsisi sisään hyvämaineiseen kouluun ja menestyisi siellä. Tyttö kuitenkin ystävystyy naapuritalossa asuvan erikoisen vanhuksen kanssa, ja alkaa viettää tämän kanssa sitä aikaa, joka hänen pitäisi käyttää pänttäämiseen.
Vanhus näyttää tytölle piirustuksia ja kirjoituksiaan siitä, miten hän kerran haaksirikkoutui Saharaan lentokoneellaan ja tapasi aavikolla merkillisen pojan, joka kertoi saapuneensa sinne toiselta tähdeltä. Siis Pikku Prinssin.
Elokuvassa vuorotellaan nykyaikaan sijoittuvan kehyskertomuksen ja vanhuksen tarinan, siis Pikku Prinssi -kirjan tapahtumien välillä. Tämä näkyy myös elokuvan animaation tyylissä: kehyskertomus on nykyleffoille tyypillistä 3D-animaatiota, mutta kirjan tapahtumista kertovat osuudet on tehty stop-motion-nukkeanimaationa. Ja juuri ne stop-motion-osuudet olivat jotenkin maagisen lumoavia. Toivoin jopa, että niitä olisi ollut enemmän ja että kehyskertomukseen ei olisi käytetty niin paljoa aikaa. Toisaalta kehyskertomus vie Pikku Prinssin tarinaa lopulta pidemmälle kuin kirjassa.
Elokuva on tempoltaan verkkainen, ja mietin jopa jossain vaiheessa, jaksaako pieni tyttö katsoa sen loppuun asti. Kyllä, hän istui läpi elokuvan penkissään kuin tatti.
Hän kertoi pitäneensä elokuvasta, ja muistelimme yhdessä sen jälkeen, mistä hän oli siinä pitänyt. Hän oli tietysti samaistunut tarinan pieneen sankarityttöön, ja hän oli vaikuttunut elokuvan loppuratkaisusta. Vuodattipa hän jonkin kyyneleenkin elokuvan loppupuolella kohdassa, jossa vanhus joutui sairaalaan. Kaikki maailman tähdet itselleen haluava Liikemies oli puolestaan uhkaava, ja tyttö kertoi tämän hahmon olleen vähän pelottava.
Aikuiselle elokuva oli muistutus siitä, että lasten pitää saada olla lapsia eikä lapsuutta saa unohtaa aikuisenakaan.
Lupasimme nyt tytölle, että voimme lukea hänelle sen alkuperäisen Pikku Prinssin, ja hän selailikin kirjan sivu sivulta läpi, kun hain sen hyllystä. Hän oli pettynyt, kun kirjassa ei ollutkaan sitä samaa tyttöä kuin elokuvassa, mutta selitin, että tämä kirja on se, jonka elokuvan vanhus kirjoitti ja tyttö kokosi yksiin kansiin.
Kirjan lopussa Pikku Prinssi katoaa, mutta nyt me tiedämme, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen.
