Vauvauinnissa

Perjantaina kävimme ensimmäistä kertaa vauvauinnissa, kuten kerroin Facebookissa viime viikolla.

Menimme uintiin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Tyttö oli ollut koko viikon hyvin itkuinen ja vaatinut äidiltään jatkuvaa huomiota. Perjantaina hän oli kitissyt koko päivän lukuunottamatta sitä hetkeä, kun he olivat vierailleet naapurirapussa tapaamassa siellä asuvaa pari kuukautta vanhempaa poikavauvaa. Mitenköhän uinti sujuisi?

Itkuiseen päivään nähden uinti oli varsinainen suksee. Näin pientä vauvaa ei tosin kannata pitää vedessä enempää kuin 15 minuuttia. Tällä kertaa siis ehdimme kokeilla lähinnä vatsallaan ja selällään kellumista, mutta ainakin sen ajan tyttö jaksoi hyvin. Jopa hymyili muille vedessä. Ohjaajan mukaan hän oli hyvin reipas!

Uinnin jälkeinen suihku ei sitten ollutkaan yhtä mukavaa. Kylmä ja nälkä taisivat yllättää, ja tyttö huusi kurkku suorana ja selkä kaarella niin, että alkoi jo nolottaa. Onneksi kyseisen allasosaston muutkin asiakkaat olivat joko tulossa vauvauintiin tai lähdössä sieltä, joten sain paljon myötätuntoa osakseni.

Samaa ei voi sanoa siitä, onneksi lyhyestä, metromatkasta kotiin.