Kun vanhemmat eivät muista pääsiäisaskarteluja
”Isi, missä on höyhenet? Isi, antaisitko liiman? Isi, missä on sakset? Isi annatko jonkun tikun jolla voi levittää liimaa?”
Tarvitsetko silkkipaperiakin?
”Joo.”
Kun vanhemmat eivät oikein muista/ehdi/viitsi/tai jotain, lasten on otettava ohjat omiin käsiin.
Olemme Rouvan kanssa hyvin laiskoja ja muistamattomia sesonkiaskartelijoita, mutta onneksi tyttö itse ilmoitti haluavansa askarrella pääsiäiskoristeita ja myös ryhtyi omin päin toimiin.
Pajun oksat haettiin torilta, ja muut askartelutarvikkeet löytyivätkin kotoa viime vuoden jäljiltä.
Tarvikkeet saatuaan tyttö alkoi kovaa vauhtia liimata höyheniä kiinni oksiin, ja näytin hänelle, miten silkkipaperista pyöräytetään kukkasia. Olimme Rouvan kanssa lauantai-illan pois, ja tyttö oli sillä aikaa koristellut hoitajan kanssa kaikki oksat runsaasti ja taidokkaasti. Hoitaja sai kimpullisen pääsiäisoksia kotiin vietäväksikin.
Sunnuntaiaamuna sama meno jatkui: ”Isi voisitko puhaltaa näistä kananmunista sisukset pois, niin minä koristelen ne?”
No mikäpäs siinä, hyvät munakkaat niistä saa.
Rouva oli menossa iltapäivällä kaverin pojan 1-vuotissyntymäpäiville, ja askartelutaiteilija antoi yhden oksistaan mukaan vietäväksi.
”Isi, latasin puhelimen akun täyteen. Nyt otan kuvia näistä koristeista. Pidä pikkuveli poissa täältä, niin minä asettelen koristeet tähän lattialle.
Tämä kuva on minulle tosi tärkeä juttu, ihan niin kuin ne teidän kuvat on sinulle ja äidille.”
Omenat ja puut…