Leikkipuistopäivä – Eli pitääkö lomalla tehdä jotain
Olemme viettäneet kesälomaamme Helsingissä ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka joitain toiveita on ollut, tarkoitus on ollut vain olla ja katsoa fiiliksen ja säiden mukaan, mitä tehdään.
Olen pohtinut samaa mitään tekemättömyyttä ja mitään suunnittelemattomuutta kuin Puutalobaby–Krista postauksessaan Pitääkö kesälomalla tehdä jotain. Tietysti kesälomalla voi tehdä tai olla tekemättä juuri sen verran, mikä itse kutakin parhaiten rentouttaa, ja juuri tänä kesänä meilläkin tavoitteena on ollut vain olla perheen kesken ja tehdä sitä, miltä tuntuu.
Kysymys on kuitenkin osuva, sillä me olemme Rouvan kanssa olleet aina juuri niitä lomailijoita, joiden on päästävä lomalla pois kotoa, ja jokin matka on mielellään tehtävä. Viime vuosina kesälomamatkat ovat vakiintuneet kotimaanmatkoiksi.
Olen ollut juuri niitä, joiden mielestä loma menee hukkaan, jos lomalla ei tee jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa.
Mutta eihän sen tavallisuudesta poikkeavan asian tarvitse olla mitään suureellista.
Meillä on tietysti nyt Herttoniemen puutarhamökki, jonka hoitamisessa on riittävästi kesätekemistä, mutta olemme silti pyrkineet keksimään tytölle useina päivinä jotain hänen normiarjestaan poikkeavaa kivaa puuhaa, joka on tarkoitettu vain hänelle.
Se on voinut olla leikkipäivä kovasti ikävöidyn päiväkotikaverin kanssa, retki Allas Seapooliin tai vaikkapa jäätelön ostaminen jäätelökioskista, mutta lapselle riittävää tekemistä voi olla ihan vaan se, että pääsee kiireettömästi leikkipuistoon.
Leikkipuistoretkestäkin saa erityisen menemällä toiseen leikkipuistoon kuin yleensä. Eilen kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa Sepän leikkipuistossa, jossa lapset saivat myös kaupungin tarjoaman maksuttoman lounaan. Pitäähän sekin edes kerran kesässä kokea.
Erityisen retkestä teki vielä se, että poikanen oli ensimmäistä kertaa matkassa pyörän kyydissä ja pääsi käyttämään uutta Nutcase-pyöräilykypäräänsä, joka päässään hän näyttää pieneltä purkkapallolta tai tikkarilta.
Samalla retkellä poikkesimme myös läheiselle Meripuiston leikkipaikalle, jonka merihirviötä ja laivan muotoista kiipeilytelinettä tyttö muisteli viime kesältä. Tämäkään puisto ei ole omien reittiemme varrella, joten retki oli kaikille hyvin virkistävä.
Yksi meistä tosin nuokahti pyörän selkään – onneksi kuitenkin hän, joka ei vielä itse aja.
Ja kyllähän hän sitten heräsi, kun sadekuuro kasteli sekä puiston että meidät. Päivän piti olla sateeton, mutta Suomen kesä yllätti jälleen. Pojan sain sentään suojaan takkini alle, ja tytölläkin oli mukanaan kuoritakki, mutta sateen loputtua kaikkien oli lähdettävä kotiin kuivattelemaan ja lämmittelemään.
Tänä kesänä siis näin, mutta olen kyllä kieltämättä katsellut kaihoisasti tuttujen ja tuntemattomienkin aurinkoisia lomakuvia sieltä, missä on oikeasti lämmintä. Jos lomaani olisi vielä viikko enemmän voisin jopa harkita jonkin äkkilähdön ottamista johonkin, vaikka niin vannoin, että vähään aikaan emme matkusta lasten kanssa mihinkään. Paitsi junalla.
Niin, siis onhan meillä sitten se yksi oikea suunnitelmakin! Olen kirjoittanut haaveilemastani Tampereen-matkasta jo useampaan otteeseen, ja nyt on hotellihuone varattu ensi viikolle! Ellei nyt juuri sille suunnittelemalleni Särkänniemi-päivälle luvata viikonloppuna kaatosadetta, mikään ei saa tulla minun ja Tampereen väliin.
Sillä kyllä taidan kuitenkin kallistua enemmän siihen, että jokin matkasuunnitelma kesälomalle pitää olla ;)
