Kurkuista, herneistä, vadelmista ja daalioista
Terveisiä taas kasvihuoneesta!
Nyt on kurkkua!
Kasvihuonekurkun satoisuus ja uusien kurkkujen kypsymisen tahti ovat yllättäneet todella. Haemme parin päivän välein kasvihuoneesta muutaman kurkun, ja ne ovat vielä melko kookkaita. Yhtenä päivänä Rouva kiikutti kotiin liki puolimetrisen hirviökurkun, joka painoikin yli kilon! Maku oli silti täydellinen eikä kurkku ollut lainkaan ylikypsä tai vetinen.
Tomaatit antavat sen sijaan edelleen odottaa itseään. Muutamia tomaatteja on kyllä poimittu, mutta suurin sato on vielä kypsymättä.
Keltaista chiliä on tulossa kivasti. Hieman lehdissä on ollut kirvoja, mutta chilit eivät vaikuta siitä pahastuneen. Sen sijaan munakoiso on niin kirvoja kuhiseva ja niiden syömä, että omista munakoisoista päästään tuskin nauttimaan. Yksikään kukka ei ole vielä edes kehittynyt raakileeksi, ja ensi kesänä tuskin viitsimme yrittää toista kertaa.
Ulkona kasvatuslaatikossa on koettu ihmeparantuminen. Aiemmin kesällä kanin syömät herneenversot alkoivat kuin alkoivatkin kasvattaa uutta vartta, joten tökkäsin tukikepit laatikkoon ja verkon ympärille estämään pitkäkorvien uudet vierailut. Nyt näkyy jo herneenpalkoja, joten pian päästää maistelemaan näitäkin!
Toisessa laatikossa kypsyvät porkkanat ja palsternakat. Viimeksi kun nyhtäisin yhden porkkanan maasta, se oli vielä aika pieni, joten odotellaan.
Viime päivinä olemme saaneet nauttia marjoista, ja lasten aamu- ja iltapuuroihin ja -jogurtteihin on sekoitettu vadelmia, valkoherukoita, mustaherukoita ja karviaisia. Vadelma-aika on juuri nyt parhaimmillaan, ja käymme poimimassa niitä parin päivä välein lisää. Eilen vadelmaa tuli niin kivasti, että sain jopa pienen pussillisen pakkaseen.
Mustaherukkasato on sangen vaatimaton, karviaisia tulee ihan kivasti, valkoherukkaakin saimme mutta punaherukat menivät ilmeisesti lintujen suihin.
Kylmä alkukesä viivästytti sekä kukkien istutusta että kukintaa, mutta nyt Rouvan daaliat alkavat availla nuppujaan.
Valitettavasti myös kotilot ovat päässeet jälleen villiintymään, ja osa daalioista on kärsinyt niiden vuoksi. Tästä ärsyyntyneenä kävin ostamassa rautakapausta 10 kg:n säkin Ferramol-rautafosfaattia, jota käytetään etanoiden ja kotiloiden hävittämiseen. Aine on vaaraton muille paitsi kotiloille, ja se on hyväksytty jopa luomukasvatukseen.
Ensi vuonna muistamme sitten hoitaa tämänkin asian toisin.