Omenashow’n päätös

Tänä vuonna omenoita tuli sangen maltillisesti. Viidestä puusta vain kaksi teki hedelmää, ja niistäkin vain toinen reilummin. Silti senkin puun sato jäi arviolta alle puoleen siitä mitä viime vuonna.

Omenaa oli kuitenkin aivan riittävästi. Sitä kannettiin kotiin jo sen verran, että omenapaistosta ja -piirakkaa on syöty useita kertoja, ja jääkaappiin on säilötty niin monta purkkia uuniomenahilloa kuin on mahdollista.

Kävin keräämässä loput omenat viime viikonloppuna ja vein ne lauantaina Sipoon mehuasemalle puristettavaksi. Tänä vuonna minulla oli käytössä korkeat tikapuut, jotka helpottivat omenoiden keräämistä huomattavasti.

Pudottelin omenat maahan perjantaina ja keräsin ne sieltä hämärän tullen kasseihin.

Lauantaina huuhtelin omenat.

Kiipesin vielä poimimaan muutaman lisäkilon toisen puun latvustosta. (Löydätkö lapsen naapuripuun oksilta?)

Jokunen kilo vietiin vielä kotiin, mutta suurin osa päätyi mehuksi.

Sipoon mehuasemalla selvisi, että mehustettavia omenoita oli 82 kg, eli kolmanneksen vähemmän kuin viime vuonna.

Vertailin viime vuonna eri puristamoiden hintoja, ja Sipoon mehuasema oli edullisin pääkaupunkiseudun lähikunnissa: 0,65 €/kg pastöroituna ja c-vitaminoituna.

Kaikissa puristamoissa ei ollut mahdollisuutta pastörointiin, mutta meille se oli tärkeää, jotta mehu säilyy huoneenlämmössä. Viime vuonna puristetuista mehuista joimme viimeiset huhtikuussa, ja puolessa vuodessa mehut eivät olleet ainakaan pilaantuneet.

82 kg omenaa antoi yhteensä 55 pulloa eli vajaat 60 litraa mehua. Yhdestä kilosta omenaa tuli siis jälleen noin 7 dl mehua, kuten viime vuonnakin. Mehulitran hinnaksi tuli vajaa euro, eikä tänä vuonna tarvinnut ostaa edes uusia pulloja.

Näitä mehuja hörpitään nyt pitkälle ensi vuoden puolelle. Katsotaan sitten taas ensi syksynä, millainen omenavuosi on ja riittäisikö mehua silloin myös omenasiiderin tekemiseen!