Ai niin, ne varpajaiset

Jotenkin kävi niin, että unohdin koko varpajaisasian. Mitenkäs tässä näin kävi?

Varpajaisten järjestäminen olisi varmasti ollut luontevampaa, jos en olisi ollut mukana synnytyslaitoksella. Eikös se ole se kliseinen kuva: isä jakaa onnesta hihkuen sikareita kaupungilla, kun äiti vielä makaa laitoksella vauvan kanssa? Homma olisi varmaan hoitunutkin luontevimmin, jos se olisi hoidettu pois alta saman tien.

Sitten kotiuduttiin laitokselta, eikä seuraavien viikkojen aikana olisi tullut mieleenkään jättää Rouvaa pienen vauvan kanssa kahdestaan koko illaksi ja puoleksi yötä. Sitten tuli kesäloma maalla, ja kesäloman jälkeen asia on tuntunut jotenkin… hmm… kaukaiselta – ja sitten unohtunut kokonaan.

Eipä sillä, tekemistä on ollut molemmilla niin paljon, vauva niin työllistävä ja arki-illat ja viikonloput niin täysiä, että eipä ole tullut mieleenkään, että olisipa kiva lähteä kavereiden kanssa istumaan iltaa ilman muuta perhettä.

Mutta jos nyt sitten oletetaan, että löytäisin jostain aikaa ja halua siihen (sekä saisin siihen ylipäänsä luvan…), olisiko jo aivan liian myöhäistä järjestää varpajaiset?

Jospa Rouva tekisi kahdestaan vauvan kanssa vaikkapa retken maalle joku viikonloppu ja minä saisin juhlia rauhassa. Vaikkapa heti jo tuossa (…selaa kalenteria…) marraskuun puolella. Tyttö ei ole silloin vielä edes aivan puolta vuotta vanha.

Voi vitsit, että mä olen sitten huono näiden kaikenlaisten traditioiden kanssa…