Lintsin Valokarnevaalit & Hei hei Vekkula!
Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. ”Jooooo!”
Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.
Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.
Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.
Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.
Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.
Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.
Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.
Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!
Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.
Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?