Kalevalanmaa on suomalaisuuden ylistystanssi
Kansallisbaletin talven suurteos Kalevalanmaa sai ensi-iltansa viime viikolla. Pian Kansallisbaletin jättävä johtaja Kenneth Greve on luonut oopperatalon lavalle sellaisen ylistystanssin Suomelle ja suomalaisille, että sen vertaista saa hakea.
Aino (Terhi Talo) / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Baletin päähenkilöt ovat kalevalaiset hahmot Aino, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen sekä Pohjan akka, Louhi.
Lavalla ei kuitenkaan kerrata Kalevalan tapahtumia vaan hahmot johdattavat katsojat tutustumaan siihen kansaan, joka Kalevalanmaassa asuu.
Väinämöinen (Michal Krčmář) ja Sisu (Arne Estlander) / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Esitys ei käsittele sen vähempää kuin koko Suomen historian aina jääkauden päättymisestä nykypäivään saakka ja onnistuu erinomaisesti kiteyttämään monia olennaisia tapahtumia maamme käännekohdista: suomalaisuuden nousun, sodat, maaltamuuton ja jopa viime vuosikymmenten menestystarinat urheilun, viihteen ja teknologian saralla.
Yksi päähenkilöistä on myös suomalainen sisu. Tarkemmin sanottuna pieni piikkitukkainen Sisu-poika, joka tsemppaa suomalaiset jaksamaan, kun muut jo luovuttaisivat.
Enpä olisi uskonut, että näkisin Kansallisbaletin lavalla yhtä aikaa Angry Birdsin Redin, Tom of Finlandin nahkahousuhomon, Katri Helenan ja Jorma Uotisen, mutta siellä he kaikki olivat hevareiden, jääkiekkoilijoiden ja vapun juhlijoiden seurassa hytkymässä Daruden Sandstormin tahtiin.
© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Baletissa on kaksoismiehitys, ja näkemässämme esityksessä pääosissa nähtiin Terhi Talo (Aino), Michal Krčmář (Väinämöinen), Hanako Matsune (Pohjan akka), Sergei Popov (Ilmarinen) ja Thibault Monnier (Lemminkäinen). Väliajan jälkeen Sergei Popovin ilmoitettiin loukkaantuneen, ja Ilmarisen roolissa jatkoi toisen miehityksen tanssija Frans Valkama.
Erityisesti Hanako Matsune pääsi loistamaan Suomi-neitoa alati varjostavana Pohjan akkana Tuonelan joutsenparvineen.
Hanako Matsune, Terhi Talo / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Baletin tarinaa on suomalaisena helppo seurata, vaikkei olisi etukäteen tutustunut siihen, mitä lavalla tapahtuu. Jääkauden väistyttyä Suomen asuttaa kalevalainen kansa, joka kulkee vähitellen kohti itsenäisyyttä. Mukana on sekä historiallisia tapahtumia ja merkkihenkilöitä kuten Elias Lönnrot, J. L. Runeberg, J. V. Snellman ja Minna Canth että kalevalaista mytologiaa.
Tansseissa viitataan myös tuttuihin maalauksiin. Lemminkäisen äiti näyttää juuri niin kärsivältä poikansa ruumiin vierellä kuin Gallen-Kallelan maalauksessa, ja sisällissodan taustalla kannetaan haavoittunutta Suomi-neitoa kuin enkeliä Hugo Simbergin taulussa.
Sisällissotakohtaus oli muutenkin yksi liikuttavimmista: punainen ja valkoinen sotilas taistelevat kuin pakotettuina olemaan eri puolilla vasten tahtoaan, ja kuoron laulama Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”) nostaa väkisin pala kurkkuun.
Pidin hienona oivalluksena myös toista sota-aikaan liittyvää pientä asiaa, joka monilta saattoi jäädä huomaamatta. Sodan alkaessa orkesterimonttuun laskettiin tikkaat, ja rumpaleita kutsuttiin lavalle joukkoihin kuin muistutuksena siitä, miten sota kosketti kaikkia riippumatta asemasta tai ammatista.
Atte Kilpinen, Ilja Bolotov / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Baletin musiikki yhdistää säveltäjä Tuomas Kantelisen tuotantoa kalevalaisiin kansansävelmiin ja suomalaisille merkityksellisiin sävellyksiin. Kaikkein ilmeisimpiä kappaleita kuten Sibeliuksen Finlandiaa tai Paciuksen säveltämää Maamme-laulua ei lavalla kuulla, mutta Maamme-laulu on mukana mielenkiintoisella tavalla J. L. Runebergin säveltämänä ja vähemmän tunnettuna versiona. Se myös lauletaan alkuperäiskielellä, ruotsiksi. Kansallishenkeä nostattaa myös Paciuksen säveltämä Suomen laulu.
Kalevalanmaassa todella lauletaan paljon, joten aivan pelkkänä balettina teosta ei voi pitää. Se on myös tässä teoksessa erinomainen ratkaisu. Oopperan kuoron lisäksi lavalla esiintyy kansanmusiikkiyhtye Värttinä.
Eikä suomalaisuudesta voi kertoa ilman tangoa ja yhteislaulua ja jopa näitä molempia yhdessä. Koko yleisö saakin laulaa mukana, kun lavalla esitetään Unto Monosen Satumaa.
Susan Aho, Mari Kaasinen, Karoliina Kantelinen / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Mikki Kuntun mahtipontinen lavastus, valaistus ja projisoinnit viimeistelevät kokonaisuuden niin, että kaikki vaikuttaa viimeistä yksityiskohtaa myöten harkitulta.
© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Kalevalanmaa on hauska ja liikuttava, kepeä ja mahtipontinen. Verkkaisen alun jälkeen erityisesti toinen puoliaika on varsinaista tykitystä, ja aineksia olisi selvästi ollut pidempäänkin spektaakkeliin.
Kansallisbaletin Kalevalanmaa yhdistelee ennakkoluulottomasti klassista ja populaaria, kansantaidetta ja korkeakulttuuria, laulua ja tanssia. Se on helposti lähestyttävä teos kaikille meille, joille baletti on vieraampi taidemuoto, mutta uskon sen osuvan myös baletin suurkuluttajiin. Se saa katsojat nauramaan, kyynelehtimään ja viihtymään, ja uskon teoksen olevan suuri hitti Kansallisbaletille. Onnittelut tekijöille tästä täysosumasta!
© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola
Lippu esitykseen saatu Suomen Kansallisbaletilta.